UUSI KOULU -seminaarissa 26.4.2017 syvennyttiin digiajan osallisuuteen

sdfsdf

Kerhokeskuksen mukaan mediataidot voidaan jakaa luoviin ja esteettisiin taitoihin, kriittisiin taitoihin, turvataitoihin ja vuorovaikutustaitoihin. Keskiviikkona 26.4.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla järjestetyn VIII UUSI KOULU -seminaarin mediavaikuttamistyöpajassa haastoimme osallistujat treenaamaan kaikkia edellä mainittuja mediataitoja. Yhdessä toimien osallistujat laativat monialaisissa tiimeissä mediatuotoksen, joka kuvasi heidän oivalluksiaan ja havaintojaan mediakasvatukseen liittyen.

Miten mediakasvatus näyttäytyy arjessa?

ERNOD-hankkeen yhteisöpedagogiharjoittelija Ville Eerikäisen vetämässä työpajassa orientoiduttiin digiajan osallisuuteen mediakasvatuksen ja -vaikuttamisen näkökulmasta. Ville johdatteli teemaan haastamalla osallistujat pohtimaan, kuinka mediakasvatus näyttäytyy monialaisen osallistujajoukon arjessa ja mitä media tarkoittaa nuorelle. Kuten keskustelusta ilmeni, mediakasvatus on laaja ja moniulotteinen asia. Välillä voi jopa tuntua, että mediakasvatus on kuin saippuapala, josta on vaikea saada otetta.

1

Tässä työpajan aikana syntyneessä mediatuotoksessa korostetaan sitä, kuinka mediakasvatuksessa ovat avainasemassa kannustus ja rohkeus. Mediakasvatusta tulee tehdä sisältö edellä, mutta jatkuvasti kehittyvän tekniikan mahdollisuudet tunnistaen.

Keskustelussa puhututti erityisesti se, kuinka mediakasvatus ei ole ainoastaan yksisuuntaista tiedottamista, vaan vuorovaikutusta ja yhteistä oppimista. Nuoren kanssa työskentelevien tehtävänä on olla rinnallakulkijoita mediaan liittyvien asioiden pohtimisessa. Aikuisen ei tarvitse olla besserwisser, vaan olennaista on aito tahto ja kiinnostus oppia asioista yhdessä lisää.

Työskentelyn aikana nostettiin esille myös yhteisen tekemisen tärkeys niin nuorten kuin muiden nuorten kanssa työskentelevien kanssa. Yhdessä tekeminen tuli esiin kaikissa työpajan aikana syntyneissä mediatuotoksissa, joita voit katsoa oheisesta diaesityksestä:

This slideshow requires JavaScript.

Mediakasvatus siltana digiajan osallisuuteen 

UUSI KOULU -seminaarin avanneen Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Anu Gretschelin puheenvuorossa tuli hienosti esiin se, kuinka osallisuuden edistäminen koostuu aidoista, konkreettisista teoista. Myös iltapäivän työpajan aikana alkoi viriämään konkreettisia ideoita nuorten digiajan osallisuuden ja mediataitojen edistämiseksi. Entä jos nuorisotalon mediasisältöjen tuottamisesta vastaisikin ensisijaisesti nuoret? Tai entä jos lähtisimme yhdessä nuorten kanssa hyödyntämään työpajassakin tutuksi tulleita menetelmiä? Tätä pitääkin nuorten kanssa yhdessä tuumia!  

Lämmin kiitos työpajan vetäneelle Villelle sekä aktiiviselle ja keskustelevalle osallistujajoukolle!

Sanna Lappalainen
projektipäällikkö
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

 

Advertisements

Lihan ja maidon alkuperä näkyviin

Kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä mistä ruoka tulee ja sillä on vaikutusta ostopäätöksiin. Tietoa alkuperästä saadaan esimerkiksi hylly- ja pakkausmerkinnöistä ja kysymällä kaupan tai ravintolan henkilökunnalta.  Alkuperämerkinnät vaihtelevat ja saattavat joskus jopa hämmentää.  Eihän vaikkapa luomuelintarvikkeen lehtimerkinnän teksti “Tuotettu EU:ssa ja EU:n ulkopuolella” kerro sitä kiinnostavaa asiaa _ mistä elintarvike on oikein peräisin!

Riskejä puntaroitu elintarvikkeiden alkuperä- ja jäljitettävyysvaatimuksissa 

Eri elintarvikeryhmien, kuten kalan, lihan, kasvisten ja niistä valmistettujen jalosteiden, alkuperätietojen ilmoittamisen tarkkuus perustuu elintarvikelainsäädäntöön ja –asetuksiin, joissa ilmoittamisvelvollisuutta on arvioitu riskiperusteisesti: Mitä suuremmat riskit, sitä tarkempi jäljitettävyysvaatimus ja sitä enemmän ja tarkempaa tietoa on kerrottava aina kuluttajille asti.

Tuoreena myytävä naudanliha on tästä hyvä esimerkki. Naudanlihan merkitseminen on pakollista kaikissa sen käsittelyn vaiheissa ja kaupasta ostettu lihapala on oltava jäljitettävissä siihen eläimeen tai eläinryhmään, josta liha on peräisin. Myytäviä kaloja ei sen sijaan tarvitse yksilöidä, mutta myytävän kalaerän alkuperä, siis kalastusalue tai vesistö, on oltava kuluttajan saatavilla.

Alkuperämaa ilmoitettava yhä useammista tuotteista

Elintarvikkeiden alkuperämaan ilmoittamiseen tulee muutos. Lihan alkuperämaa on ilmoitettava myös lihavalmisteissa, kuten makkaroissa. Uudistus edellyttä myös, että maidon ja maitotaloustuotteiden alkuperämaa on ilmoitettava. Niinpä syyskuun 2017 alusta pakatuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan sekä maidon ja maitotaloustuotteissa käytetyn maidon alkuperän voi ruokaa_omasta_maasta_vaaka_rgbtarkistaa pakkauksista. Jos liha ja maito ovat suomalaisia se voidaan osoittaa kuluttajille Hyvää Suomesta –merkillä, jonka käyttö takaa, että  käytetyt liha, maito, munat ja kala ovat 100-prosenttisesti suomalaisia.

Pakkausmerkintojen lisäksi keskustelussa on esitetty, että sama ilmoitusvelvollisuus koskisi myös julkisia ruokapalveluja.

Tiukennuksesta huolimatta kuluttaja saattaa edelleen törmätä “valmistettu EU:ssa ja EU:n ulkopuolella”  merkintään. Se on sallittu silloin, kun elintarvikkeissa käytettävien  raaka-aineiden alkuperämaa vaihtelee tai raaka-aine on kerätty useasta eri maasta. Näin pakkausten säästytään pakkausten jatkuvalta muuttamiselta.

Nosta alkuperä esiin – sillä on merkitystä!

mansikat_rajattu

Muuttuva lainsäädäntö asettaa kaikki elintarviketuottajat samalle viivalle. Toisaalta kuluttajien kiinnostus ruoan alkuperään ja tuotantoon on hyvä mahdollisuus etenkin lähiruokatoimijoille. Lähiruokatoimijoilla kun on usein mahdollisuus tuoda esille vielä tarkempaa alkuperätietoa,   paikkakunnan tai maakunnan tarkkuudelle.

Kerro ostajille ja asiakkaille reilusti ja ylpeästi pakkauksissa ja ruokalistoilla mistä tuotteesi on peräisin. Se kiinnostaa!

Teija Rautiainen,

tutkimuspäällikkö, Kestävän hyvinvoinnin kehittäminen, ravitsemis- ja matkailupalvelut

Kuntien Ohjaamo-palvelukokeilut muuttumisleikissä

Ohjaamojen tuki -hankkeen keskeisiin tavoitteisiin kuului Ohjaamo-palvelukokeilujen toteuttaminen Etelä-Savon pienissä kunnissa yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Kahden hankevuoden aikana pääsimme ideoimaan ja toteuttamaan seitsemän erilaista pilottia.

Palvelumallien kehittäminen aloitettiin jo hankkeen alkuvaiheessa, kun tehtiin kuntakierrosta ja selvitettiin kunkin kunnan tilannetta ja tarpeita. Tämän jälkeen kuntien palvelukokeilut muotoutuivat Ohjaamojen tuen, kunnan ammattilaisten ja paikallisten nuorten yhteissuunnittelulla.

Palveluita kehitettiin pääasiassa kolmen teeman ympärillä:

  • Nuorten osallisuus palveluiden kehittämisessä ja kunnallisessa päätöksenteossa
  • Monialaisuuden lisääminen
  • Ammattilaisverkostojen toiminnan tukeminen

Joka kunnassa palvelukokeilu oli omanlaisensa. Osassa tehtiin selkeitä tapahtumia, joissain taas kehitettiin olemassa olevien palveluiden toteutusta. Yksittäisistä toteutuksista voit lukea lisää blogin vanhemmista kirjoituksista.

dav

Päät yhteen

Nyt kun hanke on pian päättymässä, kokoonnuimme vielä porukalla arvioimaan ja mallintamaan paikallisia Ohjaamo-sovelluksia. Palvelumallien hiomisessa apuna oli palvelumuotoilun ammattilainen, muotoilutoimisto ABCC, jolla on myös aiempaa kokemusta Ohjaamo-palveluiden mallintamisesta.

ABCC haastatteli jokaisen kunnan toimijat puhelimitse, minkä jälkeen tapasimme työpajan merkeissä Mikkelissä. Kuntien ja hankkeen toimijoista sekä yhteistyökumppaneista koostuvalla joukolla pääsimme vielä kerran pureutumaan kehitettyjen palvelujen timantteihin ja hiontaa kaipaaviin kohtiin. Palvelumallien viimeistely on vielä käynnissä ABCC:n konttorilla, mutta pian ne ovat saatavilla sekä omana kokonaisuutenaan että osana hankkeen loppujulkaisua. Jää odottamaan hyviä vinkkejä ja kokemuksia!

Sonja Miettinen
projektipäällikkö

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Ohjaamojen tuki -hanke on alkanut 1.6.2015 ja se päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Sano se selkeästi

Ohjaamojen tuki -hanke järjesti koulutuksen selkokielestä
Etelä-Savon nuorisoalan ammattilaisille.
Kouluttajana toimi Eliisa Uotila Selkokeskuksesta.
Koulutus pidettiin Mikkelissä 4.4.2017.

ohjaaja3

Nuorten ohjaajat osallistuivat koulutukseen. Kuva: Papunetin selkokuvat

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu
yleiskielestä. Selkokieltä on helpompi lukea ja ymmärtää,
jos tarvitsee tukea suomen kielen kanssa.

Selkokielestä on apua, jos suomi ei ole henkilön äidinkieli
tai henkilöllä on esimerkiksi luki- tai keskittymisvaikeus.

Miten kirjoitan selkokieltä?

Suunnittele selkoteksti kokonaisuutena.
Käytä yksinkertaisia sanoja ja kielen rakenteita.

Mieti, kenelle kirjoitat. Suunnittele selkoteksti yhdessä
kohderyhmäsi kanssa. Pyydä palautetta.

Mikä on tekstisi pääviesti? Onko aihe lukijalle tärkeä?
Valitse rohkeasti sopiva näkökulma.

Apua löydät verkosta

Voit lukea selkokielisiä uutisia verkossa
osoitteessa www.selkosanomat.fi
tai www.yle.fi/selkouutiset.

Tietoa, materiaaleja, työkaluja ja selkokuvia löydät
osoitteessa www.papunet.net
ja www.selkokeskus.fi.

Jos teet verkkosivut selkosuomeksi,
huomioi kielen lisäksi sivuston ulkoasu ja kuvat.
Ovatko valikot helppoja käyttää?

Suunnittele selkoteksti tarkasti. Kuva: Papunetin selkokuvat

Sonja Miettinen
Projektipäällikkö

Teksti on kirjoittajan selkokielinen harjoitus. Se ei ole selkokielen ammattilaisen tekemä tai tarkistama. Tekstissä on varmasti useita kehityksenkohteita, joten älä käytä sitä suorana esimerkkinä selkokielestä. Katso mieluummin parempia vinkkejä yllä olevista linkeistä tai pyydä koulutuksen materiaalit Sonjalta omia harjoituksiasi varten.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Ohjaamojen tuki -hanke on alkanut 1.6.2015 ja se päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Mietteitä harjoittelusta ja ErnoD -hankkeesta

Hahmot puhuu (3)

Kuva: Ville Eerikäinen

Puolivälin krouvi alkaa häämöttää kymmenen viikon pituisessa yhteisöpedagogin työkentät- harjoittelussani ErnoD:ssä. Ensimmäiset viikot ovat vierähtäneet nopeasti hankkeeseen tutustumisen ja asioiden omaksumisen merkeissä. Aikaisempaa kokemusta ei hanketyöstä ollut. Informaatiota onkin tullut ovista ja ikkunoista: Hankesuunnitelmat, toimintasuunnitelma, hankkeessa käytettävät asiakirjat ja arviointilomakkeet ovat tulleet tutuiksi ja alussa sekavalta ja pirstaleiselta vaikuttaneen projektityön mysteerit ovat pikkuhiljaa selviämässä.

Pelkkää toimistotyötä ja byrokratiaa harjoittelu ei onneksi ole ollut. Hankkeen keskeisimpiin toimintoihin kuuluvien, kirjastojen ja koulujen kanssa yhteistyössä järjestettävien mediavaikuttamistyöpajojen suunnittelu ja toteuttaminen ovat saaneet ison osan työajastani, mikä on hyvä, sillä onhan ihmisten kohtaaminen yhteisöpedagogin työtä parhaimmillaan. Vaihtelun lisäksi työpajojen järjestäminen on tarjonnut oivan tilaisuuden toisen vuoden teoreettisten opintojen aikana hieman jo unohtuneiden ohjaus –ja vuorovaikutustaitojen elvyttämiseen.

Pääsin myös mukaan hankkeessa tuotettavaan menetelmäoppaan työstämiseen ja saanut herätellä vanhaa valokuvausharrastustani tekemällä siihen kuvitusta. Opas antaa nuorten parissa työskenteleville tietoa ja käytännön menetelmiä siitä, miten erityisnuorten –ja miksei muidenkin mediavaikuttamistaitoja ja digiajan osallisuutta edistetään. Se on ollut itsellänikin useasti käytössä työpajojen suunnittelussa.

On sanottava, että olen pitänyt tähänastisesta harjoittelustani ja minut on otettu erinomaisesti vastaan Juveniassa. Välillä tosin tuntuu, että tehtäviä on niin paljon, ettei tiedä mihin niistä tarttuisi. Olen huomannut, että hankkeessa työskentely vaatii rautaista taitoa priorisoida ja organisoida omaa työskentelyä. Toivonkin, että saisin tätä asiaa kehitettyä omassa työssäni vielä harjoittelun aikana.

Alun perin halusin hankkeeseen mukaan siksi, että minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta nuorten digitaalisen median työpajalla toimimisesta sekä vähän osaamista muun muassa valokuvauksesta ja journalismista. Koen myös hankkeen tärkeäksi niin nuorten kuin nuorten kanssa työskentelevienkin kannalta. Digimaailmassa toimiminen, vaikuttaminen ja osallisena oleminen on jo nyt, mutta etenkin tulevaisuudessa varmasti yksi yhteiskunnassa pärjäämisen avaimista.

Ajattelen hankkeen tärkeäksi juuri tulevaisuuden kannalta. Digitaaliset sovellukset ja niiden tarjoamat mahdollisuudet muuttuvat ja kehittyvät koko ajan, emmekä vielä edes pysty kuvittelemaan millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi virtuaalisen todellisuuden sovellutukset voivat jatkossa tarjota yhä useammille, vaikkapa juuri erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille. Tämä hanke luo mielestäni pohjaa sille, että digitaalisia välineitä käytetään ja sovelletaan ennakkoluulottomasti niin erityisnuorten kanssa työskentelevien kuin nuortenkin taholta. Digiaika on vasta alkamassa ja minusta on hienoa olla tukemassa kehitystä jossa se tuottaa hyvää mahdollisimman monelle.

Ville Eerikäinen
Yhteisöpedagogiopiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.