Dobro pozhalovat – tervetuloa Asko!

29.9. asumisyksikössä

Jos joku väittää, että Suomi on Euroopan peräkylä, erehtyy. Jos joku väittää, että olemme hiljainen ja sulkeutunut kansa, erehtyy. Olemme suvaitsevainen ja iloinen kansa, jonka juuret ovat vahvassa monikulttuurisessa maaperässä. Sen koimme taas tänään.

Tänään meillä oli kaukaisin vieras Moskovasta, Aleksei. Aleksei on kuukauden restonomiharjoittelussa Mamkissa. Samalta kurssilta oli myös Milla, Mikkelin tyttöjä. Esedun lähihoitajaopiskelijoita edusti tällä kertaa Eero.

Jotta nämä tapaamiset eivät jäisi vierasyllätysten varaan, niin tällä kertaa jokerikortin pöytään heitti asukkaista Marja-Leena. Marja-Leena alkoi heti ensi töikseen puhua venäjää Aleksein kanssa. Me muut paikallaolijat katsoimme tilannetta aivan hämmästyneenä! Niin. Tässä sitä ollaan. Meidän nuorin sukupolvemme ei ole ainut sukupolvi, joka on kansainvälinen. Myös vanhemmissa sukupolvissa löytyy varsin kansainvälistä osaamista. Marja-Leena puhuu sujuvan suomen, venäjän, saksan ja jokseenkin sujuvan ranskan lisäksi myös viron kieltä. Aleksei oli silminnähden hyvillään kun Marja-Leena alkoi puhua hänelle hänen äidinkieltään.

Nyt kun paikalla oli opiskelijoita ja vielä tulevia ruoka-alan ammattilaisia, keskustelumme siirtyi ruokakulttuureihin. Erityisesti meitä keskustelutti venäläisten ruokavieraanvaraisuus. Venäläinen ruokapöytä on aina täpösen täynnä monenlaista ruokaa ja juomaa. Aleksei sanoikin, että he valmistavat aina juhliin ja eri tilaisuuksiin kaikkea ruokaa mitä osaavat, ja kun juhlat alkavat, ne eivät kestä yhtä iltaa tai päivää, vaan mieluummin useita päiviä, jopa viikon! Dobro pozhalovat – Tervetuloa! Näihin juhliin!

Tapaamme taas perjantaina ja nyt sanomme: Spasibo za obed – Kiitoksia ruuasta! Ja: Do svidaniya! / Poka! – Näkemiin!

Kuvassa asukkaita asumisyksiköstä ja opiskelijat Aleksei, Eero ja Milla.

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

Advertisements

Ohjaamot – Monipuolisia matalan kynnyksen palveluita nuorille

Mikkelin Olkkari, Pieksämäen Pientare ja Savonlinnan Intola nuorisotalo Possen yhteydessä ovat tuttuja ja tärkeitä paikkoja monelle eteläsavolaiselle nuorelle. Niistä saa apua niin koulutukseen ja työelämään kuin omaan hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Yhdessä valtakunnallisten pilottien kanssa näitä nuorten palveluita kehitetään virallisiksi Ohjaamo-palvelupisteiksi.

Ohjaamojen tuki -hankkeen tavoitteena on, että jokaisella eteläsavolaisella nuorella olisi mahdollisuus käyttää Ohjaamo-tyyppisiä monialaisia nuorten palveluita joko omassa kotikunnassaan tai seudullisen yhteistyön mahdollistamana. Hankkeessa työskennellään tiiviisti Etelä-Savon Ohjaamojen ja pienten kuntien toimijoiden kanssa.

Hanke tarjoaa maakunnan Ohjaamo-toimijoille koulutusta ja verkostoitumisen mahdollisuuksia. Hankkeessa järjestetään Ohjaamo-foorumeja hyvien käytäntöjen levittämiseksi ja verkostotapaamisia seudullisen yhteistyön edistämiseksi. Käytännön tukea annetaan erityisesti pienille kunnille, joiden kanssa käynnistetään nuorten ohjauspalveluihin liittyviä pilotteja ja palvelukokeiluja. Lisäksi hanke laatii menetelmiä palveluiden laadun ja vaikuttavuuden arviointiin.

Hankkeessa työskentelevät kokoaikaisesti projektipäällikkö Sonja Miettinen ja TKI-asiantuntija Heikki Kantonen. Sonja hallitsee kuusi eri tapaa neuloa villasukan kantapää. Heikki kuuntelee työmatkoja pyöräillessään musiikkia C-kaseteilta.

Ohjaamojen tuki – nuorten matalan kynnyksen palveluiden ja monialaisen verkostotyön kehittäminen Etelä-Savossa -hanke alkoi 1.6.2015 ja päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.

Teksti: Sonja Miettinen, projektipäällikkö
Kuva: Manu Eloaho

ASKO muistaa hoitaa pankkiasiatkin

25.9. asumisyksikössä

Mistähän se johtuu, että aina kun on asumisyksikön yhteisöllinen ruokailu, ulkona paistaa aurinko. Kerran sattui ukkosenjyrähdystä ja sateenropinaan, mutta sekin meni hetkessä ohi. Paistaa aina lämpimästi, ulkona ja sisällä.

Olemme saaneet uuden jäsenen ryhmään, Aunen. Tervetuloa!

Tänään keskustelu virisi muistinharjoittamiseen, pankkiasioihin ja edunvalvontaan.
Kerroin tarinaa Martti Vannaksesta, siis siitä Martti Ahtisaaren ja ammeen – ’yhdistelmästä’. Martti Vannas piti viime vuonna meille mamkilaisille erinomaisen luennon muistinharjoittamisesta, ja varmasti on niin, että meidän muistimme on ainakin osittain kehittynyt. Martti neuvoi nimi- ja asiamuistin parantamiseksi erilaisia keinoja, kuten tarinoita, mielikuvia, värejä ja assosiaatioita. Neuvot olivat varsin hauskoja ja täytyy myöntää, että niistä on ollut hyötyä.

Ihana Vilhelmiinamme kertoi, että hän muistaa tuttavansa Elvin nimen Elvital shampposta ja päinvastoin!

Pankkiasiat ovat tärkeitä ja jokaisella on oma ratkaisunsa hoitaa asioita. Hienoa, ettei nykytekniikan aikana näistä henkilöistä kukaan ole jäänyt ongelmiin, vaan kaikki asiat saadaan hoidettua itse tai sukulaisen auttamana. Edunvalvonnasta Heikki sanoi, että sen määritteleminen ei ole koskaan liian aikaista. Ja se on totta. Liian myöhään tehtynä siitä tulee monikertainen työ ja isosti ongelmia.

Aina lopuksi jumppaamme ajatukset positiivisen suuntaan ja niin nytkin. Kun aloitimme muistista, lopetimme muistiin, siihen huonolaatuiseen. Mutta huono muisti säästää meitä myös ikäviltä muistoilta. Huonon muistin lisäksi toinen pitkän iän salaisuus on huumorintaju. Ja siihen Ailin sanomaan, että: Huumorin kukka, se on maailman kaunein kukka!

Opiskelijat tulevatkin tapaamiseen ensi tiistaina. Ja sitten taas opitaan uutta!

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO joutuu sattuman varaan

23.9. lounastreffeillä kahvilassa

Tavattiin tänään kahvilassa Heikin, sen vanhemman, kanssa. Nyt jos olisi rohkea, niin kirjoittaisi kaiken kokemansa tähän. Mutta kun keskustelu siinä lounaan lomassa oli niin mielenkiintoista ja henkilökohtaista, ei ole syytä julkaista yksityiskohtia.

Jos kirjoittaisin kuitenkin jotakin, liittyköön se vaikka sattumaan. Siksi, että se mitä Heikin kanssa keskusteltiin, oli kuin sattumien summaa.

Sattumasta voisin todeta asioita, joista tieteen päivillä 7.-11.1.2015 on keskusteltu. Sattuma tuo esiin inhimillisen olemassaolon sattumanvaraisuuden ja ennakoimattomuuden. Sattuma johtaa myös uusien ideoiden luomiseen. – Eli se, mitä Heikin kanssa keskustelimme, johtaa johonkin Heikin arjessa ja minun työssäni, esimerkiksi.

Sattumasta vielä lisää. Tiede mielletään usein rationaaliseksi ja laskelmoivaksi toiminnaksi. Sattumalla on kuitenkin aina ollut iso osa myös tutkimuksessa. Ehtona on ”valmistautunut mieli” ­ – sattumanvarainen löytö ei takaa menestystä, jollei tiedä, kuinka sitä hyödynnetään. Tieteen parissa puhutaan serendipisyydestä, jolla luonnehditaan kykyä tehdä onnekkaita ja odottamattomia löytöjä sattumalta. Tunnetuin esimerkki on Alexander Fleming ja penisilliini. Heikki Wariksen kuuluisa teos Kallion työväenkaupunginosan syntyhistoriasta sai alkunsa, kun Waris tapasi yhdysvaltalaisen sosiologin Donald E. Marshin, joka tutustutti Wariksen uuteen tutkimusperiaatteeseen.

Vaikka emme Heikin, sen vanhemman,  kanssa penisiliinistä keskustelleetkaan, kohtaaminen ja keskustelu voi johtaa johonkin, mitä emme vielä tiedä. Voisimme kysyä, kuinka sattuma on vaikuttanut meidän väliseen kanssakäymiseen ja minkälaisia uusia ideoita tästä saa alkunsa?

Ajatus sattumasta haastaa rationaalisuuden ylivallan. Sattuma vie tiedettä ja etenkin meitä eteenpäin.

Lähde: http://www.tieteenpaivat.fi/fi/tieteen-paivat-2015/tarina-sattumasta

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

Keski-ikäisiä rentoutujia vai aktiivisia nuoria? – Luontolähtöisen hyvinvointimatkailun kohderyhmät

Kun tavoitteena on kehittää asiakaslähtöisiä palveluja, on enemmän kuin oleellista tietää mahdollisimman paljon potentiaalisista asiakkaista. Palvelulle on aina syytä määrittää kohderyhmä, mutta sen määrittämiseksi tarvitaan tietoa markkinoista. LUOTUO -hankkeen tarpeisiin tätä tuiki tärkeää kohderyhmätietoa on raapinut kasaan Itä-Suomen yliopiston matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos. Kyseisen raportin löydät kokonaisuudessaan tämän blogikirjoituksen lopusta.

Jo nykyisellään hyvinvointimatkailijoista on saatavilla paljon tutkimustietoa, joskin yhä tarkemmalle ja tuoreelle on jatkuva tarve. Nyt valmistuneessa raportissa tarkasteltiin viime vuosien tutkimuksia hyvinvointimatkailijoista ja nostettiin tämän aineiston pohjalta esille potentiaalisia kohderyhmiä. Suomalaisen hyvinvointimatkailun kasvua ajatellen suuri potentiaali löytyy tietenkin kansainvälisiltä markkinoilta. Raportissa nostetaan esille erityisesti viisi asiakassegmenttiä: keskieurooppalaiset aktiiviset perhe-elämysmatkailijat, keskieurooppalaiset modernit humanistit-pariskunnat, saksalaiset luonnon ihastelijat/luovat laiskottelijat, kiinalaiset matkailijat ja japanilaiset iäkkäät pariskunnat.

Suurin kysyntä luontolähtöisille hyvinvointimatkailupalveluille näyttäisi täten olevan keskieurooppalaisissa ja aasialaisissa matkailijoissa. Tämä ei toki tule suurena yllätyksenä, mutta jokaisella näistä segmenteistä on omat erityispiirteensä, jotka tulee ottaa huomioon palveluita heille kohdennettaessa. Näistä erityispiirteistä löytyy paljon lisätietoa raportin sivuilta. Kotimarkkinoita katsottaessa hyvinvointimatkailijat edustavat noin kolmasosaa kaikista maaseutumatkailijoista. Nämä matkailijat voidaan vielä eritellä urheilullisiin, hyvinvoinnista innostuneisiin ja kylpylämatkailijoihin.

Kaikkia päämarkkina-alueita kokonaisuutena tarkasteltaessa kirjoittajat nostavat esiin kaksi pääkohderyhmää: nuoret ja aktiiviset sekä vähintään keski-ikäiset rentoutujat. Ensimmäistä kohderyhmää luonnehtii liikunnallisuus ja halu kokea uusia asioita. He etsivät matkailutietoa pääasiassa internetistä ja suosivat maaseutuhotelleja sekä isompia matkailukeskuksia. Keski-ikäiset rentoutujat taas etsivät nimensä mukaisesti hyvinvointia ja rentoutumista. Heille on matkailukohdetta valittaessa tärkeää kestävä kehitys ja ystävien suositukset. He käyttävät paljon palveluita ja suosivat mökkimajoitusta.

Mitä sitten tällä tiedolla tulisi tehdä? Kirjoittajien mielestä suomalainen luontolähtöinen hyvinvointimatkailu kaipaa brändäystä ja positiointia markkinoille. Meidän tulisi määritellä haluammeko tavoitella massamarkkinoita vai kohdennammeko palvelumme luksusta etsiville laatutietoisille asiakkaille? Tällä hetkellä emme oikein tiedä, kenelle oikeastaan palveluita tarjoamme. Niitä tarjotaan palveluista kiinnostuneille, mutta ”kiinnostuneet” eivät vielä täytä kohderyhmän tuntomerkkejä. Moni ulkomainen matkailija käy jo nyt Suomessa hyvinvointimatkalla tietämättä kuitenkaan itse olevansa sellaisella.

Viljo Kuuluvainen, Mamk

www.mamk.fi/luotuo

Lue tästä: RAPORTTI Suomalaisille hyvinvointimatkailutuotteille- ja palveluille sopivia asiakassegmenttejä

Asiakkaan pään sisälle

Luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen kehittämisessä tuntuma asiakkaan tarpeisiin on koko homman ytimessä. Tämä oli kirkas ydinviesti kun joukko eteläsavolaisia matkailuyrittäjiä kokoontui kehittelemään uusia palveluideoitaan työpajaan Kyyhkylän kartanoon.

Asiakaslähtöisyyden autuutta pauhataan nykyään monesta tuutista, mutta sen toteuttaminen käytännössä jää monelta puolitiehen. Vaikka eihän se suinkaan mitään monimutkaista ole. Pitkälle pääsee jo esittelemällä potentiaalisille asiakkaille omaa palveluideaa, pyytämällä palautetta ja testaamalla palvelua asiakkailla. Jos tämä jää tekemättä, on liian usein tuloksena ainoastaan yrityksen lähtökohdista rakennettu palvelu, jolle ei asiakkaita tosielämässä sitten löydykään.

Idea uudesta palvelusta voi tulla esimerkiksi asiakkaalta, muista sidosryhmistä tai yritykseltä itseltään. Uuden palveluidean ei suinkaan tarvitse olla täysin ainutlaatuinen, jotta sitä kannattaisi lähteä viemään käytäntöön. Usein menestynyt ja ainutlaatuinen palvelu on monen tekijän summa. Tarpeeksi hyvä idea yhdistettynä ainutlaatuiseen toimintaympäristöön, osaamiseen, ihmisiin ja ammattimaiseen toteutukseen voi luoda yritykselle jäljittelemättömän kilpailuedun.

Tällaisen uniikin kilpailuedun turvin yritys voi parhaassa tapauksessa seilata omalle siniselle merelleen, jolla verinen kilpailu on enää vain etäinen ikävä muisto. Olisiko luontolähtöisellä hyvinvointimatkailulla edellytyksiä Etelä-Savon matkailun siniseksi mereksi? Tai järvi taitaa tässä tapauksessa olla osuvampi vertaus.

Seuraava LUOTUO-hankkeen työpaja järjestetään Anttolanhovissa 21.10 klo 10-14. Osallistumisesta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä projektipäällikkö Viljo Kuuluvaiseen (viljo.kuuluvainen(at)mamk.fi, 0406701695).

Viljo Kuuluvainen, Mamk

Kuuleeko ASKO? – Hyvin kuuluu, kuuluu kyllä.

15.9. asumisyksikössä

Tänään meillä olikin varsin tärkeä aihe yhteisen pöydän ääressä, nimittäin huonokuuloiset henkilöt ja heidän kanssaan puhuminen. On hienoa huomata, että keskusteluaiheet lähtevät ryhmäläisistä itsestään, mitään valmista ei tarvitse tuoda. Anna-Liisalla oli mukanaan keskussairaalan korvaklinikalta saadut ohjeet siitä, miten huonokuuloisen kanssa puhutaan. Ohjeessa mainitaan mm. rauhallinen ympäristö, hyvä valaistus (nähdään ilmeet ja mm. suun liikkeet), puhutaan vain yksi kerrallaan ja katsotaan huonokuuloiseen päin. Lisäksi on myös muistettava huonokuuloisen asema, hän ei esimerkiksi välttämättä kuule, mille muut nauravat. Siitä on kerrottava hänelle.

Myös tästä linkistä löytyy ohjeita keskusteluun huonokuuloisen kanssa: Huonokuuloisuus

Muistelimme vielä viime kerran vieraastamme Sawe Edwinistä ja toistelimme swahilin kielen sanoja, jina langu, karibu, jambo…

Mukavaa kun meillä käy vieraita. Tänään oli tet (työelämätutustuminen) -harjoittelija Samulin vuoro. Ja perjantaina tulee Mikkelin ammattikorkeakoulun kansainvälisiä restonomiopiskelijoita. Annamme koululla opiskelijoille tehtäväksi jotain asiaohjelman järjestämistä, terveellisestä ravinnosta ym. – Ja taas puhutaan tietenkin kieliä. Ja ehkä jotain muutakin kuin englantia ja swahilia.