ERNOD loppusuoralla: kuulumisia ja pohdintoja hankkeen päättötapahtuman jälkeen

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) järjesti päättötapahtumaan 8.8. Mikkelin pääkirjastolla. Koolla oli monialainen joukko nuorten kanssa toimivia ammattilaisia. Tapahtuman ideana oli tarjota katsaus siihen, mitä hankkeessa on tehty. Osallistujille tarjoutui mahdollisuus ottaa haltuun elämyksellisellä tavalla hankkeessa kehitettyjä mediavaikuttamisen menetelmiä. Tavoitteena oli saattaa toisilleen monilta osin vieraatkin osallistujat uuden oppimisen kokemuksen äärelle toistensa ammatillisiin vahvuuksiin ja yhteistyöhön tukeutuen, ja tällä tavalla inspiroitumaan digitaalisesta osallisuutta edistävästä työskentelystä. Hankkeessa vahvana punaisena lankana kulkenut kolmannen työn ajatus (ks. Purhonen 2017) tehtiin tällä tavalla näkyväksi. Ehkä näin toimien osallistujat löysivät joitakin uusia ajatuksia ammattien rajapinnoilta nuorten kanssa tehtävään työhön. Erään ryhmän kiteytys opitusta ”Tässä ryhmässä tämä oli luontaista ja helppo tapa toimia” voidaankin ajatella laveammin. Kenties se kuvaa juuri sellaista tilannetta, jossa on syntynyt oivallus lisäresurssista, joka toisten ammatilliseen osaamiseen ja yhteistyöhön luottamalla syntyy. Hankkeen aikana näitä kokemuksia on saatu erilaisissa kokoonpanoissa kokea.

Digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien kanssa työskennellessä tarvitaan luottamusta. Aina ei tarvitse itse tietää, osata tai edes onnistua. Digiaikaan sovitellussa kokeilemisen kulttuurissa prosessi jonkun tekemisen äärellä on jo itsessään arvokasta. Parhaimmillaan yhdessä työskentely antaa lisää ammatillisia valmiuksia ja yhteistyötaitoja sekä uskallusta ja rohkeutta luottaa kanssakulkijoihin.

Hankkeen aikana mediavaikuttamisen menetelmien pilotoinnissa on iloittu nuorten kanssa toimivien ammattilaisten vertaisoppimiskokemuksista. Myös päättötapahtuman osallistujien päivää siivitti vahva vertaisoppimiskokemus. Erään työryhmän sanoilla iltapäivän aikana opittiin yhdessä mm. ”erilaisia keinoja vaikuttamiseen, mielipiteiden keräämiseen, mielenkiinnon herättämiseen”. Nämä ovat asioita, joita hankkeen aikana pilottiryhmissä toimineet nuorten kanssa työskentelevät ovat myös nimenneet oppineensa.

Päättiskuva

Erityisryhmien nuorten mielipiteet eivät aina tule kuulluiksi, joten uusia menetelmiä tarvitaan. Hankkeen aikana kehitetyt menetelmät (ks. päättöjulkaisu) sopivat erityisryhmien kanssa työskentelyn ohella toki myös monenlaisten muidenkin ryhmien kanssa työskentelyyn. Olipa ryhmä mikä tahansa, tarvitaan ohjausta, joka huomioi ryhmän ja siinä olevien yksilöiden erityispiirteet. Esteettömällä ohjauksella voidaan madaltaa ja poistaa osallistumisen esteitä, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät nuoren ennakkoluuloihin omista kyvyistä ja mahdollisuuksista tehdä ja toimia digitaalisuutta hyödyntäen.

Tapahtuman työskentelyn aikana monia ryhmiä puhututtivat myös digilaitteet ja niiden käyttöön liittyvät haasteet erilaisissa tehtävissä. On inhimillistä ajatella, että teknologia ja sen monet mahdollisuudet uutuuttaan hämmentävät. On myös tarpeellista nostaa näitä asioita esiin ja pohtia yhdessä, mitkä tutut asiat pysyvät, vaikka välineet ja aika muuttuu. Yksi tällainen asia on vuorovaikutus. Sitä on ja tarvitaan edelleen, kun tehdään töitä ihmisten kanssa. Hankkeen aikana toteutetuissa mediavaikuttamistyöpajoissa on ollut hienoa huomata, kuinka pian mediataidot karttuvat ja kuinka hyvin sen jälkeen on löytynyt uusia tapoja hyödyntää laiteita, menetelmiä ja mediaa. Tapahtuman osallistujien kiteytys siitä, että ”laitteet eivät yksin riitä vaan tarvitaan vuorovaikutusta” onkin oiva muistutus oleellisesta. Osallisuuteen ja sen edistämiseen kytkeytyy vahvasti ihmisten välinen kanssakäyminen.

Digiajan osallisuuden edistämistä onkin mielekästä lähteä ajattelemaan asiaa kokonaisvaltaisesti. Hankkeen aikana laitteiden ja sovellutusten käytön harjoittelu on ollut luonteva osa digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien avulla toteutettua ryhmätoimintaa. Tästä tapahtuman osallistujat saivat omakohtaisen kokemuksen. Hankkeen aikana vastaavalla tavalla toimimalla on luotu mahdollisuuksia edistää vuorovaikutusta, joka tukee suurempia tavoitteita, kuten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Digiajan osallisuuden voidaan ajatella toteutuvan erilaisissa kokemusympäristöissä. Ne vaihtuvat ja muokkautuvat tiuhaan. Näin ollen jatkuvan ihmettelyn periaatteen omaksuminen osaksi omaa toimintaa voisi olla monella tapaa hyödyllistä. Hankkeen aikana on ollut antoisaa huomata, että aktiiviselle ihmettelylle antautumalla on saatu kokea erityisryhmien mediakasvatuksesta paljon enemmän kuin uskalsimme kuvitella.

Päättötapahtumassa esillä ollut hankkeemme toinen pilotoinnin osa-alue, virtuaalinen läksytuki, voidaan nähdä mediavaikuttamistyöpajojen ohella hyvänä esimerkkinä siitä, mitä digiajan osallisuus voi yksittäiselle nuorelle tarkoittaa. Pilotoinnin aikana maahanmuuttajataustaisten nuorten ja ohjaukseen osallistuneiden muiden nuorten väliset kohtaamiset jättivät jäljet, jotka kantavat elämässä eteenpäin. Merkityksiä syntyi kohtaamisissa; kokemus siitä, että on tullut kohdatuksi ja että on itse uskaltanut kohdata.

Kentien virtuaalisen läksytuen pilottimatkalta kuultujen ja videoina nähtyjen kokemusten siivittäminä innostus kokeilla jotakin itselle täysin uutta digitaalisuutta hyödyntävää pedagogista menetelmää kasvaa tapahtumaan osallistuneiden keskuudessa entisestään. Haluammekin kannustaa miettimään, mitä juuri sinä voisit näistä esitellyistä digiajan osallisuutta edistävistä tavoista viedä mukana omaan arkeesi? Ehkä innostut kokeilemaan jotakin esiteltyä toimintatapaa, tai muokkaamaan esiteltyä johonkin täysin uuteen tarkoitukseen!

Digitaalisuuden hyödyntäminen tällaisenaan on tätä päivää, huomenna se voi olla jo jotakin muuta. Selvää kuitenkin on, että me teemme yhdessä sen, miltä huominen näyttää. Siksi on myös tärkeää ottaa eri toimintaympäristöissä nuoria kohtaavien ammattilaisten ohella nuoret mukaan heille järjestettävän toiminnan suunnitteluun. Näin toteutus voisi parhaimmillaan olla nuorille mielekäs; heidän ja tulevan huomisen näköinen. Lisäksi kannattaa käyttää aikaa saavutettavuuden näkökulman tarkasteluun läpileikkaavasti kaikessa toiminnassa.

Päättötapahtuman lopuksi kuulimme saavutettavuuden edistämiseen liittyvästä pilotoinnista. Siihen liittyen hankkeessa on tehty esimerkiksi selko- ja viittomakielistä sisällöntuotantoa eri toimijoiden verkkosivuille, kuten esimerkiksi hankkeen sidosryhmiin kuuluneelle Mediakasvatusseuralle. Tapahtuman osallistujille avattiin muutamia konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla saavutettavuutta voi parantaa. Esimerkiksi kirjastojen infomateriaalia on tuotettu viittomakielellä, mikä lisää kielellisen erityisryhmän mahdollisuuksia saada verkkopalveluja äidinkielellään.

Hankkeemme kiittää kaikkia päättötapahtumaan osallistuneita sekä muita hankematkan varrella mukana olleita yhteistyöstä. Toivomme hankkeen tuottaman päättöjulkaisun inspiroivan käyttämään ja edelleen kehittämään menetelmiä, joilla jokainen nuori voi saada äänensä kuuluville ja tulla paremmin huomioiduksi arjessaan.

Virva Korpinen, TKI-asiantuntija

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Opastusta vastuullisiin elintarvikehankintoihin ammattikeittiöille

Opas

Motiva on julkaissut julkisen sektorin ammattikeittiöille tarkoitetun oppaan, joka auttaa niitä hankkimaan vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.

 

 

 

 

 

Opas sisältää vastuullisuuskriteerejä ja hankintaohjeistusta tärkeimmille tuoteryhmille:

  • ravintorasvat ja kasviöljyt
  • kasvikset ja marjat
  • vilja ja viljatuotteet
  • sianliha ja sianlihatuotteet
  • siipikarjanliha ja siipikarjanlihatuotteet, muna ja munatuotteet
  • naudanliha ja naudanlihatuotteet
  • maito ja maitotuotteet
  • kala ja kalatuotteet.

Vastuullisuutta tarkastellaan neljästä eri näkökulmasta: eläinten hyvinvointi ja terveys, elintarviketurvallisuus, ympäristövaikutukset ja sosiaalinen vastuu. Hankinnoissa opastetaan asettamaan vastuullisuuskriteerit organisaation omien tavoitteiden, tarpeiden, resurssien ja markkinakartoitusten perusteella. Kullekin tuoteryhmälle on ehdotettu kahden tasoisia vastuullisuuskriteerejä, perustason ja edelläkävijätason kriteerit, joten näkökulmia voidaan valita ja kriteerejä soveltaa hankkijaorganisaation tavoitteiden tai kokemus- ja osaamistason mukaan. Kokemuksen karttuessa vaatimustasoa voidaan sitten nostaa. Tuoteryhmäkohtaisissa suosituksissa on tuotu esille myös perustelut sekä todentamiskeinot kullekin kriteerille. Lisäksi tuoteryhmittäin tuodaan esille vastuullisuuteen liittyvää innovaatiopotentiaalia eli kehittämisehdotuksia siihen suuntaan, missä markkinoilla on potentiaalia.

Opas on huolellisesti laadittu ja sen tuoteryhmäkohtaisia suositukset perustuvat työpajojen tuloksiin, joihin on osallistunut laaja joukko julkisen sektorin, tavarantoimittajien ja alan järjestöjen edustajia. Opas on ladattavissa Motivan hankintapalvelujen internetosoitteesta.

Pekka Turkki

Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen – opas julkaistu

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hankkeessa (ESR) edistettiin erityisryhmien nuorten osallisuutta järjestämällä mediavaikuttamistyöpajoja 15-29-vuotiaille, pilotoimalla vertaisoppimiseen pohjautuvaa virtuaalisen läksytuen mallia, tuottamalla selkokielisiä sekä viittomakielisiä sisältöjä ja kehittämällä erityisryhmien nuorten huomioimista järjestötoiminnassa. Osallisuuden edistämisessä oli useita tavoitteita ja siihen osallistui monia eri toimijoita esimerkiksi oppilaitoksista, kirjasto-, järjestö-, ja nuorisoalalta.

Elokuussa päättyvän hankkeen lopputuotoksena on nyt julkaistu opas: Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen. Julkaisu on kaksiosainen ja koostuu artikkelikokoelmasta sekä hankkeessa kehitettyjä digitaalisuutta soveltavia mediavaikuttamisen menetelmiä esittelevästä osiosta. Artikkeliosan tekstit kertovat hankkeessa tehdystä työstä ja niissä avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä, mediakasvatusta sekä mediavaikuttamista.

kansikuva

 

 

Oppaan kohderyhmää ovat nuorten kanssa työskentelevät, monialaisesti. Julkaisun avulla avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä ja sitä, kuinka media voidaan valjastaa kaikkien nuorten vaikuttamiseen.

Opas on digitaalinen ja se sisältää myös muutamia videoita. Julkaisuun on mahdollista virittäytyä oheisen esittelyvideon kautta.

Julkaisu tuotettiin osana Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanketta (ESR). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on erityisryhmien ja erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuuden edistäminen mediaa ja digiajan kanavia hyödyntäen

Kirjastot nuorisotyön toteuttajina

hyvat_uutiset (1)

Kuva: Ville Eerikäinen

Järjestö- ja nuorisoalan ammattilaisena on kiinnostavaa syventyä siihen, miten kirjasto paikkana taipuu nuorisotyön tekemiseen, joka ei ehkä perinteisesti ole sille ominta kenttää. Tai niin olen itse mieltänyt asian, joskaan en ole tullut aikaisemmin juurikaan miettineeksi kirjaston roolia nuorten ja nuorten toiminnan näkökulmasta. Mitä kirjastolla on nuorille, mitä he sieltä mahdollisesti hakevat ja saavat? Minkälaista on kirjastoissa toteutettava nuorisotyö, ja minkälaisiin tarpeisiin se pyrkii vastaamaan? Ketkä sitä toteuttavat? Opinnäytetyötäni varten olen haastatellut kirjastotyöntekijöitä, joiden toimenkuvaan nuoret kuuluvat tavalla tai toisella.

Taustalla vaikuttavat erilaiset tekijät

Kirjastoissa nuoret ovat yksi asiakasryhmä muiden joukossa. Niin heille kuin muullekin asiakaskunnalle on sekä yhteistä että kohdennettua toimintaa. Kirjastoissa toteutettavan nuorisotyön taustalla on monenlaisia asioita. Yksi niistä on nuorten hengailu julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Hengailuun johtavat muun muassa seuravat seikat: nuorille ei ole tarpeeksi omia kokoontumistiloja yleisesti ottaen, nuorisotiloja on lakkautettu kokonaan tai ne ovat kiinni tiettyinä päivinä, toisaalta nuorisotilatoiminta ei edes kiinnosta kaikkia nuoria, ja nuoret myös mielellään hakeutuvat paikkoihin, joissa ei ole samantyyppistä kontrollointia kuin esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloissa. Onkin syntynyt tarvetta vastata tähän hengailuilmiöön ja nuorten tarpeisiin.

Toisekseen on havaittu, että nuorten kohtaamiseen tarvitaan lisää valmiuksia. Sitä kautta on lähdetty rakentamaan erilaisia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Kirjastolla on myös intressi pitää nuoret asiakkaina ja/tai saada heidät takaisin aktiivikäyttäjiksi. Nuorten kiinnostus jakaantuu hyvin monen asian ympärille nykymaailmassa, ja kirjaston osuus siinä on vaihteleva. Pidemmän tähtäimen toiveena on sekin, että aktiivinen kirjaston asiakkuus säilyisi vanhemmallekin iälle, ja että nykyiset nuoret totuttaisivat aikanaan omat lapsensa kirjaston käyttäjiksi.

Meneillään on myös muutos, jossa kirjaston luonne muuttuu perinteistä sosiaalisemmaksi, tapahtumapainotteisemmaksi ja erilaisia palveluja tarjoavaksi. Mielekkään tekemisen tarjoaminen nuorille sopii hyvin uudistuvaan konseptiin ja mahdollistaa monenlaisia asioita. Kaiken kaikkiaan nuorisotyön ja kirjaston yhteistyön kehittämisen taustalla on merkityksellisiä yhteiskunnallisia tarpeita, jotka limittyvät nuorisotyön ja kirjastotyön ydintehtäviin muun muassa kohtaamisen, osallistamisen ja yhteisöllisyyden näkökulmista.

Kolmas työ muodostuu ammatillisessa yhteistyössä

Eri ammattikuntien, tässä tapauksessa siis sekä kirjastotyötä että nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten, yhdessä toteuttaman työmuodon/-tavan yhteydessä voidaan puhua käsitteestä ”kolmas työ”. Sille tyypillistä on, että työtä ei ajatella niinkään kahden ammattikunnan ammattiorientaatioiden kautta, vaan keskiössä on nuori ja hänen tarpeensa. Sen ympärille ammattilaiset rakentavat yhdessä omasta osaamisesta puuttuvat kohtaamisen lähestymistavat. Asia voidaan mieltää toisen osaamisen lainaamisena itselle joko hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Kolmannessa työssä työ muotoillaan sopivaksi kulloiseenkin toimintaympäristöön yhdessä toimintaympäristön muiden ammattilaisten kanssa.

Yhdessä tehdään monipuolista nuorisotyötä

Kirjastonuorisotyötä on monenlaista. Se näyttäytyy monipuolisena, ja olennaista on yhteistyö. Kirjastotyöntekijöiden kertomana piirtyy kuvaa muun muassa tällaisista toiminnoista: kirjavinkkaukset ja tiedonhaun opetus koululaisille, erilainen kouluyhteistyö, kirjastolaisten jalkautuminen nuorten pariin kouluihin ja nuorisotaloille, erilaisten tapahtumien järjestäminen kirjastossa ja sen ulkopuolella, yönuokkarin sekä kerho- ja nuorten iltojen pitäminen kirjastossa, liikkuvan nuorisotilan toiminta kirjastossa, yhteinen pelaaminen, nikkarointi ja askartelu, nuorten kanssa keskustelu ja ongelmatilanteiden selvittely mahdollisuuksien mukaan, nuorten osallistaminen kirjaston hankintoihin ja suunnitteluun, mediakasvatus, kirjaston palvelujen tutuksi tekeminen, työntekijöiden työkierto kirjaston ja nuorisotilan välillä, kirjastotyöntekijöiden osallistuminen nuorisotoimen ehkäisevään päihdetyöhön osana Valintojen putkea, yhteistyö Aseman Lapset ry:n Walkers-bussin kanssa sekä tilojen tarjoaminen muiden tahojen järjestämälle, nuoriin suuntautuvalle toiminnalle.

Turvaverkko pitää otteessaan ja vastaa nuorten tarpeisiin

Kirjastot ovat puolijulkisia tiloja. Ne mahdollistavat nuorille lämpimän, ilmaisen, turvallisen ja rauhallisen paikan olla. Hektisessä koulunkäynnin, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ja viihteen täyttämässä arjessa kirjastossa voi oleilla rennosti, ilman että kukaan pakottaa tai aikatauluttaa mihinkään. Osa nuorista viettää paljon aikaa kirjastossa; se koetaan tärkeäksi paikaksi.

Paikallisina toimijoina kirjastot pyrkivät vastaamaan alueellisiin tarpeisiin ja erityispiirteisiin. Useampi haastateltu kirjastotyöntekijä kertoi, että monella lapsella ja nuorella on suuri tarve turvallisen aikuisen seuralle ja huomioiduksi tulemiselle. Se näyttäytyy eri tavoin, muun muassa huomion kerjuuna vaikkapa häiriökäyttäytymisen muodossa. Monikulttuurisuuskysymykset, perheiden huono-osaisuus, päihdeongelmat ja sosiaaliset ongelmat ovat joidenkin alueiden arkea. Alueelliset erityispiirteet vaikuttavat suoraan siihen, minkälaista toimintaa nuorille järjestetään. Ne tuovat mukanaan omanlaisiaan haasteita ja mahdollisuuksia, joiden keskellä työntekijät joutuvat varmasti tasapainoilemaan. Eri kirjastojen välillä voi olla suuria eroja.

Jotkut kirjastotyöntekijät haluaisivat auttaa ja tukea nuoria, joilla on vaikeuksia – saada heille paremman olon ja elämän. Kirjastotyöntekijöillä on kuitenkin koulutus ja toimenkuva huomioiden rajalliset keinot tällaiseen. Myöskään oma ammatillinen rajanveto ei näyttäydy aina selkeänä, ja siinä esiintyy persoonakohtaisia eroja. Hyvin on kuitenkin sisäistetty se, että nuoren kuuntelu ja eteenpäin ohjaaminen ovat jo riittävän pitkälle meneviä toimenpiteitä. Kirjastotyöntekijän ei tarvitse olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä, vartija tai viranomainen. Toisaalta kolmas työ ja sille ominainen työn lainaaminen voivat antaa lisää valmiuksia.

Yhteistyö nähdään tärkeänä ja kirjastot toteuttavat sitä monien tahojen kanssa. Eräs haastateltu kiteytti hyvin sen, miten yhteistyön arvon voi nähdä nuoren elämässä. Ajatuksen mukaan lapselle/nuorelle on tärkeää ja turvallista, että päivästä tehdään kokonainen. Vertauksena omasta lähialueesta muodostuu kokonainen, kun mahdollisimman moni lapsen tai nuoren elämään vaikuttavasta tahosta tuntee toisensa, toimii yhdessä ja on häntä varten. Useampi muu haastateltu kuvasi samankaltaista ajatusta turvaverkkona, jonka yhtenä osana kirjastolla on roolinsa.

Elisa Korsoff

Kirjoittaja opiskelee ylemmän ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogitutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa ja tekee siihen kuuluvan opinnäytetyön kirjastoissa toteutettavasta nuorisotyöstä ERNOD-hankkeelle.

LÄHTEET:

Korsoff, Elisa 2017. Haastatteluaineisto. Julkaisematon opinnäytetyö.

Purhonen, Kirsi 2017. Ammattien rajapinnoilla ja kolmannen työn äärellä. Uusiutuva ammattiosaaminen ja nuorten kohtaaminen. Kolmannen työn määritelmä, reunaehdot ja mahdollisuudet. Etelä-Savon Kulttuurirahasto.

Hokkanen, Laura 2012. Viiden tähden olohuone. Kirjastot nuorisotyön uutena toimin-taympäristönä. Teoksessa Komonen, Katja & Suurpää, Leena & Söderlund, Markus (toim.). Kehittyvä nuorisotyö.

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Ohjaamojen tuki -hanke päättyy

Kaksi vuotta, kolme työntekijää, päämaja Mikkelissä. Kohteena Etelä-Savon maakunta: kolme Ohjaamoa, kolme kaupunkia, 11 kuntaa. 130 tavoitettua ammattilaista, 145 tavoitettua nuorta. 12 koulutustilaisuutta, 10 seudullista verkostotapaamista, 5 maakunnallista foorumia ja 25 nuorten tapahtumaa. Lukematon määrä erinomaisia yhteistyökumppaneita.

Näistä luvuista ja aktiivisesta kehittämisestä niiden ympärillä koostui Ohjaamojen tuki -hanke. Tänään se päättyy. Raportit on kirjoitettu, päätöskokoukset pidetty ja arkistokin pian valmiina.

Jos haluat vielä kertaalleen muistella, mitä kaikkea hankkeessa saatiin aikaan, selaile blogia taaksepäin tai tutustu tuoreisiin tuotoksiin:

Hankkeen päätösjulkaisu Ohjaamojen tuki – ammattilaisen apuna nuoren parhaaksi: Kokemuksia ja kehitysehdotuksia Etelä-Savosta on saatavilla verkossa. Jos luet mieluummin fyysistä kirjaa, ota yhteyttä, niin postitamme sinulle sellaisen!

Hankkeen loppuseminaarin sijaan päätimme kuvata talk show’n. Projektipäällikkö Sonja Miettisen johdolla aiheesta keskustelevat Saara Mughal (Joroisten kunta), Juuso Kautonen (Savonlinnan Ohjaamo Posse) ja Heikki Kantonen (Ohjaamojen tuki -hanke). Talk show on katsottavissa YouTubessa.

22.5.2017_talkshow_kooste_1920x1080mm_kaikilla_logoilla

Kuva: Kuvitellen Oy

Hankkeen päättymisestä huolimatta kehittäminen jatkuu Ohjaamoissa ja kunnissa. Me täällä Xamkissa siirrymme uusiin haasteisiin Digillä Duuniin! -hankkeen parissa. Kiitos yhteistyöstä hankkeen aikana ja intoa ohjaukseen! Tavataan taas!

Sonja Miettinen
projektipäällikkö

Mikkelin ammattikorkeakoulun Ohjaamojen tuki -hanke on alkanut 1.6.2015 ja se päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Oma harrastusarki ja arvot jäsennellysti näkyväksi mediavaikuttamisen menetelmin – katso mediatuotokset

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) toteutti toukokuun puolivälissä mediavaikuttamistyöpajan Nuorisoseurafoorumissa, nuorisoseuraväen yhteisessä kokoontumisessa Paukkulassa. Työpaja vastasi osaltaan nuorisoseuranuorten tekemään valtuustoaloitteeseen, jossa he toivoivat nuorten ääntä aiempaa vankemmin kuuluville järjestössään ja peräsivät mahdollisuuttaan vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Työpajassa otettiin haltuun menetelmiä, joilla voidaan digitaalisuutta hyödyntäen tehdä ajatuksia näkyväksi. ERNOD-hankkeen kaksivuotisen hankekauden aikana on viety eteenpäin yhdenvertaisuutta edistävää viestiä; jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Aina äänen kuuluville saaminen ei kuitenkaan ole helppoa, jolloin hankkeessa kehitetyt menetelmät voivat osaltaan tulla avuksi. Esimerkiksi tiedonkulkuun ja -saavutettavuuteen liittyviä esteitä voidaan purkaa vaikka visualisuutta hyödyntäen. Kuva- ja äänituotokset voivat avata uudenlaisen ymmärryksen esimerkiksi arjesta, jota elämme. Digiaika tarjoaa osallisuutta edistäviä mahdollisuuksia, joita voidaan ottaa haltuun yhteisesti. 

Nuorisoseurafoorumissa nuoret tekivät mediavaikuttamisen menetelmiä hyödyntämällä omaa nuorisoseura-arkeaan näkyväksi. Miltä arki nuorisoseuroissa näyttää, mitä he pitävät tärkeänä ja enne kaikkea -mitä he haluavat kertoa siitä muille? Ohessa työpajassa syntyneitä tuotoksia:

Nuorisoseurat vs. muu suomi

Enter a caption

ns tuo ihmisiä

Yllä olevien kuvatuotosten lisäksi työskentelyn tuotoksista syntyi oheiset videotuotokset:

Video 1

Video 2

Nuoret latasivat tuotokset myös Nuorisoseurojen tarinankeruu- ja tapahtumahankkeen 1000 tarinaa, sata tapahtumaa verkkosivuille. Työpajan jatkoina syntyi nuorilla aito halu esitellä omaa nuorisoseuralaisuuttaan jatkossakin. Tähän heidän kanssaan tullaan luomaan kanavaksi Nuorisoseurojen Snapchat-tili, joka kesän ja alkusyksyn aikana kiertää nuorten matkassa eri puolilla maata tapahtumissa, kesäteatterissa ja ihan vaan arjessa.

Joonas Pokkinen, projektityöntekijä, Suomen Nuorisoseurat 

Virva Korpinen, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Näin toimii verkosto

Ohjaamojen tuki -hankkeen viimeinen koulutus verkostotoiminnan suunnittelusta ja edistämisestä järjestettiin Mikkelissä 16.5.2017. Koulutuksen tarkoituksena oli tukea nuorten monialaisten ohjaus- ja palveluverkostojen ja ammattilaisverkostojen toimintaa. Kouluttajana toimi lehtori Anne Leppänen Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Koulutus oli fasilitoiva ja käytännönläheinen – sisällöt syntyivät osallistujista.

Verkostoyhteistyössä haasteita asettavat toimijoiden eritasoinen sitoutuminen ja verkostojen koko – isoissa verkostoissa on helppoa jäädä seinäruusuksi. Pienissä ryhmissä toimiminen pakottaa jokaisen osallistumaan. Verkostotoimijoille tulisi myös antaa erilaisia tapoja osallistua verkoston toimintaan. Verkoston vetäjän tehtävänä on varmistaa, että toiminta on kaikille kiinnostavaa ja motivoivaa ja että se tuo lisäarvoa omaan työhön.

viestikupla

Verkoston toiminta perustuu vahvasti viestintään ja vuorovaikutukseen. Verkostotoimijoiden on hyvä tulla tutuiksi toisilleen ja ryhmäytyä, mutta toiminta ei saa kuitenkaan liikaa henkilöityä. Verkostossa tulee saavuttaa yhteisymmärrys yhteisistä asioista (esimerkiksi ”matala kynnys” voi tarkoittaa täysin eri asiaa Ohjaamo-toimijalle kuin mielenterveyshoitajalle).

Verkostotoiminta on tiimipeliä myös oman organisaation sisällä. Johtajan täytyy antaa työntekijöille tietoa oman organisaation asioista ja valtuutus niiden viemiseen verkostoihin. Työntekijät taas toimivat lähetteinä verkostojensa ja oman organisaation välillä – viestin täytyy kulkea molempiin suuntiin ja levitä.

Muista verkostoituessasi:

  • tunnista oma osaaminen ja rooli osana verkostoa
  • luota muihin ja kunnioita eri toimijoiden näkökulmia ja ammattitaitoa
  • pyri yhteistyöstä yhteiseen työhön

Sonja Miettinen
projektipäällikkö

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Ohjaamojen tuki -hanke on alkanut 1.6.2015 ja se päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.