Tiedonkeruuta ja ymmärryksen kartuttamista matkailun hiilijalanjäljestä

Hankkeen puitteissa on kevään ja alkukesän mittaan osallistuttu tilaisuuksiin, joista on saatu lisää eväitä työhön matkailun hiilijalanjäljen pienentämiseksi Etelä-Savossa. Kansallinen ja kansainvälinen näkökulma auttavat hahmottamaan sekä ongelmaa että toivon mukaan sen ratkaisuja.

Kestävän matkailun Matchmaking-tilaisuus 26.4. Helsingissä

Huhtikuun lopulla osallistuin VisitFinlandin järjestämään tilaisuuteen, jossa esiteltiin Suomessa yleisimmin käytössä olevia matkailu- ja ravitsemisalan sertifikaatteja, ympäristöohjelmia sekä valmennuksia.

Esillä olivat ETIS (The European Tourism Indicator System Tool kit for Sustainable Destinations), Green Key, Joutsenmerkki, ISO 14001 ympäristöjärjestelmät,  Ekokompassi, Metsähallituksen kestävän luontomatkailun periaatteet,  ECEAT Suomi, EU – ympäristömerkki, EMAS (the Eco-Management and Audit Scheme), Laatutonni Green Start , Green DQN, ja Green Leaders TripAdvisor. Esitykset näistä löytyvät täältä.

Suomessa ei ole kansallisesti määritelty kestävän/vastuullisen matkailun kriteerejä eikä periaatteita. On odotettavissa, että  siihen on tulossa resursseja  Työ- ja elinkeinoministeriöltä Suomen matkailun kärkihankerahoituksesta.  VisitFinlandin suositus on, että yritykset ottaisivat käyttöön jonkin tunnetun sertifikaatin.

Lyhyiden puheenvuorojen jälkeen oli tilaisuus keskustella esittelijöiden kanssa. Melkein kaikilta esittelijöiltä ehdin kysymään, miten matkailun hiilijalanjälki näkyy heidän sertifikaateissaan tai ohjelmissaan. Keskustelujen ja jaossa olleiden esitteiden perusteella yhteenvetona voi todeta, että vaikka matkailuyrityksen hiilijalanjälkeen eniten vaikuttavat tekijät ovat useimmissa  sertifikaateissa mukana, hiilijalanjälki ei niissä juuri näy.

WP_20160426_08_53_39_Pro_Joutsenmerkki.jpg

Tavoite pienentää hiilidioksidipäästöjä alkaa kuitenkin jo näkyä sertifikaatteja saaneiden yritysten toiminnassa ja viestinnässä. Esimerkiksi GreenKey Case Stories -sivuilla kerrotaan viime vuonna sertifikaatin saaneesta Best Western Plus Hotel Haagasta, että sen kuntosalissa voi tuottaa itse vihreää energiaa ja auttaa vähentämään CO2-päästöjä.

Kaikissa ympäristöasioita sisältävissä sertifikaateissa on siis on kytkentöjä hiilijalanjälkeen: energiatehokkuus, jätteiden lajittelu ja kierrätys, lähiruoka jne. Miksi hiilijalanjälkeä sitten ei lasketa eikä käytetä kriteerinä? Useat vastaajista totesivat yksinkertaisesti, ettei hiilijalanjälki kuulu seurattaviin asioihin. Ajatellaan myös, että siihen keskittyminen voisi johtaa muiden asioiden – esimerkiksi vesijalanjäljen – jäämiseen liian vähälle huomiolle. Yhtenä perusteluna oli myös se, että samalla lailla kun laadun voi määritellä vain asiakas, myös arvio yrityksen ympäristövastuullisuudesta on asiakkaan tehtävä, eikä hiilijalanjälki vastaajan mukaan sovellu siihen. Muutamat perustelivat asiaa sillä, että hiilijalanjälki on vaikea arvioida tai laskea. Vaikeus on erityisesti siinä, miten laajasti laskentaan otetaan huomioon yrityksessä syntyvän kulutuksen hiilidioksidipäästöt. Esimerkiksi, otetaanko huomioon kaikkien rakennusten ja tavaroiden elinkaaren aikaset päästöt tai miten laajasti otetaan mukaan tarjottavien ruoka-aineiden alkutuotannosta koituvia päästöjä?  Kuinka luvut eri yritysten välillä voivat olla vertailukelpoisia, jos rajaus ja laskentamenetelmät vaihtelevat?

Rajauksen ongelmaanhan mekin olemme törmänneet. Jotta hiilijalanjälkeä pystytään pienentämään kustannustehokkaasti, on kuitenkin ensin laskettava se ja analysoitava, mistä se syntyy. Sitten on mietittävä, kuinka päästöjä voidaan tehokkaimmin pienentää. Laskenta mahdollistaa tavoitteiden asettamisen, toimenpiteiden kustannusten laskennan ja päästöjen seurannan. Tavoitteenahan on sekä hiilijalanjäljen absoluuttinen pienentäminen että pienentäminen tuotetta ja asiakasta kohden.

Hiilijalanjäljen laskentamenetelmät myös kehittyvät koko ajan siihen suuntaan, että tulokset olisivat vertailukelpoisia keskenään.

Oma lukunsa on sitten se, miten otetaan huomioon matkailijan koko matkan aikana aiheuttama hiilijalanjälki. Siihen eivät nykyiset sertifikaatit ja ympäristöohjelmat puutu.

 

Responsible Tourism Conference 9.-10.6.2016 Jyväskylässä

Osallistuimme  konferenssiin VÄHIMAT-hankkeen TKI-asiantuntija Timo Siiskosen kanssa. Konferenssin ohjelma ja esitykset löytyvät täältä.

Aiemmin käytössä olleen kestävän matkailun asemesta puhutaan yhä useammin  vastuullisesta matkailusta.  Vastuullisuus viittaa vastuun ottamiseen ja tapaan toimia, kun taas kestävä matkailu on päämäärä, johon vastuullisella matkailulla pyritään.

Vastuullisen matkailun tarkoituksena on kehittää kohteita ja alueita, joissa ihmisten on parempi elää ja vierailla.Konferenssi avauspuheenvuorossa Kansainvälisen vastuullisen matkailun verkoston vetäjä, professori Harold Goodwin totesi: ”Matkailu on kuin tuli. Voit lämmittää asuntosi ja keittää ruokasi sillä, mutta jos käytät sitä huonosti, se voi polttaa talosi.”

Konferenssin esitykset käsittelivät vastuullista matkailua laajasti.  Ilmastonmuutos oli tavalla tai toisella esillä suurimmassa osassa esityksistä, mutta useimmissa enemmän ilmastonmuutoksen seurausten kuin sen hillitsemisen näkökulmasta. Seurauksia Suomessa tutkinut Kaarina Tervo-Kankare totesikin, että matkailun hiilijalanjälkeä koskevia tutkimuksia ei Suomessa ole juuri tehty.

WP_20160609_10_52_25_Pro_Responsible_KaarinaTervo-Kankare

Kaarina Tervo-Kankareen dia

 

Michael C. Hall kritisoi esityksessään laajalti käytössä olevaa mallia, jossa ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys piirretään kolmena yhtä suurena, toisiaan leikkaavana ympyränä. Koska todellisuudessa kaikki ihmisen toiminta on riippuvaista ympäristöstä, kuvio tulisi hänen mukaansa piirtää uudestaan niin, että  ekologinen kestävyys nostetaan selkeästi tärkeimmäksi.

Yleisenä johtopäätöksenä puheenvuoroista voisi nostaa sen, että niissä esitellyillä yrityksillä ja muilla toimijoilla sekä alueilla on tavoitteena saada asiakkaiksi lisää vastuullisia matkailijoita. Matkailijoiden ymmärrystä ympäristövastuullisuudesta halutaan parantaa, mutta opettamaan ei voida ruveta. Tutlimustulokset osoittavat, että vastuulliseen matkailuun panostaville alueille ja yrityksiin tulevat matkailijat haluavat lisää tietoa siitä, kuinka he voivat olla mukana edistämässä vastuullista matkailua.   Toisaalta asenteet eivät aina siirry käytännön tekoihin. Jälleen siis törmätään kysymykseen, kuinka saada aikaan muutos matkailijoiden käyttäytymisessä.

Kyselimme konferenssin kansainvälisiltä osallistujilta, mistä löytäisimme kohteen jossa matkailun hiilijalanjälkeä olisi pyritty pienentämään matkailualueella ja aluekehittämisen kaikilla tasoilla. Vastaus oli sama kuin ITB:ssä: sellaista aluetta ei vielä ole.

Vastuullisen matkailun verkosto

ICRT on tutkijoiden ja matkailualan toimijoiden kansainvälinen verkosto, joka edistää ja tekee tunnetuksi vastuullista matkailua. Sen periaatteet noudattavat vuoden 2002 Kapkaupungin Vastuullisen matkailun julistusta. ICRT:n  nettisivuilla on vastuullisesta matkailusta runsaasti kiinnostavaa aineistoa, johon kannattaa tutustua.

Suomen ICTR on osa kansainvälistä  verkostoa. Se on avoin kaikille, jotka ovat kiinnostuneet vastuullisen matkailun teemoista.

Eeva Koivula

Lehtori, projektipäällikö

VÄHIMAT –  kohti vähähiilistä matkailua Etelä-Savossa -hanke

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s