Kokeiluilla kehittäminen – sattumanvaraisuutta vai suunniteltuja sattumia?

Nopeammin tuloksia, selvityksiä ei tarvita, suoraan toimintaan! Nämä kommentit ovat yleistyneet TKI-toimintaa suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa. Samaan aikaan useat TKI-toiminnan rahoittajat vaativat entistä yksityiskohtaisempia suunnitelmia siitä, mitä mahdollisella rahoituksella tehdään ja millaisia tuloksia luvataan saada aikaiseksi. Siksipä toteutunut projekti tuottaakin sitten vain ne tulokset, jotka on muutamaa vuotta aiemmin suunnitelmaan kirjattu. Tulokset tuntuvat projektin päättyessä jo liian tutuilta, vanhoilta ja vähän itsestään selviltäkin.

Näistä lähtökohdista on helppo ymmärtää, miksi kokeilujen ja kokeilukulttuurin hyödyt nähdään osaltaan ratkaisuna innovatiiviseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Mamkissa 10.-11.11.2015 järjestetyssä valtakunnallisessa TKI-toimijoiden Liike-seminaarissa (http://www.mamk.fi/liike) kokeilut ja kokeilukulttuuri olivat esillä monissa keskusteluissa. Konkreettisena kokeiluna siitä, miten porukan sai liikkeelle, oli esimerkiksi Hämäläisen Paulan pitämä taukojumppa puheenvuorojen välissä. Ja onnistunut kokeilu olikin!

satasalamaa

Kuva: Anastassiya Kurinova

Kokeiluista tulee helposti mieleen irralliset, pienet ja kivat ”caset”, joissa iloisesti saa unohtaa tieteelliset lähtökohdat, taustoittavat viitekehykset ja kokonaisvaltaiset suunnitelmat. Karelia ammattikorkeakoulun innovaatiokoordinaattori Heikki Immonen toki korosti, että kokeilujen tulee olla niin pieniä, etteivät menetyksetkään ole liian suuria. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kannalta on kuitenkin erityisen tärkeää se, että pienet kokeilut liittyvät osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tämän kokonaisuuden tulee olla tutkimuksellisesti suunniteltu ja kokonaiskehittämisen kannalta perusteltu. Käytännön pienistä kokeiluista saadaan rakennettua näin vaikkapa avaruuslentojen ruokailun tai viestinnän onnistuneita kokonaisratkaisuja – kuten Kareliassa tällä hetkellä rakennetaan!

Epäonnistumiset kokeiluissa tuottavat tietoa siitä, mitä ei kannata tehdä. Kokeilukulttuuri sallii epäonnistumiset ja merkityksettömyyksien arvostamisen. Näitä analysoimalla saadaan tietoa siitä, mitä ei tulisi tehdä. Tämän vuoksi jo useilla tieteenaloilla tuotetaan julkaisuja ”Journal of negative results”. Yritysmaailman puolella mokapäivät ja ”Kallein moka” -kilpailut ovat yleistyneet. Jopa kansallista epäonnistumisen päivää vietetään nykyisin vuosittain 13.10. Tutkimus- ja kehittämistyössä epäonnistumisten hyväksyminen kuitenkin voi tuntua lähtökohtaisesti vaikealta. Yhä kovempi kilpailu rahoituksesta ei paljon edistä ajatusta siitä, että työläästi hankitun rahoituksen tuloksena onkin epäonnistuminen tai merkityksettömät tulokset.

Ehkä asiaa tulisikin lähestyä toisin: kun rahoitukset ovat pieniä, mutta hyvin kohdennettuja ja muodostavat verkostoja, ne vievät kokonaisuutena tutkimusta ja kehittämistä eteenpäin. Tällä tavoin ajateltuna kokonaisuuksien muodostumiseksi tarvitaan yhä enemmän tietoa pienistä kokeiluista (viestinnän merkitys), avoimuutta kokeiluista kertomiseen (avoin tieto ja luottamus), kokonaisuuksien hahmottamista (asiantuntijuutta, joka rakentuu tieteellisesti) ja epävarmuuden sietokykyä. Näin tutkimus- ja kehittämistoimintaa tarkasteltaessa menestyjiä ovatkin ne, jotka ovat määritelleet oman asiantuntijuutensa suhteessa verkostoihin ja avoimesti tiedottavat omista kokeiluistaan. Tällaisesti menestymisen konseptista on jo olemassa tutkittua näyttöäkin: (mm. http://www.mamk.fi/read/2015/haastattelu/professori-kai-hakkarainen-vieraili-mamkissa-asiantuntijuus-ei-asu-yksin-kenenkaan-paassa/)

Ehkä kokeilukulttuuri onkin vain uudella tavalla paketoitu luonnontieteellisen maailmankuvan ja tutkimuksen konkretisointi. Hyvin ja perusteellisesti valmisteltu kokeilu tuottaa uutta, toivottua tai ei-toivottua, tietoa kokonaisuuteen. Tiedon merkityksellisyyttä voi arvioida vain suhteessa aiemmin asetettuihin hypoteeseihin, joita testataan. Ja näiden hypoteesien laadinnassa tarvitaan aivan varmasti aiempia tuloksia ja selvityksiä! Joten jatketaan selvitysten, kartoitusten ja tutkimusten tekemistä, mutta käytetään niitä myös kokeilujen pohjana.

Anu Haapala

Tutkimusjohtaja, Kestävä hyvinvointi/ KEHYS -Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s