Tunnelmia digitaalisen tiedon kesäkoulusta

22.-24.8. järjestetty digitaalisen tiedon kesäkoulu houkutteli aurinkoiseen Helsinkiin 47 opiskelijaa ja koko joukon asiantuntevia puhujia ympäri maata.

Vietimme Kansalliskirjastolla kolme intensiivistä ja innostunutta päivää. Aamupäivät oli omistettu luennoille, iltapäivät opiskelijoiden omille esityksille ja käytännön työssä esiin nousseiden ongelmien ratkaisemiselle. Maanantain iltaohjelmaan kuului kierros Päivälehden arkistossa ja museossa, ja tiistain alkuiltaan sopi oivallisesti tutustuminen Kansalliskirjastoon.

Osallistujat kiittelivät erityisesti ajantasaista tietopakettia ja mahdollisuutta osallistua yli oppilaitos- ja tieteenalarajojen. Tästä suuri kiitos osaaville puhujavieraillemme ja Digitalian yhteistyökumppaneille!

Ohjelma oli ensiluokkainen. Toivottavasti järjestätte vastaavan kesäkoulun myös tulevina vuosina!

Myös järjestelyt koettiin toimiviksi lukuunottamatta kurssi-infraa. Seuraavan kerran tarvitsemme suuremmat tilat ja näin kesäkaudella mielellään ikkunat, jotka on mahdollista avata. Kesäkoulun järjestäjät jakavat yksissä tuumin tämän havainnon.

WP_20160823_11_44_30_Pro.jpg

Kesäkoulun runsas osallistujajoukko tiiviissä ja lämpimissä tunnelmissa.

Ja herättipä kurssi osallistujissa myös kiinnostusta hakeutua alan täydennyskoulutukseen Mikkelin ammattikorkeakouluun!

Professori Mikko Tolonen Helsingin yliopistosta muistutti digitaalisen humanismin perusperiaatteista, joita ovat muun muassa monitieteinen yhteistyö sekä avoin tiede ja aineistonhallinta. Perinteisiä kulttuurihistoriallisia aineistoja ei ole tarkoitus unohtaa eikä humanisteja korvata uusilla, vaan kyse on lähinnä aineistojen, menetelmien ja lähestymistapojen kirjon laajenemisesta. Digihum lienee samanlainen välivaiheen ilmiö kuin tietojohtaminen – kun tulemme riittävän tutuiksi digitalisaation tai tiedon kanssa, etuliitteet putoavat tarpeettomina pois?

Toki digitaalisessa tiedossa on vain harvoin kyse siitä, etteivätkö ihmiset oppisi työssään uutta ja mielellään laajentaisi perspektiiviään. Suurimmat ongelmat ovat sääntelyn sekavuudessa ja vanhentuneisuudessa. Itä-Suomen yliopiston professori Tomi Voutilainen korostikin, että poliittinen tahtotila on luoda yhtenäinen tiedonhallintalaki. Suomella on hallussaan digitaalisen tiedon näkökulmasta kyseenalaisia ennätyksiä: esimerkiksi henkilötietoja käsitellään yli 700 laissa.

Yliopisto-opettaja Tuija Kautto Tampereen yliopistosta nosti esille tiedonhallinnan eettiset kysymykset. Suurin haaste on löytää tasapaino riittävän avoimuuden ja yksityisyyden välille. Tässäkin alan ammattilaiset ovat keskittyneet liikaa tekniikkaan, kun pitäisi tutkia työn etiikan toteutumista ja vaikuttavuutta. Yleiset ohjeet ovat vuosien takaa ja erään opiskelijan mukaan “aivan eri maailmasta kuin missä tänä päivänä eletään”. Kautto muistutti myös, ettei eettistä koodistoa voi kopioida valmiina ja sen jälkeen kuvitella sen toteutuvan: periaatteet tulee käydä läpi henkilöstön kanssa. Olennaista on myös luoda prosessi eettisten sääntöjen rikkomusten tutkimiseen.

Eettisten periaatteiden toteutuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Tämä johtunee siitä, että kuvittelemme voivamme omistaa tietoa, mihin HTK Denis Galkin Itä-Suomen yliopistosta esityksessään viittasi. Täsmällisempää olisi puhua tiedon käyttö- ja hallintaoikeuksista. Omistamisen ajatukseen liittyy kiinteästi “voin tehdä mitä haluan”-uskomus. Tieto voi olla täysin avoimesti saatavilla verkossa, mutta sitä ei silti voi käyttää miten huvittaa, esimerkiksi yhdistellä tai tallentaa itselle, muistutti tutkimusjohtaja Noora Talsi Mikkelin ammattikorkeakoulusta.

Turun yliopiston professorit Hannu Salmi ja Jaakko Suominen esittelivät digihistorian historiaa Suomessa ja nettikeskusteluja esimerkkinä digitaalisesta kulttuuriperintöaineistosta. Jo netin neljä ensimmäistä vuosikymmentä tarjoaisivat mahtavan aikaikkunan lähimenneisyyteen – jos vain vanhimmat tiedot BBS:istä ja news-ryhmistä olisivat saatavilla. Olisi mielenkiintoista tutustua esimerkiksi nettiraivon (ns. flame-sotien) ja trollauksen historiaan keskustelufoorumeilta sosiaalisen median aikakauteen. Suomisen mukaan nettikeskusteluaineisto on hunajapurkki, josta ei ainoastaan ahmita hunajaa, vaan muistetaan myös analysoida purkkia.

Keskiviikon kurssipäivässä yliopistotutkija Pekka Henttonen Tampereen yliopistosta selvitti, miten yksityisyyskysymyksiä käsitellään asiakirjahallinnassa. Kirjastonjohtaja Pekka Uotila alusti henkilökohtaisesta arkistoinnista elämäntehtävänä, jonka jälkeen Digitalian Mamk-tiimi esitteli Kansalaisarkiston tähänastista kehitystyötä yhdessä pilottiasiakkaan kanssa.

Kansalaisarkiston tavoite on tulevaisuudessa olla ammattimaisesti toteutettu sähköinen arkisto, joka kuitenkin vastaa käyttökokemukseltaan sitä mihin tavalliset kansalaiset ovat tottuneet. Taustalla vaikuttaa kasvanut kiinnostus säilyttää tietoa ja jättää itsestään digitaalinen perintö (mutta se sääntely – se laahaa jälleen jäljessä), kansalaisten tuottaman datan määrän kasvu sekä MyData-liikehdintä. Työtä kehittämisessä on vielä paljon. Koska ongelmat ovat monitieteisiä ja -alaisia, avoin yhteiskehittämisen malli istuu Kansalaisarkistoon luontevasti. Tarvetta palvelulle koetaan olevan:

“Mamkin kansalaisarkistoprojekti on erittäin merkittävä ja toivon sille menestystä! Tällaisten arkistojen olemassaolo voisi avata myöhempien aikojen historiantutkijoille henkilötason historiatietojen aarreaitan.” – Kansalaisarkiston pilottiasiakas Eero Kausalainen

Arkistot vaikenevat heistä, jotka eivät ole eläessään olleet merkkihenkilöitä. Kuten kaiken tiedon kohdalla, emme voi tänä päivänä tietää, mikä on kymmenen tai sadan vuoden päästä arvokasta. Siksi henkilökohtaisten elämäntarinoiden säilymisen turvaaminen on palvelus tulevaisuuden digihumanisteille.

Ja niitähän me olemme kaikki, kun oikein silmin katsotaan – Mikko Tolosen ajatusta mukaillen yksikin twiitti saattaa riittää 🙂

Lisää kesäkoulusta tunnisteella #DigitaliaFI ja blogeissa:

 

Mitä meille kuului 25.8.2016?

IMG_5655

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) oli mukana toteuttamassa 25.8.2016 Mikkelin ammattikorkeakoululla järjestettyä Etelä-Savon ohjauksen ja nuorisoalan hankkeiden toiminnallista “Mitä mulle kuuluu?” -hankefoorumia. Tapahtumaa oli järjestämässä ERNOD-hankkeen lisäksi seuraavat hankkeet: Ohjaamojen tuki, ESSO, Kuhan Selviit, Elämän teatteria/sporttia, Ohjaava Olkkari ja My Space, Not yours!. Toiminnallisen iltapäivän aikana tavoitteena oli tutustua Mikkelin alueen nuorten hankkeisiin toiminnallisesti ja tiivistää samalla yhteistyötä alueen toimijoiden kesken. Jokaisella hankkeella oli oma rastipiste, jossa syvennyttiin hankkeen sisältöihin osallistumisen kautta. Rastipisteisiin tutustuttiin monialaisissa pienryhmissä.

Konkreettinen ja yhteinen lupaus nuorille  

ERNOD-hankkeen rastipisteellä pienryhmän tuli ideoida yksi konkreettinen lupaus nuorille. Lupauksesta laadittiin digityökaluja hyödyntäen kuva, jossa tämä lupaus konkretisoitui sanoista teoiksi. Samalla nuorten kanssa työskentelevät pääsivät treenaamaan digiajan mediataitoja!

Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset lupasivat muun muassa antaa nuorille aikaa ja kuunnella nuoria. Rastipisteellä konkreettisiksi lupauksiksi muovautuivat myös muiden rastipisteiden herättämät ajatukset. Esimerkiksi My Space, Not Yours! -hankkeen rastipisteellä käsitelty seksuaalisen häirinnän teema muovautui ERNOD-hankkeen mediavaikuttamistyöpajassa konkreettiseksi lupaukseksi: “Jokainen päättää itse omasta kehostaan. Lupaan olla tukenasi.” 

Kaikkien ryhmien tuotokset löytyvät Padlet-seinältä.

Konkreettisia monialaisia tekoja 

ERNOD-hanke fasilitoi hankefoorumin päätteeksi myös toiminnallisen yhteenveto- ja palautetyöskentelyn digitaalisuutta hyödyntäen. Ensimmäiseksi hankefoorumin osallistujia pyydettiin kuvaamaan yhdellä sanalla, mitä hankefoorumista jäi mieleen. Osallistujien mukaan hankefoorumia kuvasivat erityisesti sanat “osallisuus”, “läsnäolo”, “yhteistyö” ja “verkosto”. Voidaan siis hyvinkin todeta, että ytimessä oltiin koko iltapäivän ajan.

pilvi.jpg

Yhteenvetotyöskentelyn aikana osallistujille haluttiin tarjota vielä yksi mahdollisuus verkostoitumiselle. Osallistujat pohtivat itselleen entuudestaan tuntemattoman ammattilaisen kanssa yhden konkreettisen teon, mitä he voivat yhdessä lähteä tekemään nuorten osallisuutta, ohjausta ja/tai hyvinvointia edistääkseen. Vain muutaman minuutin kestäneen työskentelyn aikana osallistujat keksivät oivallisia ideoita, joiden toteuttaminen on enemmän kuin suotavaa. Osallistujat kirjasivat ideansa ylös virtuaaliselle seinälle:

ERNOD-hanke kiittää osaltaan muita tapahtuman järjestelyssä mukana olleita hankkeita sekä erityisesti osallistujia, jotka tekivät läsnäolollaan tapahtumasta tapahtuman.

Sanna Lappalainen, projektipäällikkö
ERNOD – Erityisnuoret ja digiajan osallisuus

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Aivot ja työ -seminaari tulee taas!

_MG_0789Työhyvinvointiakatemian viime joulukuussa järjestämä Aivot ja työ -seminaari pisti innon kuplimaan. Käytännön ideoita, tietoa monesta näkökulmasta ja  ajankohtainen aihe. Mitä kaikkea aivomme tarvitsevat avukseen nykyisissä työelämän melskeissä, kiireessä, jatkuvan muutoksen muodostamassa epämääräisen jäsentymättömässä tiedon ruuhkassa. Tämän pohtimisille jäi nälkä, sillä aivojen hyvinvointi on nousemassa perinteisen työhyvinvoinnin keskiöön.

SEMINAARI SYNTYY VERKOSTON YHTEISTYÖNÄ

Talvella joukko meitä eteläisen savon työelämän edistäjiä lyöttäytyi yksiin miettimään jatkoja onnistuneelle seminaarille. Kertasimme ensimmäisen seminaarin parhaita paloja ja tuumimme tulevaa. Koska koolla oltiin viimeksi Mikkelissä, nyt järjestetään seminaari Savonlinnassa. Päivä viilattiin tällä kertaa puolikkaaksi ja puheenvuorot räätälöitiin sen mukaan.

Työhyvinvointiakatemian lisäksi toteuttajat edustavat Etelä-Savon Työelämä2020-verkostoa, Mikkelin Ammattikorkeakoulun Pienyrityskeskuksen Tuottava yritys ja hyvinvoiva yrittäjä -hanketta ja Etelä-Savon ELY-keskuksen Työstä tuottavuutta ja hyvinvointia -hanketta.

SISÄLTÖ TEKEE SEMINAARIN

Seminaarin avainasiat kietoutuvat tuttuihin, tärkeisiin teemoihin:

  • Aisoja auttava ruoka – miten söisin, jotta aivoni voisivat paremmin
  • Mitä on työelämän aivohuolto meditaation ja tunteiden säätelyn avulla
  • Miten piirtäminen ja taidekasvatuksen keivot auttavat aivoja
  • Rakastavatko aivot liikuntaa?

Oivallukset aivoista ja aivohuollosta kootan lopuksi paneelikeskustelussa, jonka puheenjohtajana on Työhyvinvointiakatemian Teemu Ripatti (ESLi)

Koko ohjelma ja ilmoittatumislinkki löytyvät täältä.
Klikkaa itsesi mukaan maksuttomaan seminaariin!

face-535773_1280

LISÄTIETOJA SEMINAARISTA JA HANKKEESTA
Tuulevi Aschan, Projektipäällikkö
Työhyvinvointiakatemian MAMK-osahanke
Työhyvinvointiakatemia Facebookissa
Somehaut #työhyvinvointiakatemia #aivotjatyöseminaari

 

 

Älyä ja tekoälyä tulevaisuuden autoon

 

kuva 1Äly ja tekoäly tulevaisuuden autossa

Meille kaikille on jo tuttua se, että autoista on tullut älykkäämpiä ja automatisoidumpia ja pidemmälle tulevaisuuteen katsottuna autot kulkevat ilman kuljettajaa. Sitä ennen autot todennäköisesti kykenevät uusien järjestelmien avulla skannaamaan kohti kävelevän henkilön ja tunnistamaan kuljettajansa kasvoskannauksen avulla ja edelleen mikäli kuljettajalla olisi esimerkiksi laukku tai muuta tavaraa kädessään, aukeaisi auton takakontti automaattisesti. Autot myös voivat varoittaa ajoreitillä olevan tieosuuden olevan tukossa ja tarjota vaihtoehtoista reittiä tai löytää vapaan parkkipaikan esimerkiksi ostoskeskuksesta tai lentokentältä ja parkkeerata itse itsensä.

Edellä mainitut asiat ovat kaikki tervetulleita, mukavia, arkipäivää helpottavia autolta toivottaviakin lisäominaisuuksia. Japanissa ollaan kuitenkin menossa kehittämisessä pari askelta pidemmälle. Honda ja tietotekniikkayhtiö Softbank kehittävät yhteistyössä tekoälyä, joka tulevaisuudessa ei pelkästään ohjaa autoa vaan osallistuu myös kyytiläisen elämään. Hondan tulevaisuuden autot varustetaan ”tunnemoottorilla”, jonka avulla auto tunnistaa kuljettajan tai kyydissä olevan mielialan ja kykenee keskustelemaan kuljettajan tai matkustajan kanssa. Tekoälyä hyödyntäen auto kykenee neuvomaan esimerkiksi sään mukaisen vaatevalinnan tekemisessä tai kuuntelemaan omistajansa rakkausasioita tai sydänsuruja.

Aika mielenkiintoista, eikö totta? Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa oman auton käyttöprosentti tullee pysymään korkeana pitkään ja siinä mielessä tällaisella tunnemoottorilla voisi olla paljonkin merkitystä meille suomalaisille. Mielensäpahoittajakansana aiheesta jos toisestakin pahoitamme mielemme. Voisiko tällainen tunteva auto olla ratkaisu myös tunteiden käsittelyyn? Summa summarum: tulevaisuuden automme olisi hyvä kuuntelija, osaisi neuvoa ja vielä kuljettaisi paikasta toiseen.

Lähde: National Multimedia, Tekniikka & talous 07/2016. Kuva: newatlas.com EPFL/j. Caillet

 

Maija Korhonen

tutkimuspäällikkö, Sähköinen arkistointi ja digipalvelut

Turvemaiden kesäaikainen puunkorjuu

Turvemailla on runsaasti harvennusrästejä ja on arvioitu, että turvemaiden puunkorjuuta voisi lisätä 15−20 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Suomen metsätalousmaasta on turvemaita 34 prosenttia.Turvemaiden hakkuut on totuttu tekemään talvella maanpinnan ollessa roudassa ja lumipeitteen suojatessa maaperää. Lisääntyvä kuitupuun käyttö lisää myös kesäaikaisia hakkuita, erityisesti turvemailla, joilla isoja puuvarantoja sijaitsee.

Turvemaiden kesäaikaista puunkorjuuta hankaloittavista tekijöistä kantavuus on tärkein. Ojat, vähäinen kertymä, rungon koko, pinnalliset puiden juuret ja pitkä metsäkuljetusmatka ovat myös ongelmia turvemailla. Suunnitteluvaiheessa leimikon sulan maan puunkorjuun onnistumiseen voidaan vaikuttaa oikean rajauksen sekä oikeiden kohteiden tunnistamisen avulla. Suunnittelussa otetaan huomioon erityisesti varastopaikkojen ja ajourien sijoittelu. Ajourien sijoittelu on paljon pohdittu aihe, valintaan vaikuttaa korjuun vuodenajan lisäksi mahdollinen ojien perkaaminen. Korjattavan puuston pieni koko ja pitkät kuljetusmatkat harvennuksilla ja turvemailla tulee ottaa huomioon ratkaisuja mietittäessä. Hakkuukone kulkee kohteella vain kerran jokaista uraa. Ongelman muodostaakin kuormatraktori, jonka täytyy ajaa kaikki puut tien varteen kivennäismaalle. Usein matkat ovat jopa satoja metrejä, kun kivennäismaalla selvitään usein alle 250 metrin metsäkuljetusmatkan. Kevyt keskikokoinen kuormatraktori on ojitusalueen taloudellisin puunkuljetusvaihtoehto. Pelkkiin turvemaihin suunnitellulla kalustolla vajaatyöllistyminen saattaa muodostua nopeasti ongelmaksi, vaikkakin markkinoilta tällaisia koneita löytyykin, mm. Pro-Silvalta. Myös kuormatraktoreihin liitettäviä lisälaitteita löytyy esimerkiksi Ponsselta. 

Turvemaiden puunkorjuussa helpoin ja tehokkain tapa vähentää koneiden pintapaineita on käyttää teloja. Kone- ja telavalmistajilla on olemassa erilaisia telaratkaisuja eri korjuukohteille. Erikoistelat lisäävät kosketuspinta-alaa ja tasapainottavat kuormattua konetta. Pyörien vierintävastus pienenee ja parempi pito parantaa maastoliikkuvuutta. Useampien telamallien pitäminen varastossa on kuitenkin harvoin koneyrittäjän kannalta järkevää teloista aiheutuvien lisäkustannusten takia. Lisäksi voidaan harkita maaperän mekaanista vahvistamista esimerkiksi ajosilloilla.

Turvemaiden kesäaikainen puunkorjuu tarvitsee onnistuakseen tarkempaa suunnittelua, oikeaa ajoitusta ja osaavaa koneenkuljettajaa. Onnistunut kesäkorjuu tuottaa monesti jopa talviaikaa paremman korjuujäljen.

Kati Kontinen

 

 

 

IMG_4510

Digitaalisen tiedon kesäkoulun ohjelma

Maanantaina 22.8. käynnistyy tutkimuskeskus Digitalian järjestämä Digitaalisen tiedon kesäkoulu Helsingissä Kansalliskirjaston tiloissa. Tarjolla on monipuolinen kattaus digitaalisen tiedon hallinnan ja hyödyntämisen juridiikkaa, etiikkaa, historiaa ja kulttuuria – ja ripaus tekniikkaakin.

Tältä näyttää valmis ohjelmamme:

Maanantai 22.8., Digitaalisuus ja etiikka

9.00 – 9.30 Kesäkoulun avaus, ohjelma ja tavoitteet Noora Talsi, Mikko Tolonen
9.30 – 10.15 Tiedonhallinta digitalisaatiossa – pysyykö sääntely perässä? Professori Tomi Voutilainen, Itä-Suomen yliopisto
10.30 – 11.15 Henkilön omat tietoaineistot – kuka niistä päättää? HTK Denis Galkin, Itä-Suomen yliopisto
11.15 – 12.00 Eettisyys asiakirjahallinnan näkökulmasta Yliopisto-opettaja Tuija Kautto, Tampereen yliopisto
13.00 – 13.45 Eettisyys tiedon ja tutkimusaineistojen käsittelyssä Tutkimusjohtaja Noora Talsi, Mikkelin ammattikorkeakoulu
14.00 – 16.00 Työpaja, opiskelijoiden esityksiä

Tiistai 23.8., Kulttuuriperintöaineistot ja digitaalinen tiedonhallinta

9.00 – 9.30 Miten määritellä Digital Humanities? Professori Mikko Tolonen, Helsingin yliopisto
9.30 – 10.00 Digitaaliset tekstiaineistot Tutkimuskoordinattori, FT Kimmo Kettunen, Kansalliskirjasto
10.00 – 10.20 Digihistorian historiaa Suomessa Professori Hannu Salmi, Turun yliopisto
10.20 – 10.40 Digitaalisten aineistojen käytöstä tutkimuksessa Professori Mikko Tolonen, Helsingin yliopisto
10.40 – 11.00 Sanomalehtiaineistot ja tekstien uudelleenkäytön tunnistaminen Professori Hannu Salmi, Turun yliopisto
11.15 – 11.45 Nettikeskustelut kulttuuriperintönä ja historiana Professori Jaakko Suominen, Turun yliopisto
11.45 – 12.00 Yleisökeskustelu
13.00 – 15.45 Työpaja, opiskelijoiden esityksiä

Keskiviikko 24.8., Minä ja aineistonhallinta

9.00 – 10.00 Asiakirjahallinta ja yksityisyys Yliopistotutkija Pekka Henttonen, Tampereen yliopisto
10.00 – 11.00 Kuolematon minä. Henkilökohtainen tiedonhallinta ja arkistointi esittämisenä ja elämäntehtävänä Kirjastonjohtaja Pekka Uotila, Mikkelin ammattikorkeakoulu
11.15 – 12.30 Kokemuksia Kansalaisarkistosta TKI-asiantuntija Anssi Jääskeläinen/Digitalia, IT-asiantuntija Liisa Uosukainen/Digitalia sekä Kansalaisarkiston pilottiasiakas
13.30 – 15.45 Työpaja, opiskelijoiden esityksiä
15.45 – 16.00 Yhteenveto ja kesäkoulun päättäminen Noora Talsi ja Mikko Tolonen

Kurssi on tullut täyteen jo toukokuussa, mutta yksittäisiä peruutuspaikkoja aamupäivien luento-osuuksiin on vielä jäljellä.

Digitalia tekstiton sin

 

Muistathan myös seurata kesäkoulun tapahtumia somessa tunnisteellamme #DigitaliaFI! Päivitämme kuulumisia myös Digitalian blogeihin.

Tapaamisiin kesäkoulussa!

Miia Kosonen, TKI-asiantuntija, Digitalia

Lähiruokaa ja palveluja sähköisiin markkinointikanaviin

Uusia ruokamatkailutuotteita ja palveluja on pikkuhiljaa syntymässä ja kehitteillä Etelä-Savon alueelle. Asiakkaan ostopolun (Customer Journey) tunnistaminen on olennaista, jotta palvelut ja asiakkaat kohtaavat toisensa. Ostopolku kertoo meille millaisen matkan asiakas käy mielessään, ennen kuin hän päätyy tiettyyn palveluun. Polku voi olla hyvinkin monimutkainen sisältäen erilaisia kohtaamisia ja arviointeja. Digitaalisuus ja sähköinen markkinointi ovat muuttaneet vahvasti matkailijan ostopolkua.

WP_20160712_001[1]

Miten matkailija päätyy ostamaan juuri sinun yrityksesi palvelun?

Lähiruokatuottajat kuuluvat tiiviisti osana matkailua, vaikka usein toisin mielletään. Tuotteet kulkevat usein asiakkaan tietoisuuteen ruoka-annosten ja ohjelmapalvelujen kautta. Matkailijoita kiinnostavat myös suoramyyntitilat, joissa on mahdollisesti myös itsepoimintaa. Mökkiläiset vievät mieluusti kesävieraitaan päiväretkille lähiruokaa tuottaville tiloille. On tärkeää, että lähiruokatuotteita tarjoava yritys olisi helposti löydettävissä myös sähköisistä kanavista.

Järjestämme tänä syksynä tilaisuuksia, joissa pääteemana on sähköinen markkinointi. Toivomme  lähiruokatuottajia ja ruokamatkailussa mukana olevia ja siitä kiinnostuneita matkailuyrityksiä mukaan. Tilaisuudet järjestetään sekä Mikkelin ammattikorkeakoulun kampussalissa sekä Mäntyharjun rajalla sijaitsevassa Aten Marja-Aitan http://www.marja-aitta.fi/ tiloissa

Ilmoittautua voit nyt tästä:

To 22.9. klo 14-16, Kampussali D117, Mikkeli, Patteristonkatu 3 http://bit.ly/2a7kHTA

Ma 3.10 klo 14-16, Aten Marja-Aitta, Hietanen, Liito-oravantie 2 http://bit.ly/2a3XovY

Iltapäivän ohjelmassa

-Asiakkaan sähköinen ostopolku ja vinkkejä sähköiseen liiketoimintaan / Pia Behm, Parasta Saimaalla Markkinointitoimisto

-Ruokatiedottamisen yleinen katsaus – Aitoja makuja / Riitta Kaipainen, Ekoneum ry

-Vastuullisen toiminnan hyödyntäminen markkinoinnissa / Pekka Turkki, Mamk

-Matkailusivustot markkinointikanavina myös lähiruokatuottajille / Taija Penttilä, Visit Mikkeli

Tilaisuudet ovat maksuttomia. Tervetuloa !

Marjut Kasper, projektipäällikkö

WP_20160707_007[1]

Lähiruokatuotteet mukaan sähköisiin kanaviin