Dobro pozhalovat – tervetuloa Asko!

29.9. asumisyksikössä

Jos joku väittää, että Suomi on Euroopan peräkylä, erehtyy. Jos joku väittää, että olemme hiljainen ja sulkeutunut kansa, erehtyy. Olemme suvaitsevainen ja iloinen kansa, jonka juuret ovat vahvassa monikulttuurisessa maaperässä. Sen koimme taas tänään.

Tänään meillä oli kaukaisin vieras Moskovasta, Aleksei. Aleksei on kuukauden restonomiharjoittelussa Mamkissa. Samalta kurssilta oli myös Milla, Mikkelin tyttöjä. Esedun lähihoitajaopiskelijoita edusti tällä kertaa Eero.

Jotta nämä tapaamiset eivät jäisi vierasyllätysten varaan, niin tällä kertaa jokerikortin pöytään heitti asukkaista Marja-Leena. Marja-Leena alkoi heti ensi töikseen puhua venäjää Aleksein kanssa. Me muut paikallaolijat katsoimme tilannetta aivan hämmästyneenä! Niin. Tässä sitä ollaan. Meidän nuorin sukupolvemme ei ole ainut sukupolvi, joka on kansainvälinen. Myös vanhemmissa sukupolvissa löytyy varsin kansainvälistä osaamista. Marja-Leena puhuu sujuvan suomen, venäjän, saksan ja jokseenkin sujuvan ranskan lisäksi myös viron kieltä. Aleksei oli silminnähden hyvillään kun Marja-Leena alkoi puhua hänelle hänen äidinkieltään.

Nyt kun paikalla oli opiskelijoita ja vielä tulevia ruoka-alan ammattilaisia, keskustelumme siirtyi ruokakulttuureihin. Erityisesti meitä keskustelutti venäläisten ruokavieraanvaraisuus. Venäläinen ruokapöytä on aina täpösen täynnä monenlaista ruokaa ja juomaa. Aleksei sanoikin, että he valmistavat aina juhliin ja eri tilaisuuksiin kaikkea ruokaa mitä osaavat, ja kun juhlat alkavat, ne eivät kestä yhtä iltaa tai päivää, vaan mieluummin useita päiviä, jopa viikon! Dobro pozhalovat – Tervetuloa! Näihin juhliin!

Tapaamme taas perjantaina ja nyt sanomme: Spasibo za obed – Kiitoksia ruuasta! Ja: Do svidaniya! / Poka! – Näkemiin!

Laurinpuiston väkeä ja opiskelijoita

Kuvassa asukkaita asumisyksiköstä ja opiskelijat Aleksei, Eero ja Milla.

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

Advertisements

ASKO muistaa hoitaa pankkiasiatkin

25.9. asumisyksikössä

Mistähän se johtuu, että aina kun on asumisyksikön yhteisöllinen ruokailu, ulkona paistaa aurinko. Kerran sattui ukkosenjyrähdystä ja sateenropinaan, mutta sekin meni hetkessä ohi. Paistaa aina lämpimästi, ulkona ja sisällä.

Olemme saaneet uuden jäsenen ryhmään, Aunen. Tervetuloa!

Tänään keskustelu virisi muistinharjoittamiseen, pankkiasioihin ja edunvalvontaan.
Kerroin tarinaa Martti Vannaksesta, siis siitä Martti Ahtisaaren ja ammeen – ’yhdistelmästä’. Martti Vannas piti viime vuonna meille mamkilaisille erinomaisen luennon muistinharjoittamisesta, ja varmasti on niin, että meidän muistimme on ainakin osittain kehittynyt. Martti neuvoi nimi- ja asiamuistin parantamiseksi erilaisia keinoja, kuten tarinoita, mielikuvia, värejä ja assosiaatioita. Neuvot olivat varsin hauskoja ja täytyy myöntää, että niistä on ollut hyötyä.

Ihana Vilhelmiinamme kertoi, että hän muistaa tuttavansa Elvin nimen Elvital shampposta ja päinvastoin!

Pankkiasiat ovat tärkeitä ja jokaisella on oma ratkaisunsa hoitaa asioita. Hienoa, ettei nykytekniikan aikana näistä henkilöistä kukaan ole jäänyt ongelmiin, vaan kaikki asiat saadaan hoidettua itse tai sukulaisen auttamana. Edunvalvonnasta Heikki sanoi, että sen määritteleminen ei ole koskaan liian aikaista. Ja se on totta. Liian myöhään tehtynä siitä tulee monikertainen työ ja isosti ongelmia.

Aina lopuksi jumppaamme ajatukset positiivisen suuntaan ja niin nytkin. Kun aloitimme muistista, lopetimme muistiin, siihen huonolaatuiseen. Mutta huono muisti säästää meitä myös ikäviltä muistoilta. Huonon muistin lisäksi toinen pitkän iän salaisuus on huumorintaju. Ja siihen Ailin sanomaan, että: Huumorin kukka, se on maailman kaunein kukka!

Opiskelijat tulevatkin tapaamiseen ensi tiistaina. Ja sitten taas opitaan uutta!

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

ASKO joutuu sattuman varaan

23.9. lounastreffeillä kahvilassa

Tavattiin tänään kahvilassa Heikin, sen vanhemman, kanssa. Nyt jos olisi rohkea, niin kirjoittaisi kaiken kokemansa tähän. Mutta kun keskustelu siinä lounaan lomassa oli niin mielenkiintoista ja henkilökohtaista, ei ole syytä julkaista yksityiskohtia.

Jos kirjoittaisin kuitenkin jotakin, liittyköön se vaikka sattumaan. Siksi, että se mitä Heikin kanssa keskusteltiin, oli kuin sattumien summaa.

Sattumasta voisin todeta asioita, joista tieteen päivillä 7.-11.1.2015 on keskusteltu. Sattuma tuo esiin inhimillisen olemassaolon sattumanvaraisuuden ja ennakoimattomuuden. Sattuma johtaa myös uusien ideoiden luomiseen. – Eli se, mitä Heikin kanssa keskustelimme, johtaa johonkin Heikin arjessa ja minun työssäni, esimerkiksi.

Sattumasta vielä lisää. Tiede mielletään usein rationaaliseksi ja laskelmoivaksi toiminnaksi. Sattumalla on kuitenkin aina ollut iso osa myös tutkimuksessa. Ehtona on ”valmistautunut mieli” ­ – sattumanvarainen löytö ei takaa menestystä, jollei tiedä, kuinka sitä hyödynnetään. Tieteen parissa puhutaan serendipisyydestä, jolla luonnehditaan kykyä tehdä onnekkaita ja odottamattomia löytöjä sattumalta. Tunnetuin esimerkki on Alexander Fleming ja penisilliini. Heikki Wariksen kuuluisa teos Kallion työväenkaupunginosan syntyhistoriasta sai alkunsa, kun Waris tapasi yhdysvaltalaisen sosiologin Donald E. Marshin, joka tutustutti Wariksen uuteen tutkimusperiaatteeseen.

Vaikka emme Heikin, sen vanhemman,  kanssa penisiliinistä keskustelleetkaan, kohtaaminen ja keskustelu voi johtaa johonkin, mitä emme vielä tiedä. Voisimme kysyä, kuinka sattuma on vaikuttanut meidän väliseen kanssakäymiseen ja minkälaisia uusia ideoita tästä saa alkunsa?

Ajatus sattumasta haastaa rationaalisuuden ylivallan. Sattuma vie tiedettä ja etenkin meitä eteenpäin.

Lähde: http://www.tieteenpaivat.fi/fi/tieteen-paivat-2015/tarina-sattumasta

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, tki-asiantuntija

Kuuleeko ASKO? – Hyvin kuuluu, kuuluu kyllä.

15.9. asumisyksikössä

Tänään meillä olikin varsin tärkeä aihe yhteisen pöydän ääressä, nimittäin huonokuuloiset henkilöt ja heidän kanssaan puhuminen. On hienoa huomata, että keskusteluaiheet lähtevät ryhmäläisistä itsestään, mitään valmista ei tarvitse tuoda. Anna-Liisalla oli mukanaan keskussairaalan korvaklinikalta saadut ohjeet siitä, miten huonokuuloisen kanssa puhutaan. Ohjeessa mainitaan mm. rauhallinen ympäristö, hyvä valaistus (nähdään ilmeet ja mm. suun liikkeet), puhutaan vain yksi kerrallaan ja katsotaan huonokuuloiseen päin. Lisäksi on myös muistettava huonokuuloisen asema, hän ei esimerkiksi välttämättä kuule, mille muut nauravat. Siitä on kerrottava hänelle.

Myös tästä linkistä löytyy ohjeita keskusteluun huonokuuloisen kanssa: Huonokuuloisuus

Muistelimme vielä viime kerran vieraastamme Sawe Edwinistä ja toistelimme swahilin kielen sanoja, jina langu, karibu, jambo…

Mukavaa kun meillä käy vieraita. Tänään oli tet (työelämätutustuminen) -harjoittelija Samulin vuoro. Ja perjantaina tulee Mikkelin ammattikorkeakoulun kansainvälisiä restonomiopiskelijoita. Annamme koululla opiskelijoille tehtäväksi jotain asiaohjelman järjestämistä, terveellisestä ravinnosta ym. – Ja taas puhutaan tietenkin kieliä. Ja ehkä jotain muutakin kuin englantia ja swahilia.

Karibu ASKO!

18.9. asumisyksikössä

Tänään olikin juhlan paikka! Olemme ruokailleet asumisyksikössä yhden kuukauden aikana, kaksi kertaa viikossa.

Ja tänään meillä oli kaukainen vieras, Sawe Edwin Kipngetich Keniasta Masenon yliopistosta. Edwinin opetusaluetta ovat erityisesti yhteisöjen ja maaseudun kehittäminen sekä tutkimus- ja kehittämismenetelmät. Hän on MAMK:issa sosiaalialan Afrikka-verkoston (SWAN-verkosto, Social Work Africa Network) vierailevana luennoitsijana. Verkoston tarkoituksena on sosiaalialan opetus- ja tk-yhteistyön vahvistaminen yhdeksän suomalaisen amk:n sekä afrikkalaisten partnereiden (Tansanian Moshi Univeristy, Kenian Masenon yliopisto, Etiopiasta Addis Abeban yliopisto ja tansanialainen Art in Tanzania –järjestö) kanssa. Verkostoon liittyen Suomen ja Afrikan partnereiden välillä on ollut opiskelija- ja opettajavaihtoa reilun vuoden ajan. Mikkelin ammattikorkeakoulun sosiaaliala on siis osa tätä SWAN-verkostoa.

Edwinin ja asumisyksikön asukkaiden tapaaminen sujui muitta mutkitta. Edwin kertoi elämästä ja kulttuurista Keniassa ja asukkaat kyselivät kysymyksiä perheisiin, lapsiin ja yhdessä olemaiseen liittyen. Aili, Anna-Liisa, Vilhelmiina, Pirjo, Heikki ja Hemmo esittivät hyvien kysymysten lisäksi myös omia tarinoita Edwinille. Yliopettaja Johanna Hirvosen kanssa sitten käänsimme tarinoita englanniksi ja päinvastoin.

Paras kokemus ja tilanne syntyivät kuitenkin siinä vaiheessa kun Edwin opetti swahilin/sualinin kieltä asukkaille. Karibu – Tervetuloa! Jambo – Hei! Asante – Kiitos! Jina lago Vilhelmiina – Nimesi on Vilhelmiina. Jina langu ni – Nimeni on Vilhelmiina. Unatoka wapi – Mistä olet kotoisin? Nina toka Karjala – Olen kotoisin Karjalasta. Kwaheri – Näkemiin! Karibu tena – Tervetuloa uudelleen!

Swahilin kielen oppitunti oli niin intensiivinen, että emme ennättäneet opettaa Edwinille suomea! Onneksi nappasimme kuitenkin yhteiskuvan ja tätä tapaamista muistellaan vielä pitkään! Jambo!

EDwinin vierailu Laurinpuistossa 18092015

Teksti ja kuva: Marja-Liisa Laitinen, TKI-asiantuntija

ASKO polki pyörällä 20 km ja takaisin

16.9. lounasreffeillä kahvilassa

Tänään oli se päivä kun olin etukäteen sopinut lounastreffeistä. Sain tyttäreni kautta tiedon mukavasta Liisasta, joka olisi kiinnostunut tulemaan lounastreffeille. Soitin Liisalle ja teimme treffit tälle päivälle. Liisa olikin ottanut mukaan siskonsa, joten meillä oli mukavaa juteltavaa kolmestaan. Juuri aloittaessamme ruokailua paikalle tulikin lounastreffiaktivisti Rauli ja yllätys-yllätys asumisyksikön Heikki, se vanhempi;)

Nyt kun olimme koolla aivan uudella kokoonpanolla, alkoi pikku hiljaa selvitä se, että lounastreffiläiset ovat olleet nuorempana samoissa tansseissa ja muissa nuorisolle tarkoitetuissa tilaisuuksissa. Kyllä maailma on pieni!

Ajatella, joskus aikoinaan ajettiin polkupyörällä 20 km tansseihin. Sitten tanssittiin aamun sarastukseen asti ja sen jälkeen pyörällä takaisin. Ja aina ei pyörällä ajaen, vaan pyörän tarakalla tai tangolla istuen. Paras tarina oli se, että yhdessä pyörässä ei ollut jarruja ja jalassa olevat tennarit joutuivat koville jarrutuskohdissa. Lopulta kävi niin, että tennaritkaan eivät pitäneet ja kyydissä ollut tyttönen lensi kaaressa ojan pohjalle. Pahemmin ei sattunut, mutta itku tuli siitä kun uusi leninki meni rikki!

Tätä ryhmää seuratessa tulee mieleen kysymys: mikä on terveen ja hyvä elämän salaisuus? Tarinoita kuunnellessa tulee mieleen heti liikunta ja liikkuminen, sosiaaliset suhteet ja jotenkin odottamatta ja yllättäen: ihan tavallinen elämä. Kaikki tänään mukana olleet ovat tehneet paljon töitä, menneet naimisiin, saaneet lapsia ja lastenlapsia. Jos vaikka vähän yrittäisin vielä raottaa salaisuutta, olisiko tietynlainen uteliaisuus, luottamus ja huumori vielä niitä muita ominaisuuksia hyvälle ja pitkälle elämälle.

Minulle jäi erittäin hyvä olo treffien jälkeen ja toivoisin niin, että mahdollisimman moni pääsisi/haluaisi/uskaltaisi/rohkenisi tulla mukaan. Miten tätä viestiä saisi eteenpäin? Nämä lounastreffit ovat avoimet ihan kaikille ikäihmisille!

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, TKI-asiantuntija

Kasvua ASKOssa

15.9. Asumisyksikössä.

Kasvua, sanoisi poliitikko. Saimme yhden uuden ystävän tänään yhteiseen pöytäämme. Aloitimme esittäytymiskierroksella niin, että uusi tulokas kokee itsensä tervetulleeksi. Tervetuloa Pirjo!
Sitten kertaisimme lähiviikkojen ohjelmaa ja vieraita joita on luvassa. Afrikasta ja ties kuinka kaukaa vielä väkeä tulee.
Ja sitten naurettiin ihan mahdottomasti. Iloinen karjalaisemme Vilhelmiina röyhtäisi ruuan syötyään. Ja siitä alkoikin keskustelut siitä, että muissa kulttuureissa, kuten Kiinassa, röyhtäily ja muunkinlainen äännähtely kuuluvat ruokapöydän ääniin. Päädyimme kuitenkin perisuomalaisiin tapoihin, istua hiljaa ja kiittää. Vihelmiina kun on iloinen ja suloinen ihminen, sanoi, että: ”Pois se, mikä pahentaa!” Eikös siinä lauseessa sitten ollut ihan riittävästi taas viisautta ja kansanterveyttä.

Teksti: Marja-Liisa Laitinen, TKI-asiantuntija