Matkailun hiilijalanjäljillä Berliinissä 9.-11.3.2016

VÄHIMAT -hankkeessa kerätään ajankohtaista tietoa siitä, kuinka hiilijalanjälki näkyy matkailun tarjonnassa ja kysynnässä Suomessa ja kansainvälisesti. Lisäksi kartoitetaan, miten matkailun hiilijalanjäljen ongelma on otettu huomioon toimialan kehittämisessä ja onko näköpiirissä ratkaisuja.Hankkeeseen sisältyy  kaksi benchmarkkausmatkaa ulkomaille. Ensimmäinen matka suuntautui ITB Berlin 2016 -tapahtumaan, jonka järjestäjät kertovat olevan maailman johtava matkailutapahtuma. Se valittiin kohteeksi laajuuden, kansainvälisyyden ja vastuullisen matkailun painotusten vuoksi.

WP_20160309_09_28_46_Pro_ITB

Suurimman osan kolmepäiväisestä ITB-vierailusta käytin keskusteluihin matkailuyritysten ja matkakohteiden edustajien kanssa hallissa, jonka teemana oli ”Adventure, Youth and Responsible Tourism”. Ajattelin löytäväni sieltä hiilijalanjäljen suhteen tiedostavimmat henkilöt ja edelläkävijäyritykset. Kiinnostavaksi hallin tarjonnan teki myös se, että useiden siellä esillä olleiden yritysten kohderyhmänä olivat tosiaan nuoret – tulevaisuuden matkailijat ja vaikuttajat. Kiersin lisäksi muutamia muitakin halleja, jotta saisin käsitystä suhtautumisesta matkailun hiilijalanjälkeen erilaisissa matkakohteissa ja yrityksissä. Konferenssitarjonnasta poimin tilaisuudet, joissa käsiteltiin matkailun hiilijalanjälkeä sekä muutamia muita vastuulliseen matkailuun liittyviä esityksiä.

Yli neljänkymmen keskustelun, runsaan kymmenen esityksen ja paneelikeskustelun, näkemieni messuosastojen sekä keräämäni esitemateriaalin perusteella tuntumaksi jäi, että hiilijalanjälki on asian vakavuuteen nähden edelleen hämmästyttävän pienen piirin juttu, eikä helppoja ratkaisuja ole näköpiirissä.

 

Edelläkävijät – pieni mutta kasvava ryhmä?

Jaoin messuilla kohtaamani yritykset/organisaatiot neljään ryhmään sen mukaan, miten niiden toiminnassa näkyy hiilijalanjäljen pienentäminen.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvilla se oli yrityksen/organisaation keskeisiä tavoitteita.  Ne tarjoavat matkailijoille ja/tai matkailuyrityksille tietoa hiilijalanjäljestä, hiilijalanjälkilaskureita ja usein mahdollisuuden kompensoida yrityksen ja/tai matkailijan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä rahalla. Kompensaatioina kerätty raha käytetään hankkeisiin, joilla edistetään mm. uusiutuvan energian kehitystyötä ja käyttöä, energiatehokkuutta ja metsitysprojekteja hiilinielujen kasvattamiseksi. Yritykset myös osallistuvat hankkeisiin, konsultoivat, kouluttavat ja tuottavat esitteitä ja aineistoja nettiin. Tällaisia yrityksiä ovat mm. saksalaiset myclimate, atmosfair, TourCert, ClimaPartner ja GIZ Solutions. Lisäksi monet järjestöt, esimerkiksi Brot Für Hunger ja kestävän matkailun organisaatiot kuten EcoTourism Ireland tekevät työtä matkailun hiilijalanjäljen pienentämiseksi joko maailmanlaajuistesti tai omalla alueellaan. Nämä yritykset/organisaatiot ovat usein sellaisten varsinaisten matkailuyritysten partnereita, jotka ovat ryhtyneet pienentämään hiilijalanjälkeään.

WP_20160310_16_09_55_Pro

Toiseen ryhmään kuuluvat varsinaiset matkailuyritykset, joissa pyritään tietoisesti ja systemaattisesti pienentämään matkailun hiilijalanjälkeä sekä kohteeseen matkustettaessa että matkakohteessa.

Useat (pk-)yrittäjät tekevät yrityskohtaisia toimenpiteitä kolmesta syystä: ilmastonmuutoksen torjuminen on heille henkilökohtaisesti tärkeää, he uskovat sen olevan kilpailuetu ja he ovat nähneet hiilijalanjälkeä pienentävien toimenpiteiden tuovan myös kustannussäästöä. Asiakkaista ympäristötietoisimmiksi näissä yrityksissä arvioitiin keskieurooppalaiset, erityisesti saksalaiset, sveitsiläiset ja itävaltalaiset, jossain määrin myös britit ja pohjoismaalaiset matkailijat.

Yritysten keinoja pienentää hiilidioksidipäästöjä olivat

– käytetään uusiutuvaa energiaa, mm. aurinkopaneelein ja vesivoimalla tuotettua

-hyödynnetään vanhoja rakennuksia ja läheltä saatavia rakennusmateriaaleja

– suositaan lihasvoimin liikkumista ja kohteita, jotka ovat saavutettavissa ilman fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja/tai julkisilla liikennevälineillä

-suositaan lähi- ja kasvisruokaa tai ainakin tarjotaan sitä vaihtoehtona

-ohjataan netissä, esitteissä ja paikan päällä asiakkaita vähentämään CO2-päästöjä (esimerkiksi veden käyttö, julkisen liikenteen suosiminen, ruokavalinnat,  lämmitys ja ilmastointi)

-annetaan mahdollisuus laskea CO2-päästöjä (laskurit) ja tehdä vähäpäästöisempiä valintoja; myös kilpailua kokeiltu

– ei tarjota lyhytkestoisia pitkän lentomatkan edellyttämiä matkoja

– edistetään julkisten maaliikennevälineiden käyttöä, esim. tarjoamalla tietoa niistä esitteissä ja nettisivuilla sekä sisällyttämällä lentolippuihin julkisen liikenteen liput kentälle ja takaisin

Nämä yritykset usein laskevat ja ilmoittavat tuotteensa CO2-jalanjäljen ja käyttävät kompensaatioita laskennallisen hiilijalanjäljen pienentämisessä.  Kompensaatiomaksu sisällytetään tuotteen hintaan osittain tai kokonaan tai se on asiakkaalle vapaaehtoinen, jolloin yrityksen sivuilta löytyy siihen erikoistuneen yrityksen (esim. myclimate, atmosfair, ClimaterPartner, KLIMA KOLLEKTE) laskuri ja mahdollisuus maksaa kompensaatio. Asiakas voi saada maksamastaan kompensaatiosta todistuksen.

Osa yrityksistä, esim. Arctic Hotel Göönlannissa, ilmoittaa palvelujensa tai koko yrityksensä olevan hiilineutraaleja. Käytännössä tämä perustuu kuitenkin joko suppeaan rajaukseen tai yrityksen ja/tai asiakkaan maksamaan CO2– kompensaatioon.

Yrityksillä on usein jokin sertifikaatti. Sertifikaattien painotukset ja kriteerit vaihtelevat, mutta yhtä lukuun ottamatta (Fair Trade Tourism) kaikissa keskusteluissa esiintyneissä sertifikaateissa (TourCert, Green Key, Irland EcoTourism, ClimatePartner klimaneutral, GreenSign/InfraCert) on tavalla tai toisella mukana myös ilmastonmuutoksen hillitseminen CO2-päästöjä vähentämällä.

Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi saksalaiset matkatoimistot Studiosus ja Hauser Excursionen, saksalainen hostelliketju A&O -travel, Schweitzer Jugendherbergen -hostellit, Glacier Lodge EQI ja Arctic Hotel, Irland WalkHikeBike -luontomatkailuyritys ja Mossala Island Resort Suomessa. Myös anders reisen -verkoston ja GreenlineHotels- verkoston yrityksillä on tavoitteena kestävyyden parantaminen ja hiilijalanjäljen pienentäminen.

Monet esillä olleista keinoista hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi ovat jo käytössä eteläsavolaisissa yrityksissä, mutta niitä voitaisiin varmasti hyödyntää kattavammin ja tehokkaammin. Vaikka kompensaatioilla ei pienennetä kohteen/matkan hiilidioksidipäästöjä, myös niiden käyttöä kannattaa harkita sekä sekä päästöjen pienentämiseksi maailmanlaajuisesti että lisäämään asiakkaiden tietoisuutta hiilijalanjäljestä. Kompensaatiot voivat olla myös kilpailuetu, jos asiakkaat niitä arvostavat. Oppia voidaan ottaa myös siitä, kuinka hiilijalanjäljen pienentämisestä viestitään asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.

 

Valtaosa yrityksistä ja asiakkaista ei välitä hiilijalanjäljestä

Kolmannen ryhmän muodostavat yritykset, joissa matkailun aiheuttama hiilijalanjälki on ainakin jollain tasolla tiedostettu, mutta mitään toimenpiteitä sen pienentämiseksi ei ole tehty. Pääsyy tähän on, että hiilijalanjälki ei asiakkaita kiinnosta. Joidenkin yritysten edustajien mukaan  vähäinen kiinnostus johtuu siitä, että asiakkaat uskovat vähähiilisten tuotteiden olevan kalliimpia – ja vaikutti siltä, että myös yritysten edustajat  itse ajattelivat niin.  Tässä kategoriassa oli mm. luokkaretkiä ja opintomatkoja järjestäviä saksalaisia yrityksiä sekä norjalainen nuorisoleirejä järjestävä yritys. On merkille pantavaa, että matkoilla, joilla on ympäristökasvatuksellisia tavoitteita, matkan aiheuttama hiilijalanjälki ohitetaan sujuvasti.  Vastuuta ei siis oteta eikä nähdä tarpeelliseksi ohjata matkailijoita hiilijalanjäljen pienentämiseen, ainakaan vielä.

Tähän ryhmän kuuluivat myös mm. ranskalainen online-matkanjärjestäjä Evaneos, saksalainen Schulz aktiv reisen ja myös muutamat suomalaiset luontomatkailuyritykset.

Neljäs ryhmä oli yritykset, joissa ilmaston lämpeneminen on kyllä tiedossa, mutta matkailun aiheuttamaa hiilijalanjälkeä ei ole ajateltu ollenkaan.  Tällainen suhtautuminen kuului ja näkyi kaukomatkakohteissa (esim. Intia, Australia) ja Itä-Euroopan maiden osastoilla (esim. Serbia, Georgia). Asiakkaiden ei uskota välittävän matkan aiheuttamasta hiilijalanjäljestä, eikä sen vähentämistä myöskään nähdä kilpailuetuna.  Jos matkailun hiilijalanjälkeä täytyisi pienentää, vastaajien näkemyksen mukaan vastuu siitä on jollakin muulla toimijalla (hallitus, alueorganisaatio, isommat yritykset), ei heillä eikä asiakkailla.  Keskustelujen perusteella ei kuulostanut siltä, että muutosta olisi tulossa lähiaikoina.

WP_20160311_16_38_55_Pro

Myös useiden muiden alueiden (Asia, Lähi-Itä, Turkki, osin Välimeren maat) messuosastojen tarjonta ja myyntiargumentit loisteliaine luksusmajoituksineen ja uima-alataineen näyttivät siltä, etteivät palvelujen tarjoajat eivätkä asiakkaat ajattele hiilijalanjälkeä.

Tavallaan tähän ryhmään kuuluvat myös yritykset, jotka profiloituvat luontomatkailuun, mutta jotka eivät näytä hahmottavan hiilidioksidipäästöjen ympäristövaikutuksia. Tällainen oli esimerkiksi mongolialainen Ger to Ger.

Näiden yritysten asiakkaista iso osa on kuitenkin Euroopasta. Eurooppalaisissa matkailijoissa näyttää siis olevan valtava joukko asiakkaita, joille matkailun hiilijalanjäljellä ei ole mitään merkitystä.

 

Ei helppoja ratkaisuja näköpiirissä

Useimmissa vastuullista/kestävää matkailua käsitelleissä tilaisuuksissa ja puheenvuoroissa ei käsitelty matkailun hiilijalanjälkeä ollenkaan. Ekologisessa kestävyydessä korostuivat elinympäristöjen ja uhanalaisten lajien suojelu. Lisäksi tuotiin esille uusiutuvien energialähteiden käyttö, mutta silloinkaan yhteyttä CO2-päästöihin ja ilmastonmuutokseen ei välttämättä mainittu.

Ilmastonmuutosta käsittelevässä paneelikeskustelussa etsittiin vastausta siihen, millaisia strategisia päätöksiä kansainvälisessä matkailussa tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Matkailun arvioidaan tuottavan 5% maailman hiilidioksidipäästöistä ja lentoliikenteen osuuden siitä arvioidaan olevan 40%, autoliikenteen 32% ja  majoituksen 21%.

Paneelikeskustelun pohjaksi esiteltiin arvioita  matkailun luonnonvarojen  käytöstä (RUIs, resource use intensities) vuosina 1900-2050.  Resurssien käyttöä vuonna 2050 on arvioitu kolmen erilaisen skenaarion mukaan:  ”Economic slowdown”,  ”Business as usual” eli BAU ja ”Global growth”.  BAU-skenaarion mukaan matkailun energian käyttö kaksinkertaistuu seuraavan 25 vuoden aikana ja  Economic slowdown -skenaariossakin se kasvaa edelleen hieman.  Nykyisellä menolla lentomatkustamisen polttoaineenkulutuksen arvioidaan nelinkertaistuvan ja CO2-päästöjen kolminkertaistuvan vuodesta 2010 vuoteen 2050.  Ennusteet kansainvälisen matkailun ja sen myötä lentoliikenteen kasvusta ja tämänhetkinen tietämys teknologian kehityksestä osoittavat, että koneiden polttoaineen kulutuksen väheneminen ja muut tekniset parannukset eivät missään skenaariossa kompensoi liikenteen kasvua.

WP_20160311_10_57_10_Pro

Luvut ja graafit olivat pääosin julkaisuista Assessing tourism’s global environmental impact 1900–2050 (http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/09669582.2015.1008500 ). Julkaisussa on myös selitetty RUIs -laskentamalli ja tarkemmat laskelmat matkailun resurssien käytöstä.

WP_20160310_17_50_04_Pro

Paneelin keskeiseksi kysymykseksi nousi  lentoliikenne.  Kysymystä lähestyttiin Malediivien matkailun kautta, joka onkin hyvä esimerkki kansainvälisen matkailun ja ilmastonmuutoksen ristiriitaisesta suhteesta. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt ja jäätikköjen sulaminen  ovat saarivaltiolle äärimmäisen vakava uhka, sillä merenpinnan noustessa se voi hukkua mereen kokonaan. Maa on kuitenkin hyvin riippuvainen matkailutulosta ja kohteeseen matkustetaan lähes poikkeuksetta lentäen.

Malediiveilla on tehty paljon matkailun kestävyyden edistämiseksi ja tavoitteena on hiilineutraali tulevaisuus. Siellä on myös tutkittu ja ennakoitu ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia ja matkailun sopeuttamista muutoksiin. Lentoliikenteeseen ei paneelikeskustelun ja maan matkailumarkkinoinnin perusteella näytä olevan halua puuttua.

WP_20160311_16_26_23_Pro

Myös YK:n alaisen maailman matkailujärjestön UNWTO:n kanta on, ettei matkailun kasvua voida rajoittaa, sillä se aiheuttaisi suuria vaikeuksia erityisesti kehittyvien maiden talouksille.

“TIME TO ACT” – lisää tietoa ja toimintaa tarvitaan

Ilmastonmuutosta käsitelleissä tilaisuuksissa kysyttiin myös osallistujilta kestävästä matkailusta ja matkailun hiilidioksidipäästöistä. Läsnäolijat olivat oletettavasti keskimääräistä kiinnostuneempia kestävästä matkailusta ja myös matkailun hiilijalanjäljestä. Vastausten perustella suurin osa yleisöstä oli sitä mieltä, että

-päävastuu toimenpiteistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on valtioiden hallituksilla

-ilmastonmuutos voitaisiin parhaiten pysäyttää turvalliseksi määritelyyn tasoon kehittämällä ja ottamalla käyttöön uusia vähähiilisiä teknologioita

-kansainvälisen lentoliikenteen vapautus polttoaineveroista tulee kumota

-nykyisin harvat matkailijat välittävät kestävän matkailun käytänteistä

-kestävyys on matkailukohteille tärkeä laatutekijä

-matkailualueen kestävyyden parantaminen edellyttää DMO-toimijoilta ensisijaisesti, että heillä on riittävästi kestävän matkailun asiantuntemusta

WP_20160311_10_45_36_Pro

Vastauksissa näkyy mielestäni se, että matkailun hiilijalanjäljestä tarvitaan lisää konkreettista, selkeää  ja oman toiminnan vaikutuksiin kytkettävissä olevaa tietoa.

Kaiken kaikkiaan tuntumaksi ITB:stä jäi, että huoli ilmaston lämpenemisestä vaikuttaa vain harvojen yritysten ja matkailijoiden valintoihin, tietoa matkailun hiilidioksidipäästöistä ja niiden vaikutuksista ei ole riittävästi. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen – tai vähentämättä jättämisen – vaikutukset ovat globaaleja ja muutoinkin kysymys on paljon vaikeammasta ongelmasta kuin mitä aiemmin matkailun ekologisen kestävyyden puitteissa on ratkottu. Varsinkin puuttuminen matkailun suurimpaan päästölähteeseen, lentomatkustamiseen, tarkoittaa valtavaa muutosta sekä matkailijoille, matkailuyrityksille ja kohdealueille. Tiekarttaa muutoksen aikaansaamiseksi ei ITB:ssä esitetty – eikä ihme, sillä tutkijoiden sanoin ”kivuttomia ratkaisuja (lento)matkailun hiilijalanjäljen pienentämiseksi ei ole”.

ITB Berliini 9.-11.3.2016 raportti

ITB Berin 2016

 

Eeva Koivula

Projektipäällikkö, VÄHIMAT-hanke

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s