14.1. Asko julkaisee

ASKO toivottaa kaikille hyvää kuluvaa vuotta!

ASKO jatkaa puhetta ikäihmisetn puolesta ja on julkaisut viime vuoden menemisistään ja tulemisistaan nettijulkaisun. Se löytyy osoitteessa: URNISBN9789515885357

ASKO laittoi vielä mediallekin viestiä siitä, miten tärkeää olisi tarjota erilaisia vaihtoehtoja ikäihmisten ruokapalveluihin. Ikäihmiset eivät ole harmaata joukkoa, jotka syövät, juovat, liikkuvat ja seurustelevat samalla tavalla. Ikäihmiset ovat joukko yksilöitä joilla on omat, yksilölliset ja persoonalliset tarpeensa. Kunnioitetaan sitä! Lue ASKOn mediaviesti tästä linkistä: ASKO_tiedote_11012016_FINAL

ASKO liikkuu keskuudessamme iloisella mielellä ja saattaa tulla sinullekin lounasseuraksi. Haluatko seuraa?!

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

21.12. ASKO kiittää yhteistyöstä

On aika vuodesta jolloin toivotamme toisillemme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Tämän tutuksi tulleen tervehdyksen lisäksi haluan myös toivottaa kiitokset kaikille, jotka kävivät yhdessä lounaalla ASKO-hankkeen merkeissä.

ASKO-hanke päättyy nyt vuoden loppuun mennessä. Olemme saaneet paljon aikaan yhdessä. Mikkelin kaupungin kotihoidon ateriapalvelun väki, erityisesti Anne, Lari ja Marjut, Laurinpuiston asumisyksikön yhteisöllisellä lounaalla kävijät, Rokkalan Ramin konditoriassa käyneet lounasaktivistit ja konditorian työntekijät, ja lukuisat vieraat niin koti- kuin ulkomailtakin, jotka kävivät tutustumassa yhteisölliseen ruokailuun. Kiitos teille, thank you, ASante,spasibo !

Toivottavasti idea yhteisistä lounashetkistä elää ja voi hyvin. Toivon, että kaikki, jotka haluavat syödä yhdessä ja kaikki, joilla olisi mahdollisuus olla avuksi auttamassa lounaiden järjestämisessä tai esim. lounaalle siirtymisessä, ottaisivat nyt sanamukaisesti ’lusikan oikeaan käteen’ ja panisivat toimeksi! Kokoontukaa yhteen, murtakaa yksinäisyyden muurit!

Erityisen kiitokseni annan ASKO-hankkeen projektipäällikkö Pekka Turkille, jonka kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja joka on saanut minut siirtymään aika ajoin pois mukavuusalueeltani. Pekka ei päästä itseään eikä muitakaan helpolla, asiat pitää hoitaa järjestelmällisesti ja teoreettisesti vahvasti!

Itse olen saanut lounastaa koko syksyn ystävieni kanssa ja sillä aikaa Pekka on pää sauhuten suunnitellut ikääntyneille uutta ruokailupalvelumallia.

Seuraavassa Pekan suunnittelema palvelumalli lyhyesti:

Hankkeen tavoitteena oli suunnitella tulevaisuuden toimintamalli, jonka avulla ikääntyneelle kotona asuvalle tai kotihoidon asiakkaalle voidaan tarjota hänen omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisia ruokapalveluja kustannustehokkaasti.

Hankkeesta ehdotetaan toimintamallia, joka koostuu
• perinteisestä ateriapalvelusta
• ruokaostospalvelusta
• ateriapalvelulaitteeseen perustuvasta palvelusta ja
• yhteisruokailumahdollisuudesta sekä
• näitä toiminnallisia osia yhdistävästä asiakkaan käyttöliittymästä.

Palveluintegraattorin ylläpitämä käyttöliittymä tuo asiakkaan tietoon koko palveluvalikoiman ja helpottaa sopivan palvelun asiakkaaksi hakeutumista.

Asiakkaan tulisi voida valita oman elämäntilanteensa ja mieltymyksiensä mukaisia ruokapalvelutyyppejä ja ateriavaihtoehtoja. Toimintamallissa ruokapalvelujen valinnaisuus tulee mahdolliseksi, jos kotihoidon asiakkaiden tuetun ruokapalvelun piiriin saadaan myös yksityisen sektorin ruokapalvelujen tuottajia. Tähän tarjoaisi mahdollisuuden sähköisen palvelusetelijärjestelmän käyttöönotto myös kotiruokapalveluissa. Asiakkaan saaman hyödyn lisäksi palvelutarjonnan avaaminen yksityiselle sektorille tukisi yrittäjyyttä aterioita valmistavissa, kuljettavissa ja asiakkaan ruokailua avustavissa yrityksissä.

Laitamme lähiviikkoina tähän blogisivulle vielä linkin julkaisuumme ASKO-hankkeesta. Sitä odotellessa:
Oikein hyvää joulun aikaa ja oikein ihania lounashetkiä ystävien seurassa…joulupuuroo tarjoo kunnon väki, kunnon väki…tip, tap, … pöydän päälle veittikaiset rientää, veitikkaiset, … tip, tap, … herkkua on siinä monenlaista, monenlaista. Kuiske kuuluu: ”Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa? Tip-tap … tip, tap …..

Teksti ja kuvat: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO uskoo itseensä

21.10. lounastreffeillä

Tapasimme taas lounaalla Heikin kanssa. Nautimme hyvästä lounaasta ja ihmettelimme miksi ketään muita lounastreffeillä näy? Mutta onneksi pääsimme tilastoon: joku asiakas huikkasi, että olette taas lounastreffeillä!

Hei, mutta asiakasvirtojen lisäämiseksi, voisimme varmaankin pyytää apua Jyrki Sukulalta…?

Me uskomme tähän juttuun, ja toivomme että muutkin tekevät niin!

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO lounastaa ja voi hyvin

Asumisyksikössä 13.10., 16.10. ja 20.10.

Yhteiset lounaat jatkuvat Vilhelmiinan, Marja-Leenan, Ailin, Heikin, Anna-Liisan, Pirjon, Aunen ja Helvin istuessa saman pöydän ääressä. Puheenaihetta riittää; lauletaan synttärisankarille, keskustellaan eri kulttuureista – miten esimerkiksi ennen suhtauduttiin alkoholiin vanhainkodeissa? Muuten, voisiko joku tehdä hieman tutkimusta asiasta, saattaisi löytyä hauskojakin tarinoita! Keskustelunaiheita riittää myös kaatumisista ja olkapäävammoista, ja vaikkapa ”Löyhkänlääkkeestä”. Niin, mistä? Löyhkänlääkettä määrättiin mm. vanhainkodeissa ’päätäsärkeville, hermostuville ja useimpien paikkojen kipeille henkilöille’.

Jos minulla ei olisi muuta tekemistä, istuisin kuuntelemassa näitä tarinoita aamusta iltaan. Mutta nyt lopettelen. Katsotaan, josko palaisin vielä asiaan.

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO laajentaisi liikeideaa

7.10. lounastreffeillä

Lounastreffeissä olisi laajenemisen mahdollisuudet. Ajatus tuli mieleen siinä vaiheessa kun olin lähdössä lounastreffeille Rokkalan suuntaan työkaverin juuri soittaessa ja pyytäessä lounaalle. Sanoin, että lähdeppäs mukaan Rokkalan lounastreffeille niin katsotaan, ketä muita siellä on ja mitä pidät tästä lounastreffiajatuksesta?

Lounasta syödessämme tarkkailimme asiakaskuntaa ja huomiomme kiinnittyi pikku vauvoihin ja äiteihin. Heitä kävi kahvilassa useampiakin. Ja heitä on käynyt aiemminkin. Voisiko lounastreffit olla kohdistettu myös äiteihin jotka ovat äitiyslomalla? Todennäköisesti moni kaipaa vaihtelua vaippasulkeisten keskelle, on mukava nähdä muita ihmisiä ja kuulla muita ääniä.

Työkaverini antoi heti muutamia vinkkejä, kuten lounastreffipöydän merkinnän näkyvyyden selkeämmäksi. Ja hän lupasi laittaa vielä muitakin vinkkejä lisää. Lisävinkkejä nyt tarvitaankin, etteivät lounastreffit kuihdu olemattomiin.

Muuten, kuulin eilen eräästä Kuopiossa syntyneestä liiketoiminnan ideasta; ikäihmiset tilaavat kotiin ruokareseptien mukaisia ruokatilauksia. Yrittäjä tuo ruuat kotiin ja ikäihmiset valmistavat ruuat näistä itse. Tämä on jo varsin pitkälle kehittynyttä kotiruokapalvelua. Suurin osa kotiruokapalveluista määrittelee itse listat ja asiakkaat valitsevat näistä. Tässä ideassa asiakas määrää tahdin alkulähteiltä asti.

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO ottaa selfien :)

2.10. asumisyksikössä

Ensimmäinen ajatukseni ja suunnitelmani tämän päivän yhteisöllisestä ruokailusta oli, että nyt en kutsu sinne ketään vieraita. Mutta toisin kävi. Tuli kutsuttua yksi, oma tytär. Siksi koska hänellä kun selfie-keppi. Siitä kohta lisää.

Vakioystäviemme lisäksi mukana oli myös Katri, lähihoitajaopiskelija. Hieno juttu! Ja yhä parempaa, olemme saaneet ryhmäämme uuden ystävän Helvin. Tervetuloa! Ja mukana oli myös Helvin omaishoitaja, Vuokko. Joten tilassa oli tunnelmaa ja tarinaa ihan alusta alkaen.

Syksypuheisiin kuuluu usein linnut ja etenkin muuttolinnut. Heikillä oli sellainen tieto, että kaksi viikkoa kurkiaurojen lähdön jälkeen sataa ensilumi. Jossain päin Suomea. Voiko tähän samaan tarkkuuteen päästä edes Matti Huutonen tai Pekka Pouta?

Kurkiaurojen jälkeen ’lensimme’ joutsenten kanssa ja kerroimme hauskoja tarinoita joutsenista ja niiden mainioista tavoista hoitaa poikuettaan ja olla kovinkin äänekkäitä kun pitää saada perhe koolle.

Siinä tarinoita kuunnellessa huomasin, miten silakkapihvit tekivät kauppansa! Yksi jos toinen kävi hakemassa lisää, samalla hiljaa jutellen: ”Taidan ottaa ihan yhden vain lisää. Kyllä on hyvää!” Joten, tiedoksi Isolle Padalle. Laittakaapa silakkaverkot veteen, täällä halutaan tätä herkkua lisää, ja paljon.

Nyt siihen selfie-keppiin. Halusin esitellä asukkaille mikä vehje se selfie-keppi oikein on. Eivät olleet asukkaat koskaan kuulleetkaan moisesta kepistä. Siinä sitten esiteltiin mokoma sauva juurta jaksain ja otettiin tietenkin kuvia. Hauskaa oli ja hyviä kuvia napattiin. Kuvauksen arvoa nosti erityisesti se, kun kerroimme, että nykyään kaikki julkkikset ja poliitikotkin haluavat ottaa selfie -kuvia. Kepillä tai ilman.

Niinpä siinä tuumattiin, että julkkiksia ollaan ja hyvää viikonvaihdetta!

Vilhelmiina ja LispeHeikki, Hemmo ja LispeTeksti ja kuvat: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO laittaa kuppilat kuntoon mummoille ja papoille!

30.9. lounastreffeillä kahvilassa

Istuttiin kahdestaan lounaalla Heikin kanssa. Kysyin Heikiltä, mitä pitäisi tehdä, että tänne tulisi muita ikäihmisiä, mitä täältä puuttuu? Heikki vastasi sen enempää miettimättä ja sanoi: ”Ei täältä puutu mitään! Vain kävijät.” Tällä Heikki tarkoitti sitä, että tässä lounaskahvilassa on erinomainen lounas, esteetön kulkeminen, mukava tunnelma ja paljon ihmisiä joita voi seurata.

Mutta kehitettävää tässä nyt on. Ennen talven tuloa.

Voitaisiinko ajatella, että senioripöydässä olisi kyltti: Seniorit. Näitä pöytiähän voisi olla missä tahansa kahvilassa tai ravintolassa. Onhan lapsillekin ravintoloissa omat leikkipaikkansa ja joskus jopa omat noutopöytänsä. Ja voisihan ruokalistalla olla seniori-annokset, aivan kuten lapsilla on omansa. Toki senioreiden ruoka ei tarvitse olla lihapullia ja nakkiperunoita, vaan ihan samaa ruokaa kuin muillakin aikuisilla, pikkuisen vain pienempänä annoksena. – Itse asiassa tämä on totta jo maailmalla. Viime kesänä vieraillessamme Edinburgissa luimme eräässä ravintolassa menu-listaa, jossa oli senior size /senior menu maininta.

Kahvilan ja ravintolan konseptiahan voisi kehittää ikäihmisten osalta niin, että ravintolassa olisi myös pelejä, kuten shakki ja pelikortit – tai pikku-bingo. Äkkiähän sellainen peli saa ikäihmiset kokoon. Ja musiikkia voisi olla rauhoittamassa tunnelmaa, ei mitään disko-jyskettä ja pärinää. Luulenpa, että kun yrittäjät antaisivat enemmän mahdollisuutta ikäihmisille asiakkaina, tiloihin syntyisi vaikka mitä mielenkiintoista. Etenkin kun tiedetään ikäihmisten pitkä elämänkokemus.

Vaikka ei muuta, niin asiakasraati, muutaman kerran vuodessa. Ja kakkukahvit päälle. Kyllä syntyisi eloisaa liiketoimintaa ja jonoja tiskille!

Heitetään nyt sitten Heikin kanssa teille kaikille kahvila- ja ravintolayrittäjille haaste kuka saa parhaiten ja eniten ikäihmisiä asiakkaakseen. Annetaan aikaa kaksi kuukautta. Palataan sitten asiaan.

Ja laittakaa kaikki bloggaajat ja Facebook-fanittajat viestiä eteenpäin: Kuppilat kuntoon mummoille ja papoille!

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

Dobro pozhalovat – tervetuloa Asko!

29.9. asumisyksikössä

Jos joku väittää, että Suomi on Euroopan peräkylä, erehtyy. Jos joku väittää, että olemme hiljainen ja sulkeutunut kansa, erehtyy. Olemme suvaitsevainen ja iloinen kansa, jonka juuret ovat vahvassa monikulttuurisessa maaperässä. Sen koimme taas tänään.

Tänään meillä oli kaukaisin vieras Moskovasta, Aleksei. Aleksei on kuukauden restonomiharjoittelussa Mamkissa. Samalta kurssilta oli myös Milla, Mikkelin tyttöjä. Esedun lähihoitajaopiskelijoita edusti tällä kertaa Eero.

Jotta nämä tapaamiset eivät jäisi vierasyllätysten varaan, niin tällä kertaa jokerikortin pöytään heitti asukkaista Marja-Leena. Marja-Leena alkoi heti ensi töikseen puhua venäjää Aleksein kanssa. Me muut paikallaolijat katsoimme tilannetta aivan hämmästyneenä! Niin. Tässä sitä ollaan. Meidän nuorin sukupolvemme ei ole ainut sukupolvi, joka on kansainvälinen. Myös vanhemmissa sukupolvissa löytyy varsin kansainvälistä osaamista. Marja-Leena puhuu sujuvan suomen, venäjän, saksan ja jokseenkin sujuvan ranskan lisäksi myös viron kieltä. Aleksei oli silminnähden hyvillään kun Marja-Leena alkoi puhua hänelle hänen äidinkieltään.

Nyt kun paikalla oli opiskelijoita ja vielä tulevia ruoka-alan ammattilaisia, keskustelumme siirtyi ruokakulttuureihin. Erityisesti meitä keskustelutti venäläisten ruokavieraanvaraisuus. Venäläinen ruokapöytä on aina täpösen täynnä monenlaista ruokaa ja juomaa. Aleksei sanoikin, että he valmistavat aina juhliin ja eri tilaisuuksiin kaikkea ruokaa mitä osaavat, ja kun juhlat alkavat, ne eivät kestä yhtä iltaa tai päivää, vaan mieluummin useita päiviä, jopa viikon! Dobro pozhalovat – Tervetuloa! Näihin juhliin!

Tapaamme taas perjantaina ja nyt sanomme: Spasibo za obed – Kiitoksia ruuasta! Ja: Do svidaniya! / Poka! – Näkemiin!

Laurinpuiston väkeä ja opiskelijoita

Kuvassa asukkaita asumisyksiköstä ja opiskelijat Aleksei, Eero ja Milla.

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO muistaa hoitaa pankkiasiatkin

25.9. asumisyksikössä

Mistähän se johtuu, että aina kun on asumisyksikön yhteisöllinen ruokailu, ulkona paistaa aurinko. Kerran sattui ukkosenjyrähdystä ja sateenropinaan, mutta sekin meni hetkessä ohi. Paistaa aina lämpimästi, ulkona ja sisällä.

Olemme saaneet uuden jäsenen ryhmään, Aunen. Tervetuloa!

Tänään keskustelu virisi muistinharjoittamiseen, pankkiasioihin ja edunvalvontaan.
Kerroin tarinaa Martti Vannaksesta, siis siitä Martti Ahtisaaren ja ammeen – ’yhdistelmästä’. Martti Vannas piti viime vuonna meille mamkilaisille erinomaisen luennon muistinharjoittamisesta, ja varmasti on niin, että meidän muistimme on ainakin osittain kehittynyt. Martti neuvoi nimi- ja asiamuistin parantamiseksi erilaisia keinoja, kuten tarinoita, mielikuvia, värejä ja assosiaatioita. Neuvot olivat varsin hauskoja ja täytyy myöntää, että niistä on ollut hyötyä.

Ihana Vilhelmiinamme kertoi, että hän muistaa tuttavansa Elvin nimen Elvital shampposta ja päinvastoin!

Pankkiasiat ovat tärkeitä ja jokaisella on oma ratkaisunsa hoitaa asioita. Hienoa, ettei nykytekniikan aikana näistä henkilöistä kukaan ole jäänyt ongelmiin, vaan kaikki asiat saadaan hoidettua itse tai sukulaisen auttamana. Edunvalvonnasta Heikki sanoi, että sen määritteleminen ei ole koskaan liian aikaista. Ja se on totta. Liian myöhään tehtynä siitä tulee monikertainen työ ja isosti ongelmia.

Aina lopuksi jumppaamme ajatukset positiivisen suuntaan ja niin nytkin. Kun aloitimme muistista, lopetimme muistiin, siihen huonolaatuiseen. Mutta huono muisti säästää meitä myös ikäviltä muistoilta. Huonon muistin lisäksi toinen pitkän iän salaisuus on huumorintaju. Ja siihen Ailin sanomaan, että: Huumorin kukka, se on maailman kaunein kukka!

Opiskelijat tulevatkin tapaamiseen ensi tiistaina. Ja sitten taas opitaan uutta!

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO joutuu sattuman varaan

23.9. lounastreffeillä kahvilassa

Tavattiin tänään kahvilassa Heikin, sen vanhemman, kanssa. Nyt jos olisi rohkea, niin kirjoittaisi kaiken kokemansa tähän. Mutta kun keskustelu siinä lounaan lomassa oli niin mielenkiintoista ja henkilökohtaista, ei ole syytä julkaista yksityiskohtia.

Jos kirjoittaisin kuitenkin jotakin, liittyköön se vaikka sattumaan. Siksi, että se mitä Heikin kanssa keskusteltiin, oli kuin sattumien summaa.

Sattumasta voisin todeta asioita, joista tieteen päivillä 7.-11.1.2015 on keskusteltu. Sattuma tuo esiin inhimillisen olemassaolon sattumanvaraisuuden ja ennakoimattomuuden. Sattuma johtaa myös uusien ideoiden luomiseen. – Eli se, mitä Heikin kanssa keskustelimme, johtaa johonkin Heikin arjessa ja minun työssäni, esimerkiksi.

Sattumasta vielä lisää. Tiede mielletään usein rationaaliseksi ja laskelmoivaksi toiminnaksi. Sattumalla on kuitenkin aina ollut iso osa myös tutkimuksessa. Ehtona on ”valmistautunut mieli” ­ – sattumanvarainen löytö ei takaa menestystä, jollei tiedä, kuinka sitä hyödynnetään. Tieteen parissa puhutaan serendipisyydestä, jolla luonnehditaan kykyä tehdä onnekkaita ja odottamattomia löytöjä sattumalta. Tunnetuin esimerkki on Alexander Fleming ja penisilliini. Heikki Wariksen kuuluisa teos Kallion työväenkaupunginosan syntyhistoriasta sai alkunsa, kun Waris tapasi yhdysvaltalaisen sosiologin Donald E. Marshin, joka tutustutti Wariksen uuteen tutkimusperiaatteeseen.

Vaikka emme Heikin, sen vanhemman,  kanssa penisiliinistä keskustelleetkaan, kohtaaminen ja keskustelu voi johtaa johonkin, mitä emme vielä tiedä. Voisimme kysyä, kuinka sattuma on vaikuttanut meidän väliseen kanssakäymiseen ja minkälaisia uusia ideoita tästä saa alkunsa?

Ajatus sattumasta haastaa rationaalisuuden ylivallan. Sattuma vie tiedettä ja etenkin meitä eteenpäin.

Lähde: http://www.tieteenpaivat.fi/fi/tieteen-paivat-2015/tarina-sattumasta

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija