ASKO lounastreffeillä Rokkalassa

Kahvilakonditoriassa 2.9.
Pöytään tuli kaksi iloista ja puheliaasta herraa (joille olen luvannut soitella;) Esko ja Sauli. Tarinaa tuli sen verran reippaaseen tahtiin, etten edes yrittänyt kirjoittaa muistiin. Ja nyt yritän muistella mitä muisteltiin… Esko oli ollut nuorempana monenlaisissa hommissa ja erityisesti autokuskihommat tuli selväksi. Eläinten ruhoja siirrettiin paikasta toiseen ja yritettiin pysyä pomon määrittelemässä aikataulussa. Välillä kävi kuitenkin niin, että toinen kuskeista nukahti ja toinen teki sitten kuorman toisen levätessä. Sopivana hetkenä sitten kuorman tehnyttä kuskia kiitettiin lepotauolla.
Sauli oli ollut paikallisessa painotalossa töissä 40 vuotta. Siinä ajassa varmasti näkyi myös painoalan eri kehitysvaiheet. Monenlaista painokemikaaleja oli tullut käsiteltyä, mutta aikaisemmin ns.työsuojeluasiat olivat toisenlaisissa kantimissa kuin tänään. Sauli harrasti myös maratoonia ja oli juossut New Yorkin maratonin ja kaikki. Ja alle kolmeen tuntiin. Kova poika menemään, vai mitä?
Ramin ruoka tuntui maistuvan pojille ja selvää oli, että siellä käydään joka päivä syömässä. Mukava jutustella toisten kanssa, tulee hyvä mieli ja on mitä muistella. Ja on aina mukava tulla uudelleen.
Siten pöytään tuli nuorempaa ikäpolvea, Raija ja Seija. Etenkin Seija piti Asko -hanketta ja yhteisöllistä ruokailua loistavana ideana. Hän haluaa kuulla lisää ja tietää miten asia lähtee kehittymään.
Sitten tulikin jo ‘vanha’ tuttu eli Ester pöytään syömään. Ester on käynyt kahvilassa silloin tällöin ja nytkin kun kaupungilla oli tullut nälkä. Yritin saada Esteriä lounastreffivastaavaksi, mutta sanoi olevansa asiaan liian vanha. Lounastreffivastaavaksi-ideasta Ester kuitenkin tykkää ja toivoo siihen vastuuhenkilöä. Ester aikoo käydä jatkossakin kahvilassa, on niin hyvää ja terveellistä ruokaa. Ester on myös kertonut treffeistä muille, mutta muut eivät oikein tohdi tulla. Yksi syy voi olla se, että lounasta pidetään liian kalliina. Juteltiin siitä, että lounastreffit voisi olla jollekin kuin uusi perhe yksinjääneelle henkilölle ja kokea sitä kautta yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kuva lounastreffikahvilasta. Kuvassa vasemmalla yrittäjä ja oikealla lounastreffiasiakkaita.

Alkupalaverejä Ramilla

Teksti ja kuva: Marja-Liisa Laitinen, TKI-asiantuntija

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s