Työelämäpeli

Hankkeessa toteutettu peli on valmis ja ladattavissa seuraavista linkeistä.

Yksinpeli

Pelin Windows-versio on ladattavissa osoitteesta:

https://1drv.ms/u/s!AqfzjcoXhI9bkDTaBUMuRCz2EhE4

Peli on zip-paketti, joka tulee purkaa. Peli käynnistyy tyoelamapeli.exe -tiedostosta.

Pelin lähdekoodi sekä siihen liittyvä wiki ja issue tracking löytyy osoitteesta

https://bitbucket.org/digityo/tyoelamapeli

Moninpeli

Pelin Windows-versio on ladattavissa osoitteesta:

https://1drv.ms/u/s!AqfzjcoXhI9bkDOaV7YrGS-GndHC

Peli on zip-paketti, joka tulee purkaa. Peli käynnistyy tyoelamapeli-moninpeli.exe -tiedostosta.

Pelin lähdekoodi sekä siihen liittyvä wiki ja issue tracking löytyy osoitteesta

https://bitbucket.org/digityo2/tyoelamapeli-moninpeli

Elintarvikkeiden alkuperän ilmoittaminen teemana hankkeen päätösseminaarissa

 

660A9187_photo_juuli_aschan

Kuva Juuli Aschan

Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle –hankkeen päätösseminaari pidettiin 30.10.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla Mikkelissä. Seminaarin aiheena oli miten elintarvikkeen ja sen sisältämien ainesosien alkuperästä tulisi informoida kuluttajaa. Kuluttajia kiinnostaa yhä enemmän ruoan alkuperä, tuotantotapa ja kulkureitti ruokapöytään. Erityisesti lihan ja kalan alkuperämaan tietämistä pidetään tärkeänä.

Seminaarissa kuultiin lainsäädäntöneuvos Anne Haikosen Maa- ja metsätalousministeriöstä katsaus ruoan alkuperän ilmoittamisvelvoitteisiin ja valmisteilla olevaan lainsäädäntöön.

Voimassa oleva lainsäädännön mukaan elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka tulee aina ilmoittaa, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta. Pakolliseksi alkuperämaan ilmoittaminen on määrätty mm. lihan, kalan, kokonaisten tuoreiden vihannesten ja hedelmien sekä hunajan myynnissä. Äskettäin voimaan tullut asetus määrää Suomessa valmistetuille tuotteille pakolliseksi myös ainesosana käytetyn lihan ja maidon alkuperämaan ilmoittamisen tuotepakkauksissa (asetus on voimassa 31.5.2019 saakka).

Valmisteilla oleva asetusmuutos velvoittaisi ravintoloita ilmoittamaan ruoan ainesosana käytetyn lihan ja kalan alkuperämaan.

Ravintolaruoan raaka-aineiden alkuperän ilmoittaminen on ollut vapaaehtoista, mutta on nyt tulossa lihan ja kalan osalta pakolliseksi. Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla oleva muutos asetukseen elintarviketietojen antamisesta kuluttajalle velvoittaa ravintoloita ilmoittamaan asiakkailleen elintarvikkeen ainesosana käytetyn tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn lihan ja kalan alkuperämaan. Ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti.

Määräys koskee laajasti eri lihalajeja: naudan-, sian-, lampaan- ja vuohen-, siipikarjan, hevosen-, poron- ja riistanlihaa. Siinä ei kuitenkaan velvoita ilmoittamaan erilaisina valmisteina hankittujen (esim. makkarat) ainesosana käytetyn lihan alkuperämaata.

Kalan osalta tulee ilmoittaa kalafileen ja muu kalan lihan sekä kuivatun, suolatun ja savustetun kalan pyyntialue tai alkuperämaa tai viljellyn kalan viljelymaa.

Mikäli asetusehdotus läpäisee EU:n notifiointiprosessin se tulisi Suomessa kansallisena asetuksena voimaan aikaisintaan joskus vuoden 2018 alkupuolella. Lisäksi toimijoille annettaisiin muutaman kuukauden siirtymäaika uuteen käytäntöön.

Kokemuksia alkuperämaan vapaaehtoisesta ilmoittamisesta

Fazer Food Services –yhtiön hankintajohtaja Timo Ståhlström kertoi kokemuksista lihan ja kalan alkuperän vapaaehtoisesta ilmoittamisesta. Yhtiö on vapaaehtoisesti ilmoittanut lihan ja kalan alkuperämaan tuoteselosteissaan kaikissa 600 ravintolassaan vuodesta 2013 lähtien. Tämä on ollut mahdollista keskitetyn hankintatoiminnan ansiosta, jossa hankintasuunnitelmat tehdään pitkälle aikavälille tuotealuekohtaisesti. Sen puitteissa hankintatiimi tekee liiketoiminnan käyttöön tuotekohtaisesti nimettyjä ostovalikoimia, joihin pääsemiseksi tavarantoimittajan tulee täyttää ennalta määrätyt valintakriteerit mm. luotettavuuden ja vastuullisuuden sekä alkuperätiedon ja jäljitettävyyden osalta. Alkuperätieto välittyy kaikkiin ravintoloihin yhteisen tietojärjestelmän kautta.

Iso ostaja kuten Fazer Food Services saa alkuperätiedon suoraan ilman välikäsiä alkuperäiseltä tavarantoimittajalta ja sillä on riittävästi resursseja tarvittaessa selvittää tuotteen alkuperätieto luotettavasti. Ståhlström totesi, että pieni tukkujen kautta raaka-aineensa hankkiva ravintola voi olla haasteellisessa tilanteessa alkuperätiedon selvittämisen suhteen. Valmistajien alkuperätiedoissa on paljon poikkeamia ja tulkinnanvaraa riippuen mistä tietoja katsoo tai kysyy. Vaihtoehtoja alkuperätietojen selvittämiseen ovat:
• GS1 Synkka –palvelu, josta tiedot siirtyvät esim. suurempien tukkuliikkeiden järjestelmiin
• nettisivut
• pakkaukset
• tiedustelut suoraan valmistajalta.
Sekaannuksia sattuu usein, kun alkuperämaana ilmoitetaan valmistusmaa eikä pääraaka-aineen (ainesosan) alkuperämaata. Kumpikin olisi kuitenkin syytä tietää. Luotettavaa tietoa on vaikea saada varsinkin, kun oikea tieto pitäisi olla jo tilattaessa eikä vasta kun sen näkee pakkauksesta. Ruuan alkuperän ja turvallisuuden varmistamisen kannalta alkuperä on tiedettävä myös jälkeenpäin

D.O. Saimaa -alkuperämerkki

Seminaarissa kuultiin myös Marjo Särkkä-Tirkkosen (Helsingin yliopisto/Ruralia-instituutti) esitys siitä, miten maakunnallista alkuperää voidaan viestiä alkuperämerkillä. D.O. Saimaa –merkki kertoo erityisesti Saimaan alueelta tulevan raaka-aineen alkuperästä ja tuotantoprosessista.

do saimaaAlkuperän lisäksi merkin saamisen kriteerejä ovat myös tuotteen ja tuotantotavan ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

 

 

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

 

 

Merkit elintarvikkeiden vastuullisuusviestinnässä

Elintarvikealan yritykset viestivät vastuullisuudestaan myös tuotepakkaustensa kautta. Kaiken perustana ovat pakolliset pakkausmerkinnät, jotka on määritelty EU:n elintarviketietoasetuksessa (1169/2011) ja eräissä sitä täydentävissä kansallisissa säädöksissä. Pakkauksissa olevat valmistajan vapaaehtoisesti tekemät ja vastuullisuudesta viestivät merkinnät kuuluvat varsinaiseen vastuullisuusviestintään. Merkinnät voivat olla sanallisia tai tietyllä merkillä ilmaistavia.

660A8769-Edit_photo_juuli_aschan

Kuva Juuli Aschan

Vastuullisuusmerkkien kuten sanallistenkin viestien ensisijaisena kohderyhmänä ovat kuluttajat. Niiden tarkoituksena on helpottaa kuluttajaa valitsemaan kestävän kehityksen eettisiä ja ympäristönäkökohtia painottavia preferenssejään vastaavia tuotteita.

Sanallisten väitteiden käytössä on tuotteiden valmistajien syytä olla erittäin varovaisia, mikäli ne koskevat elintarvikkeiden vaikutuksia ravitsemukseen ja terveyteen. Ravitsemusta ja terveyttä koskevien väitteiden käyttö on hyvin tarkasti säädeltyä. Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen hyödyllistä ravintosisältöä käsittelevää väitettä. Esimerkiksi ’sisältää kalsiumia’. Terveysväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen ja terveyden välistä yhteyttä käsittelevää väitettä. Esimerkiksi ’Kalsium on välttämätön lasten luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle’. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa käytettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (väiteasetus).

Merkkejä on käytössä valtavan laaja valikoima. Merkkien ylläpitäjäorganisaatio on määritellyt kriteerit merkin saamiselle ja sen käytölle sekä yleensä perii maksun merkin käytöstä tai merkin edellyttämän toimintatavan mukaisista tarkastuksista.

Merkeillä viestitetään:

  • tuotteen raaka-aineen viljelymenetelmästä
  • tuotteen valmistustavasta
  • tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta
  • kaupankäynnissä noudatettavista menettelytavoista
  • tuotteen alkuperästä
  • elinkaaren aikaisesta hiili- tai vesijalanjäljestä.

Alla olevassa kuvassa on esimerkkejä eräistä yleisimmistä elintarvikepakkauksissa näkyvistä merkeistä. Niiden joukossa vain luomumerkin (”eurolehtimerkin”) käytölle on määritelty lakisääteiset käyttövaatimukset. Hyvää Suomesta -merkki on saanut myös tiettyyn käyttötarkoitukseen virallisen statuksen. Hyvää Suomesta –merkkiä käytettäessä elintarvikkeen ainesosana käytetyn lihan ja maidon alkuperää ei tarvitse erikseen ilmoittaa (MMM päätös 218/2017).

Blogi15_kuva

Alkutuotantoon liittyvistä viljely- tai kasvatusmenetelmiä kuvaavista merkeistä yleisimpiä ovat luomumerkit. Edellä mainitun ”eurolehtimerkin” lisäksi käytössä ovat kansallinen ”aurinkomerkki” ja Luomuliiton ylläpitämä ”leppäkerttumerkki”. Laatuvastuu -merkki kuvaa kotimaisen sianlihan tuotantotilan vastuullisia tuotantotapoja. Demeter –merkki on biodynaamisen tuotannon merkki. MSC –merkki on sertifioidun kestävän kalastuksen tunnus. UTZ (kahvi, tee ja kaakao) ja Reinforest Alliance Certified –merkki ovat tuontituotteissa näkyviä vastuullisen tuotantotavan merkkejä.

Tuotteen vastuullista valmistustapaa kuvaavat luomumerkit tai esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöä kuvaava merkki.

Ravitsemuksellista laatua kuvaavista merkeistä ”sydänmerkki” näkyy useissa pakkauksissa ja viestittää hyvälaatuisesta rasvasta ja vähennetystä suolan määrästä verrattuna vastaaviin muihin tuotteisiin.

Reilun kaupan merkki (Fair Trade –merkki) tarkoittaa, että tuotteen tai raaka-aineen valmistuksessa on noudatettu kansainvälisiä Reilun kaupan kriteerejä. Merkki viestittää, että tuote on osa järjestelmää, jolla pyritään parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä.

Tuotteen alkuperän tunteminen on kuluttajalle tärkeä tekijä ostopäätöstä tehtäessä ja valmistajat pykivätkin tuomaan tuotteen alkuperää esille monin eri tavoin. Hyvää Suomesta –tunnus on yleisin suomalaisesta raaka-aineiden alkuperästä viestivä tunnus. Kotimaisten kasvisten osalta myös ”sirkkalehtimerkki” näkyy usein pakkauksissa. Maakunnallisuutta tai alueellista alkuperää tuodaan esille esimerkiksi Maakuntien parhaat –merkillä tai D.O. Saimaa –merkillä. Euroopan Unionin nimisuojajärjestelmän mukaisia tuotteita on Suomessa vasta kymmenkunta, vaikka muualla Euroopassa niitä löytyy paljon. Kolme erilaista merkkiä, ”Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)”, ”Suojattu alkuperänimitys (SAN)” ja ”Aito perinteinen tuote (APT)”, antavat tuotteelle nimisuojan ja kaksi ensiksi mainittua kytkevät ne tiettyyn alueeseen. APT –merkki korostaa tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa ja sitä voidaan valmistaa missä tahansa EU-maassa.

Elintarvikepakkauksissa on esiintynyt erilaisia hiili- tai vesijalanjälkeä kuvaavia merkkejä, mutta niiden käyttö ei ole yleistä. Hiili- tai vesijalanjäljen käsitteet eivät ehkä ole kuluttajille vielä niin tuttuja, että yritykset kokisivat saavansa lisäarvoa merkkien käyttämisestä.

Hämmennystä vai hyötyä?

Vastuullisuusmerkeillä pyritään vaikuttamaan kuluttajan ostopäätökseen. Ennen kuin tällaista vaikutusta voidaan odottaa, on merkin oltava kuluttajalle tunnettu sekä merkin antama lupaus kuluttajan hyväksymä. Kattavaa tutkimusta aiheesta ei ole tehty, mutta eräiden merkin haltijoiden selvityksiä niiden tunnettavuudesta tai arvostuksesta on tehty.

Tässä eräitä tuloksia:

  • Hyvää Suomesta -merkki sijoittui kärkikymmenikköön brändien arvostusta tutkittaessa (7. sija/958 brändiä) jo kymmenettä vuotta peräjälkeen (Markkinointi & Mainonta -lehti ja Taloustutkimus 2017).
  •  Kotimaisten kasvihuonevihannesten tunnuksen eli vihreä-sinivalkoisen sirkkalehtimerkin tunnistaa 98 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Kolmelle neljästä sirkkalehtimerkki vaikuttaa myönteisesti ostopäätökseen. (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2016).
  • Luomumerkeistä aurinkomerkin tunnettuus pysyi ennallaan, kaksi kolmesta vähintään olettaa, että se on luomumerkki. Lehtimerkin tunnettuus parani luomuostajien keskuudessa, lähes puolet tunnistaa merkin luomumerkiksi. Sen tunnettuus parani 3%-yksikköä (46%>43%) Leppäkerttumerkin tunnettuus säilyi myös lähes ennallaan, kun vajaa puolet oletti tai tiesi merkin luomuksi. (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2015). Tuoreessa bränditutkimuksessa aurinkomerkin sijaluku putosi 156 sijaa – enemmän kuin minkään muun merkin (Markkinointi & Mainonta -lehti ja Taloustutkimus 2017)
  • Yli 80 % kuluttajista tuntee sydänmerkin ja noin 50 % tekee suoraan ostopäätöksiä sen perusteella
  • Laatuvastuu-merkin autettu tunnettuus on nyt 53 %. Merkillä koettiin myös olevan vaikutusta ostopäätökseen (Mediatoimisto Voitto Oy)

Edellä esitetyistä tuloksista voi päätellä, että ainakin eräiden suomalaisten pitkään esillä olleiden vastuullisuusmerkkien käyttämisestä voisi olla yrityksille hyötyä tuotteen menekin edistämisessä. Sen sijaan Turun yliopiston tekemän TPR inno -hankkeen tulosten perusteella monet eettiset ja ympäristömerkit ovat kuluttajille edelleen melko tuntemattomia ja saattavat enemmänkin hämmentää kuluttajia kuin johtaa ostopäätöksiin.

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

Hyönteisruokaa

Hyönteiset ovat ympäristöystävällinen ja ravitsemuksellisesti arvokas ruoka-aine,
mutta hyönteistuotteiden pääsyä ruokakauppoihin saadaan vielä odottaa.

Hyönteiset ovat kuuluneet ruokavalioon koko tunnetun ihmisen historian ajan, joka ulottuu runsaan kahden miljoonan vuoden päähän. Ruokavalion omaksuminen on hyvin kulttuurisidonnaista ja se tapahtuu jo varhain ensimmäisten ikävuosien aikana. Länsimaissa hyönteisten käytöstä ravintona on vieraannuttu maanviljelyn ja kotieläintalouden yleistyttyä ja hyönteisiä on alettu pitää enimmäkseen haitallisina otuksina. Nykyään hyönteisravintoa käytetään kuitenkin laajasti Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa, Australiassa sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa (Meksikossa syödään jopa 549:ää erilaista hyönteislajia). Tosin näilläkin alueilla ruokailutottumukset ovat muuttumassa länsimaisen kulttuurin vallatessa alaa.

Keskustelu hyönteisruoasta on noussut esiin, kun näköpiirissä on tilanne, että maapallon ravinnontuotantoon kelvollinen maa ja vesivarat eivät riitä kasvavan väestön ruokkimiseksi. Tilanne muuttuu vaikeaksi 20-30 vuoden kuluttua, jos kulutustottumukset ja ravintomieltymykset säilyvät nykyisen kaltaisina. Hyönteisruokaa on esitetty ratkaisuksi tähän haasteelliseen tilanteeseen. Monet syötävät hyönteiset ovat ravintoarvoltaan erinomaisia ja niiden tuotanto on merkittävästi tehokkaampaa kuin tavanomainen lihantuotanto. Hyönteisproteiinien tuottaminen kuuluu YK:n määrittelemiin kestävän kehityksen tavoitteisiin vuosille 2016-2030.

Hyönteiset tehokkuus

Ravinnontuotannon tehokkuus hyönteisillä ja tavanomaisilla kotieläimillä. LÄHDE: Susanne Heiskan (Luke) esitelmä Tulevaisuuden proteiinit – Hyönteiset 13.12.2017.

 

Suomalaiset suhteellisen ennakkoluulottomia hyönteisruokaan

Hyönteiset ovat ekologinen vaihtoehto eläinproteiinin tuottamiseksi ja käyttämiseksi, mutta keskeinen kysymys meillä ja muualla länsimaisessa kulttuurissa on, halutammeko syödä hyönteisruokaa. Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Hyönteiset ruokaketjussa –hankeen kyselytutkimuksessa 70 prosenttia suomalaisista ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruoasta, kun vastaavat osuudet verrokkimaissa Ruotsissa, Tsekeissä ja Saksassa olivat hieman alle 40%, 30% ja 25%. Alle 45 vuotiaat vastaajat suhtautuivat myönteisemmin hyönteisruokaan kuin vanhemmat ikäluokat.

Hyönteisten lisääminen jauhettuna tuttuihin tuotteisiin kuten lihapulliin tai nugetteihin olisi kuluttajille helpoin tapa tutustua hyönteisruokaan. Turun yliopiston ja Luken tutkimuksessa jauhettuja hyönteisiä sisältävät sirkkaruislastut arvioitiin suomalaisten kuluttajien keskuudessa hieman miellyttäviksi, ja niitä pidettiin myös terveellisinä, ravinteikkaina ja mielenkiintoisina. Kasvisten kanssa wokattuja jauhomatoja pidettiin sen sijaan epämiellyttävinä ja niitä kuvailtiin luotaantyöntäväksi, eksoottiseksi ja epäilyttäväksi, mutta toisaalta myös terveelliseksi ja mielenkiintoiseksi. Tutkijat esittivät, että faktoihin perustuva tiedon tarjoaminen kuluttajille hyönteisten ruokakäytöstä ja maistamismahdollisuuksien lisääminen voisivat edesauttaa hyönteisruoan hyväksyntää. Uuden ruokakulttuurin omaksumisen muistutetaan kuitenkin olevan hidas prosessi.

 

Sirkkalastuja ja jauhomatowokia

Sirkkaruislastuja ja jauhomatowokia. LÄHDE: Jaakko Korpelan (Turun yliopisto) esitelmä Hyönteiset ruokaketjussa – hankkeen tuloksia ja toimenpiteitä, Kouvola 22.5.2017.

 

Lainsäädäntö vielä markkinoiden avautumisen esteenä

Suomessa ja periaatteessa koko EU-alueella tällä hetkellä merkittävin este hyönteisruoan yleistymiselle on sen myynnin kieltävä lainsäädäntö. Eräät eurooppalaiset maat kuten Belgia, Hollanti, Ranska ja Tanska ovat tulkinneet nykyisiä säädöksiä vapaammin ja niissä hyönteistuotteita löytyy ruokakaupan hyllyiltä. Vuoden 2018 alusta elintarvikekäyttöön tarkoitetut hyönteiset kuuluvat uuselintarvikeasetuksen (EU) 2015/2283 piiriin. Silloin alan toimijoiden tulee hakea uuselintarvikeasetuksen mukaisella hakemuksella lupaa hyönteisten kasvattamiseksi myytäväksi. Hakemuksen perusteella Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA käynnistää prosessin, jossa tutkitaan kyseisen hyönteislajin turvallisuus elintarvikkeena. Hyväksyttyä hyönteislajia voivat myydä elintarvikkeena kaikki toimijat EU:n alueella. Näin siis vaikkapa Espanjassa tehdyn hakemuksen perusteella hyväksyttyä hyönteislajia saa myydä myös Suomessa.

Hyväksymisprosessi on kallis ja pitkäkestoinen. Tällä hetkellä on vielä epäselvää, mikä toimijat lähtevät uuselintarvikelupaa hakemaan. Hyväksymisprosessin pituus huomioon ottaen näyttää siltä, että hyönteistuotteita voi tulla suomalaisiin ruokakauppoihin aikaisintaan vuonna 2018 – todennäköisesti vasta sitä seuraavina vuosina. Myös nyt myynnin sallivat EU-maat joutuvat siirtymään uuselintarvikelainsäädännön mukaiseen käytäntöön vuoden 2019 loppuun kestävän siirtymäajan jälkeen.

Monet suomalaiset toimijat ovat jo aktivoituneet hyönteistalouteen, vaikka hyönteismarkkinat vielä odottavat avautumista. Hyönteiskasvatuksen edelläkävijäyrityksiä ovat Biotus, Entocube, Finsect ja Pohjolan hyönteistalous. Suuret ruokatalot eivät ole vielä aktiivisesti kehittämässä hyönteistuotteita, mutta ne seuraavat tilannetta mm. olemalla mukana kehittämishankkeissa. Tutkimus- ja kehittämishankkeita on edellä mainitun Turun yliopiston ja Luken hankkeen lisäksi käynnissä ainakin Etelä-Pohjanmaalla Luken vetämänä (Entolab). Hyönteisjauheiden toiminnallisia ominaisuuksia ovat tutkineet ainakin VTT ja vastaava Tanskan teknologiainstituutti (DTI). Pohjoismaista yhteistyötä tehdään NICE-verkoston puitteissa ja Suomessa hyönteisten tuottajien ja kehittäjien verkostoja toimii ainakin Kanta-Hämeessä ja Kymenlaaksossa.

Lisää aiheesta:
Huldén L. 2015. Minikarjaa. Hyönteiset ruokana. Liike Kustannus Oy. Helsinki.
Piha S., Pohjanheimo, T., Lähteenmäki-Uutela, A., Křečková Z. & Otterbring T. 2017. The effects of consumer knowledge on the willingness to buy insect food: An exploratory cross-regional study in Northern and Central Europe. Food Quality and Preference (in press).

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia etelä-savolaiselle ruoalle -hanke

Suurten elintarvikeyritysten vastuullisuusviestintä netissä

Vastuullisuudesta valttia –hankkeessa analysoitiin suurimpien suomalaiseen ruokaketjuun kuuluvien yritysten nettisivuja. Yritysvastuusta viestiminen näyttää olevan välttämättömyys suurille elintarvikealan yrityksille.

Tuotannolliset yritykset

Tuotannollisista yrityksistä tarkasteltiin 12 yrityksen nettisivuja. Mukana olivat Arla, Atria, Fazer, HKScan, Nestle, Paulig, Raisio, Saarioinen, Snellman, Unilever ja Vaasan. Ne kaikki haluavat viestittää vastuullista toimintaansa nettisivuillaan jollakin tavalla. Erityinen vastuullisuusohjelma on kuvattu kaikilla muilla kuin Saarioisella ja Snellmanilla. Myös vuotta 2016 koskeva vastuullisuusraportti löytyy kaikilta muilta kuin edellä mainituilta ja Vaasanilta. Vastuullisen toiminnan sisältö tai painopisteet löytyvät kaikilta yrityksiltä. Kaikilla yrityksillä on keskeisenä teemana ympäristövastuu ja vastuu ihmisistä (tuotteiden turvallisuus ja terveellisyys). Myös taloudellinen vastuullisuus erilaisin tavoin ilmaistuna on kaikkien yritysten agendalla. Ellei oman työyhteisön hyvinvointia ole mainittu vastuullisen toiminnan painopisteenä, on se tuotu esille tärkeänä menestystekijänä toisaalla yrityksen nettisivuilla (esim. Saarioinen). Eläinperäisiä tuotteita valmistavilla yrityksillä (Arla, Atria, HKScan ja Snellman) eläinten hyvinvointi on mainittu yhtenä vastuullisen toiminnan osa-alueena, joskin Arla ei tuo sitä yhtä näkyvästi esille kuin muut yritykset.

Muut kuin suomalaisten omistamat yritykset viestivät vastuullisuudestaan muita laaja-alaisemmin sellaisin käsittein kuin ”ihmisoikeudet” (Nestle) tai ”ihmisten toimeentulon parantaminen” (Unilever), mikä johtuu niiden globaalista toiminnasta myös kehittyvissä maissa. Yksityiskohtaisemmin vastuullisuusperiaatteisiin pääsee tutustumaan näiden yritysten englanninkielisillä nettisivuilla.

Ruokapalvelutoimijat

Myös suurten ruokapalvelutoimijoiden sivuilta voi löytää vastuullisuusteeman, kun tutkimuksen kohteena olivat Fazer Food Service, Sodexho, Palmia (Helsingin kaupunki) ja Tampereen Voimia (Tampereen kaupunki). Erityinen vastuullisuusohjelma ja vastuullisuusraportti löytyivät Fazerilta ja Sodexholta. Fazerin konsernitason yleisten periaatteiden (vrt. edellä) lisäksi ruokapalveluilla on konkreettiset vastuullisen toiminnan painopisteet: kasvisten ja kestävien proteiinilähteiden käytön lisääminen, ruokahävikin pienentäminen ja sesonginmukaisuus. Sodexhon periaatteet ovat yleisemmällä tasolla: ihmiset, yhteiskunta ja ympäristö. Palmia painottaa ympäristöä, turvallisuutta ja kotimaisuutta. Tampereen Voimian painopisteet ovat puolestaan ympäristö, reilun kaupan tuotteet ja luomu.

Ruokakauppa

Ruokakauppakin viestii aktiivisesti vastuullisuudesta. Erityisen perusteellisesti aihetta käsittelevät nettisivuillaan K- ja S-ryhmä. Molemmilta löytyy sekä yksityiskohtainen vastuullisuusohjelma sekä vastuullisuusraportti. Niiden vastuullisuustoiminnan painopisteet kattavat kaiken olennaisen. K-ryhmälle keskeiset yritysvastuun alueet liittyvät hyvään hallintoon ja talouteen, asiakkaisiin, yhteiskuntaan, työyhteisöön, vastuulliseen hankintaan ja kestäviin valikoimiin sekä ympäristöasioihin. S-ryhmä jakaa yritysvastuullisuuden asiakkaisiin, ihmisiin ja ympäristöön, uudistumiseen ja tuloksellisuuteen liittyviin tekijöihin. Lidlin sivuilta ei löydy vastuullisuusohjelmaa eikä –raporttia, mutta yritys viestittää vastuullisuustoimintansa liittyvän seuraaviin teemoihin: valikoiman vastuullisuus, Lidl osana yhteiskuntaa, Lidl työnantajana, ympäristövastuullisuus sekä yhteistyökumppanit ja toimitusketju.

Pienille yrityksille on tilaa vastuullisuuden kilpailukentällä

Suurten elintarvikeyritysten vastuullisuusviestinnässä näkyvät lähes kaikki vastuullisuuden ulottuvuudet. Hieman vähemmälle niillä jää paikallisen hyvinvoinnin ulottuvuuden korostaminen, ellei paikallisuudeksi sitten mielletä suomalaisuutta. Paikallisuuden ja lähiruoan korostaminen viestinnässä olisikin pienille yrityksille mahdollisuus ja kilpailuetu.

Suurten yritysten vastuullisuusperiaatteisiin pääsee tutustumaan yksityiskohtaisemmin seuraavista osoitteista:

https://www.atria.fi/konserni/vastuullisuus/
http://www.fazergroup.com/fi/vastuullisuus/
http://www2.hkscan.com/portal/suomi/hkscan/laatu_ja_vastuullisuus/vastuullisuusohjelma/
http://www.saarioinen.fi/saarioinen/vastuullisuus/periaatteet/
http://www.pauliggroup.com/fi/vastuullisuus/
https://www.snellman.fi/fi
http://www.raisio.com/fi_FI/vastuullinen-ruoka
http://www.vaasan.fi/tietoa/yritysvastuu/
https://www.valio.fi/yritysvastuuraportti/2016/
https://www.arla.com/company/responsibility/
https://www.nestle.fi/csv/ourpeople
https://www.unilever.fi/sustainable-living/
http://www.fazerfoodservices.com/fi/vastuullisuus/
http://www.sodexo.fi/yhteiskuntavastuu
http://www.palmia.fi/fi/yritys/vastuullisuus/
https://tampereenvoimia.fi/periaatteemme/vastuullisuus/
https://www.s-kanava.fi/web/s-ryhma/vastuullisuus
http://www.kesko.fi/yritys/vastuullisuus/
https://www.lidl.fi/fi/vastuullisuus.htm

 

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

ERNOD loppusuoralla: kuulumisia ja pohdintoja hankkeen päättötapahtuman jälkeen

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) järjesti päättötapahtumaan 8.8. Mikkelin pääkirjastolla. Koolla oli monialainen joukko nuorten kanssa toimivia ammattilaisia. Tapahtuman ideana oli tarjota katsaus siihen, mitä hankkeessa on tehty. Osallistujille tarjoutui mahdollisuus ottaa haltuun elämyksellisellä tavalla hankkeessa kehitettyjä mediavaikuttamisen menetelmiä. Tavoitteena oli saattaa toisilleen monilta osin vieraatkin osallistujat uuden oppimisen kokemuksen äärelle toistensa ammatillisiin vahvuuksiin ja yhteistyöhön tukeutuen, ja tällä tavalla inspiroitumaan digitaalisesta osallisuutta edistävästä työskentelystä. Hankkeessa vahvana punaisena lankana kulkenut kolmannen työn ajatus (ks. Purhonen 2017) tehtiin tällä tavalla näkyväksi. Ehkä näin toimien osallistujat löysivät joitakin uusia ajatuksia ammattien rajapinnoilta nuorten kanssa tehtävään työhön. Erään ryhmän kiteytys opitusta ”Tässä ryhmässä tämä oli luontaista ja helppo tapa toimia” voidaankin ajatella laveammin. Kenties se kuvaa juuri sellaista tilannetta, jossa on syntynyt oivallus lisäresurssista, joka toisten ammatilliseen osaamiseen ja yhteistyöhön luottamalla syntyy. Hankkeen aikana näitä kokemuksia on saatu erilaisissa kokoonpanoissa kokea.

Digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien kanssa työskennellessä tarvitaan luottamusta. Aina ei tarvitse itse tietää, osata tai edes onnistua. Digiaikaan sovitellussa kokeilemisen kulttuurissa prosessi jonkun tekemisen äärellä on jo itsessään arvokasta. Parhaimmillaan yhdessä työskentely antaa lisää ammatillisia valmiuksia ja yhteistyötaitoja sekä uskallusta ja rohkeutta luottaa kanssakulkijoihin.

Hankkeen aikana mediavaikuttamisen menetelmien pilotoinnissa on iloittu nuorten kanssa toimivien ammattilaisten vertaisoppimiskokemuksista. Myös päättötapahtuman osallistujien päivää siivitti vahva vertaisoppimiskokemus. Erään työryhmän sanoilla iltapäivän aikana opittiin yhdessä mm. ”erilaisia keinoja vaikuttamiseen, mielipiteiden keräämiseen, mielenkiinnon herättämiseen”. Nämä ovat asioita, joita hankkeen aikana pilottiryhmissä toimineet nuorten kanssa työskentelevät ovat myös nimenneet oppineensa.

Päättiskuva

Erityisryhmien nuorten mielipiteet eivät aina tule kuulluiksi, joten uusia menetelmiä tarvitaan. Hankkeen aikana kehitetyt menetelmät (ks. päättöjulkaisu) sopivat erityisryhmien kanssa työskentelyn ohella toki myös monenlaisten muidenkin ryhmien kanssa työskentelyyn. Olipa ryhmä mikä tahansa, tarvitaan ohjausta, joka huomioi ryhmän ja siinä olevien yksilöiden erityispiirteet. Esteettömällä ohjauksella voidaan madaltaa ja poistaa osallistumisen esteitä, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät nuoren ennakkoluuloihin omista kyvyistä ja mahdollisuuksista tehdä ja toimia digitaalisuutta hyödyntäen.

Tapahtuman työskentelyn aikana monia ryhmiä puhututtivat myös digilaitteet ja niiden käyttöön liittyvät haasteet erilaisissa tehtävissä. On inhimillistä ajatella, että teknologia ja sen monet mahdollisuudet uutuuttaan hämmentävät. On myös tarpeellista nostaa näitä asioita esiin ja pohtia yhdessä, mitkä tutut asiat pysyvät, vaikka välineet ja aika muuttuu. Yksi tällainen asia on vuorovaikutus. Sitä on ja tarvitaan edelleen, kun tehdään töitä ihmisten kanssa. Hankkeen aikana toteutetuissa mediavaikuttamistyöpajoissa on ollut hienoa huomata, kuinka pian mediataidot karttuvat ja kuinka hyvin sen jälkeen on löytynyt uusia tapoja hyödyntää laiteita, menetelmiä ja mediaa. Tapahtuman osallistujien kiteytys siitä, että ”laitteet eivät yksin riitä vaan tarvitaan vuorovaikutusta” onkin oiva muistutus oleellisesta. Osallisuuteen ja sen edistämiseen kytkeytyy vahvasti ihmisten välinen kanssakäyminen.

Digiajan osallisuuden edistämistä onkin mielekästä lähteä ajattelemaan asiaa kokonaisvaltaisesti. Hankkeen aikana laitteiden ja sovellutusten käytön harjoittelu on ollut luonteva osa digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien avulla toteutettua ryhmätoimintaa. Tästä tapahtuman osallistujat saivat omakohtaisen kokemuksen. Hankkeen aikana vastaavalla tavalla toimimalla on luotu mahdollisuuksia edistää vuorovaikutusta, joka tukee suurempia tavoitteita, kuten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Digiajan osallisuuden voidaan ajatella toteutuvan erilaisissa kokemusympäristöissä. Ne vaihtuvat ja muokkautuvat tiuhaan. Näin ollen jatkuvan ihmettelyn periaatteen omaksuminen osaksi omaa toimintaa voisi olla monella tapaa hyödyllistä. Hankkeen aikana on ollut antoisaa huomata, että aktiiviselle ihmettelylle antautumalla on saatu kokea erityisryhmien mediakasvatuksesta paljon enemmän kuin uskalsimme kuvitella.

Päättötapahtumassa esillä ollut hankkeemme toinen pilotoinnin osa-alue, virtuaalinen läksytuki, voidaan nähdä mediavaikuttamistyöpajojen ohella hyvänä esimerkkinä siitä, mitä digiajan osallisuus voi yksittäiselle nuorelle tarkoittaa. Pilotoinnin aikana maahanmuuttajataustaisten nuorten ja ohjaukseen osallistuneiden muiden nuorten väliset kohtaamiset jättivät jäljet, jotka kantavat elämässä eteenpäin. Merkityksiä syntyi kohtaamisissa; kokemus siitä, että on tullut kohdatuksi ja että on itse uskaltanut kohdata.

Kentien virtuaalisen läksytuen pilottimatkalta kuultujen ja videoina nähtyjen kokemusten siivittäminä innostus kokeilla jotakin itselle täysin uutta digitaalisuutta hyödyntävää pedagogista menetelmää kasvaa tapahtumaan osallistuneiden keskuudessa entisestään. Haluammekin kannustaa miettimään, mitä juuri sinä voisit näistä esitellyistä digiajan osallisuutta edistävistä tavoista viedä mukana omaan arkeesi? Ehkä innostut kokeilemaan jotakin esiteltyä toimintatapaa, tai muokkaamaan esiteltyä johonkin täysin uuteen tarkoitukseen!

Digitaalisuuden hyödyntäminen tällaisenaan on tätä päivää, huomenna se voi olla jo jotakin muuta. Selvää kuitenkin on, että me teemme yhdessä sen, miltä huominen näyttää. Siksi on myös tärkeää ottaa eri toimintaympäristöissä nuoria kohtaavien ammattilaisten ohella nuoret mukaan heille järjestettävän toiminnan suunnitteluun. Näin toteutus voisi parhaimmillaan olla nuorille mielekäs; heidän ja tulevan huomisen näköinen. Lisäksi kannattaa käyttää aikaa saavutettavuuden näkökulman tarkasteluun läpileikkaavasti kaikessa toiminnassa.

Päättötapahtuman lopuksi kuulimme saavutettavuuden edistämiseen liittyvästä pilotoinnista. Siihen liittyen hankkeessa on tehty esimerkiksi selko- ja viittomakielistä sisällöntuotantoa eri toimijoiden verkkosivuille, kuten esimerkiksi hankkeen sidosryhmiin kuuluneelle Mediakasvatusseuralle. Tapahtuman osallistujille avattiin muutamia konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla saavutettavuutta voi parantaa. Esimerkiksi kirjastojen infomateriaalia on tuotettu viittomakielellä, mikä lisää kielellisen erityisryhmän mahdollisuuksia saada verkkopalveluja äidinkielellään.

Hankkeemme kiittää kaikkia päättötapahtumaan osallistuneita sekä muita hankematkan varrella mukana olleita yhteistyöstä. Toivomme hankkeen tuottaman päättöjulkaisun inspiroivan käyttämään ja edelleen kehittämään menetelmiä, joilla jokainen nuori voi saada äänensä kuuluville ja tulla paremmin huomioiduksi arjessaan.

Virva Korpinen, TKI-asiantuntija

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Opastusta vastuullisiin elintarvikehankintoihin ammattikeittiöille

Opas

Motiva on julkaissut julkisen sektorin ammattikeittiöille tarkoitetun oppaan, joka auttaa niitä hankkimaan vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.

 

 

 

 

 

Opas sisältää vastuullisuuskriteerejä ja hankintaohjeistusta tärkeimmille tuoteryhmille:

  • ravintorasvat ja kasviöljyt
  • kasvikset ja marjat
  • vilja ja viljatuotteet
  • sianliha ja sianlihatuotteet
  • siipikarjanliha ja siipikarjanlihatuotteet, muna ja munatuotteet
  • naudanliha ja naudanlihatuotteet
  • maito ja maitotuotteet
  • kala ja kalatuotteet.

Vastuullisuutta tarkastellaan neljästä eri näkökulmasta: eläinten hyvinvointi ja terveys, elintarviketurvallisuus, ympäristövaikutukset ja sosiaalinen vastuu. Hankinnoissa opastetaan asettamaan vastuullisuuskriteerit organisaation omien tavoitteiden, tarpeiden, resurssien ja markkinakartoitusten perusteella. Kullekin tuoteryhmälle on ehdotettu kahden tasoisia vastuullisuuskriteerejä, perustason ja edelläkävijätason kriteerit, joten näkökulmia voidaan valita ja kriteerejä soveltaa hankkijaorganisaation tavoitteiden tai kokemus- ja osaamistason mukaan. Kokemuksen karttuessa vaatimustasoa voidaan sitten nostaa. Tuoteryhmäkohtaisissa suosituksissa on tuotu esille myös perustelut sekä todentamiskeinot kullekin kriteerille. Lisäksi tuoteryhmittäin tuodaan esille vastuullisuuteen liittyvää innovaatiopotentiaalia eli kehittämisehdotuksia siihen suuntaan, missä markkinoilla on potentiaalia.

Opas on huolellisesti laadittu ja sen tuoteryhmäkohtaisia suositukset perustuvat työpajojen tuloksiin, joihin on osallistunut laaja joukko julkisen sektorin, tavarantoimittajien ja alan järjestöjen edustajia. Opas on ladattavissa Motivan hankintapalvelujen internetosoitteesta.

Pekka Turkki

Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen – opas julkaistu

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hankkeessa (ESR) edistettiin erityisryhmien nuorten osallisuutta järjestämällä mediavaikuttamistyöpajoja 15-29-vuotiaille, pilotoimalla vertaisoppimiseen pohjautuvaa virtuaalisen läksytuen mallia, tuottamalla selkokielisiä sekä viittomakielisiä sisältöjä ja kehittämällä erityisryhmien nuorten huomioimista järjestötoiminnassa. Osallisuuden edistämisessä oli useita tavoitteita ja siihen osallistui monia eri toimijoita esimerkiksi oppilaitoksista, kirjasto-, järjestö-, ja nuorisoalalta.

Elokuussa päättyvän hankkeen lopputuotoksena on nyt julkaistu opas: Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen. Julkaisu on kaksiosainen ja koostuu artikkelikokoelmasta sekä hankkeessa kehitettyjä digitaalisuutta soveltavia mediavaikuttamisen menetelmiä esittelevästä osiosta. Artikkeliosan tekstit kertovat hankkeessa tehdystä työstä ja niissä avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä, mediakasvatusta sekä mediavaikuttamista.

kansikuva

 

 

Oppaan kohderyhmää ovat nuorten kanssa työskentelevät, monialaisesti. Julkaisun avulla avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä ja sitä, kuinka media voidaan valjastaa kaikkien nuorten vaikuttamiseen.

Opas on digitaalinen ja se sisältää myös muutamia videoita. Julkaisuun on mahdollista virittäytyä oheisen esittelyvideon kautta.

Julkaisu tuotettiin osana Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanketta (ESR). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on erityisryhmien ja erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuuden edistäminen mediaa ja digiajan kanavia hyödyntäen

Kirjastot nuorisotyön toteuttajina

hyvat_uutiset (1)

Kuva: Ville Eerikäinen

Järjestö- ja nuorisoalan ammattilaisena on kiinnostavaa syventyä siihen, miten kirjasto paikkana taipuu nuorisotyön tekemiseen, joka ei ehkä perinteisesti ole sille ominta kenttää. Tai niin olen itse mieltänyt asian, joskaan en ole tullut aikaisemmin juurikaan miettineeksi kirjaston roolia nuorten ja nuorten toiminnan näkökulmasta. Mitä kirjastolla on nuorille, mitä he sieltä mahdollisesti hakevat ja saavat? Minkälaista on kirjastoissa toteutettava nuorisotyö, ja minkälaisiin tarpeisiin se pyrkii vastaamaan? Ketkä sitä toteuttavat? Opinnäytetyötäni varten olen haastatellut kirjastotyöntekijöitä, joiden toimenkuvaan nuoret kuuluvat tavalla tai toisella.

Taustalla vaikuttavat erilaiset tekijät

Kirjastoissa nuoret ovat yksi asiakasryhmä muiden joukossa. Niin heille kuin muullekin asiakaskunnalle on sekä yhteistä että kohdennettua toimintaa. Kirjastoissa toteutettavan nuorisotyön taustalla on monenlaisia asioita. Yksi niistä on nuorten hengailu julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Hengailuun johtavat muun muassa seuravat seikat: nuorille ei ole tarpeeksi omia kokoontumistiloja yleisesti ottaen, nuorisotiloja on lakkautettu kokonaan tai ne ovat kiinni tiettyinä päivinä, toisaalta nuorisotilatoiminta ei edes kiinnosta kaikkia nuoria, ja nuoret myös mielellään hakeutuvat paikkoihin, joissa ei ole samantyyppistä kontrollointia kuin esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloissa. Onkin syntynyt tarvetta vastata tähän hengailuilmiöön ja nuorten tarpeisiin.

Toisekseen on havaittu, että nuorten kohtaamiseen tarvitaan lisää valmiuksia. Sitä kautta on lähdetty rakentamaan erilaisia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Kirjastolla on myös intressi pitää nuoret asiakkaina ja/tai saada heidät takaisin aktiivikäyttäjiksi. Nuorten kiinnostus jakaantuu hyvin monen asian ympärille nykymaailmassa, ja kirjaston osuus siinä on vaihteleva. Pidemmän tähtäimen toiveena on sekin, että aktiivinen kirjaston asiakkuus säilyisi vanhemmallekin iälle, ja että nykyiset nuoret totuttaisivat aikanaan omat lapsensa kirjaston käyttäjiksi.

Meneillään on myös muutos, jossa kirjaston luonne muuttuu perinteistä sosiaalisemmaksi, tapahtumapainotteisemmaksi ja erilaisia palveluja tarjoavaksi. Mielekkään tekemisen tarjoaminen nuorille sopii hyvin uudistuvaan konseptiin ja mahdollistaa monenlaisia asioita. Kaiken kaikkiaan nuorisotyön ja kirjaston yhteistyön kehittämisen taustalla on merkityksellisiä yhteiskunnallisia tarpeita, jotka limittyvät nuorisotyön ja kirjastotyön ydintehtäviin muun muassa kohtaamisen, osallistamisen ja yhteisöllisyyden näkökulmista.

Kolmas työ muodostuu ammatillisessa yhteistyössä

Eri ammattikuntien, tässä tapauksessa siis sekä kirjastotyötä että nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten, yhdessä toteuttaman työmuodon/-tavan yhteydessä voidaan puhua käsitteestä ”kolmas työ”. Sille tyypillistä on, että työtä ei ajatella niinkään kahden ammattikunnan ammattiorientaatioiden kautta, vaan keskiössä on nuori ja hänen tarpeensa. Sen ympärille ammattilaiset rakentavat yhdessä omasta osaamisesta puuttuvat kohtaamisen lähestymistavat. Asia voidaan mieltää toisen osaamisen lainaamisena itselle joko hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Kolmannessa työssä työ muotoillaan sopivaksi kulloiseenkin toimintaympäristöön yhdessä toimintaympäristön muiden ammattilaisten kanssa.

Yhdessä tehdään monipuolista nuorisotyötä

Kirjastonuorisotyötä on monenlaista. Se näyttäytyy monipuolisena, ja olennaista on yhteistyö. Kirjastotyöntekijöiden kertomana piirtyy kuvaa muun muassa tällaisista toiminnoista: kirjavinkkaukset ja tiedonhaun opetus koululaisille, erilainen kouluyhteistyö, kirjastolaisten jalkautuminen nuorten pariin kouluihin ja nuorisotaloille, erilaisten tapahtumien järjestäminen kirjastossa ja sen ulkopuolella, yönuokkarin sekä kerho- ja nuorten iltojen pitäminen kirjastossa, liikkuvan nuorisotilan toiminta kirjastossa, yhteinen pelaaminen, nikkarointi ja askartelu, nuorten kanssa keskustelu ja ongelmatilanteiden selvittely mahdollisuuksien mukaan, nuorten osallistaminen kirjaston hankintoihin ja suunnitteluun, mediakasvatus, kirjaston palvelujen tutuksi tekeminen, työntekijöiden työkierto kirjaston ja nuorisotilan välillä, kirjastotyöntekijöiden osallistuminen nuorisotoimen ehkäisevään päihdetyöhön osana Valintojen putkea, yhteistyö Aseman Lapset ry:n Walkers-bussin kanssa sekä tilojen tarjoaminen muiden tahojen järjestämälle, nuoriin suuntautuvalle toiminnalle.

Turvaverkko pitää otteessaan ja vastaa nuorten tarpeisiin

Kirjastot ovat puolijulkisia tiloja. Ne mahdollistavat nuorille lämpimän, ilmaisen, turvallisen ja rauhallisen paikan olla. Hektisessä koulunkäynnin, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ja viihteen täyttämässä arjessa kirjastossa voi oleilla rennosti, ilman että kukaan pakottaa tai aikatauluttaa mihinkään. Osa nuorista viettää paljon aikaa kirjastossa; se koetaan tärkeäksi paikaksi.

Paikallisina toimijoina kirjastot pyrkivät vastaamaan alueellisiin tarpeisiin ja erityispiirteisiin. Useampi haastateltu kirjastotyöntekijä kertoi, että monella lapsella ja nuorella on suuri tarve turvallisen aikuisen seuralle ja huomioiduksi tulemiselle. Se näyttäytyy eri tavoin, muun muassa huomion kerjuuna vaikkapa häiriökäyttäytymisen muodossa. Monikulttuurisuuskysymykset, perheiden huono-osaisuus, päihdeongelmat ja sosiaaliset ongelmat ovat joidenkin alueiden arkea. Alueelliset erityispiirteet vaikuttavat suoraan siihen, minkälaista toimintaa nuorille järjestetään. Ne tuovat mukanaan omanlaisiaan haasteita ja mahdollisuuksia, joiden keskellä työntekijät joutuvat varmasti tasapainoilemaan. Eri kirjastojen välillä voi olla suuria eroja.

Jotkut kirjastotyöntekijät haluaisivat auttaa ja tukea nuoria, joilla on vaikeuksia – saada heille paremman olon ja elämän. Kirjastotyöntekijöillä on kuitenkin koulutus ja toimenkuva huomioiden rajalliset keinot tällaiseen. Myöskään oma ammatillinen rajanveto ei näyttäydy aina selkeänä, ja siinä esiintyy persoonakohtaisia eroja. Hyvin on kuitenkin sisäistetty se, että nuoren kuuntelu ja eteenpäin ohjaaminen ovat jo riittävän pitkälle meneviä toimenpiteitä. Kirjastotyöntekijän ei tarvitse olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä, vartija tai viranomainen. Toisaalta kolmas työ ja sille ominainen työn lainaaminen voivat antaa lisää valmiuksia.

Yhteistyö nähdään tärkeänä ja kirjastot toteuttavat sitä monien tahojen kanssa. Eräs haastateltu kiteytti hyvin sen, miten yhteistyön arvon voi nähdä nuoren elämässä. Ajatuksen mukaan lapselle/nuorelle on tärkeää ja turvallista, että päivästä tehdään kokonainen. Vertauksena omasta lähialueesta muodostuu kokonainen, kun mahdollisimman moni lapsen tai nuoren elämään vaikuttavasta tahosta tuntee toisensa, toimii yhdessä ja on häntä varten. Useampi muu haastateltu kuvasi samankaltaista ajatusta turvaverkkona, jonka yhtenä osana kirjastolla on roolinsa.

Elisa Korsoff

Kirjoittaja opiskelee ylemmän ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogitutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa ja tekee siihen kuuluvan opinnäytetyön kirjastoissa toteutettavasta nuorisotyöstä ERNOD-hankkeelle.

LÄHTEET:

Korsoff, Elisa 2017. Haastatteluaineisto. Julkaisematon opinnäytetyö.

Purhonen, Kirsi 2017. Ammattien rajapinnoilla ja kolmannen työn äärellä. Uusiutuva ammattiosaaminen ja nuorten kohtaaminen. Kolmannen työn määritelmä, reunaehdot ja mahdollisuudet. Etelä-Savon Kulttuurirahasto.

Hokkanen, Laura 2012. Viiden tähden olohuone. Kirjastot nuorisotyön uutena toimin-taympäristönä. Teoksessa Komonen, Katja & Suurpää, Leena & Söderlund, Markus (toim.). Kehittyvä nuorisotyö.

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Ohjaamojen tuki -hanke päättyy

Kaksi vuotta, kolme työntekijää, päämaja Mikkelissä. Kohteena Etelä-Savon maakunta: kolme Ohjaamoa, kolme kaupunkia, 11 kuntaa. 130 tavoitettua ammattilaista, 145 tavoitettua nuorta. 12 koulutustilaisuutta, 10 seudullista verkostotapaamista, 5 maakunnallista foorumia ja 25 nuorten tapahtumaa. Lukematon määrä erinomaisia yhteistyökumppaneita.

Näistä luvuista ja aktiivisesta kehittämisestä niiden ympärillä koostui Ohjaamojen tuki -hanke. Tänään se päättyy. Raportit on kirjoitettu, päätöskokoukset pidetty ja arkistokin pian valmiina.

Jos haluat vielä kertaalleen muistella, mitä kaikkea hankkeessa saatiin aikaan, selaile blogia taaksepäin tai tutustu tuoreisiin tuotoksiin:

Hankkeen päätösjulkaisu Ohjaamojen tuki – ammattilaisen apuna nuoren parhaaksi: Kokemuksia ja kehitysehdotuksia Etelä-Savosta on saatavilla verkossa. Jos luet mieluummin fyysistä kirjaa, ota yhteyttä, niin postitamme sinulle sellaisen!

Hankkeen loppuseminaarin sijaan päätimme kuvata talk show’n. Projektipäällikkö Sonja Miettisen johdolla aiheesta keskustelevat Saara Mughal (Joroisten kunta), Juuso Kautonen (Savonlinnan Ohjaamo Posse) ja Heikki Kantonen (Ohjaamojen tuki -hanke). Talk show on katsottavissa YouTubessa.

22.5.2017_talkshow_kooste_1920x1080mm_kaikilla_logoilla

Kuva: Kuvitellen Oy

Hankkeen päättymisestä huolimatta kehittäminen jatkuu Ohjaamoissa ja kunnissa. Me täällä Xamkissa siirrymme uusiin haasteisiin Digillä Duuniin! -hankkeen parissa. Kiitos yhteistyöstä hankkeen aikana ja intoa ohjaukseen! Tavataan taas!

Sonja Miettinen
projektipäällikkö

Mikkelin ammattikorkeakoulun Ohjaamojen tuki -hanke on alkanut 1.6.2015 ja se päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.