Tietojohtaminen – tilannetajua ja taitavaa päätöksentekoa

Tutkimuskeskus Digitalia ja Sähköinen asiointi ja arkistointi – strategisen kehittämisen hanke järjestivät yhdessä Datasta arvoa tietojohtamisellaseminaarin Mikpolissa 30.11. Data on kaikkialla, mutta kuinka siitä saa otteen? Vastaus: kehittymällä siinä, kuinka johdamme aineetonta.

Tilaisuus olisi epäilemättä ollut iso pettymys sellaiselle, joka odotti yhtä ja kaikille sopivaa patenttiratkaisua oman organisaation datakaaoksen haltuunottamiseen. Onneksi olemme niin valistuneita, että tiesimme etukäteen sellaisen mahdottomaksi, eikö vain? Nyt ei eletä totuudenjälkeistä aikaa, vaan ihmiskunnan koko historiaan suhteutettuna suorastaan tiedon kultakautta – kuten Varustelekan Valtteri Lindholm seminaarissa muistutti.

Digitalia tosin lisäisi tähän, että kultakaudesta saattaa tulla Rooman kaltainen romahdus, ellemme keskity myös ottamaan digitaalista dataa luotettavasti ja käytettävässä muodossa haltuun tulevaisuutta varten. Pelkkä nykyhetken tieto ei riitä.

Koska tietojohtamiseen liittyy aina sekä sosiaalinen ympäristö, teknologia ja järjestelmät että yritysten tapauksessa bisnes, tärkein tietojohtamisen työväline on tilannetaju. Näin oivallisesti kiteytti Aalto-yliopiston professori Pirjo Ståhle esityksessään. Jos aistimme, millainen on paikkamme kokonaisuudessa ja mitä ympärillämme on, kykenemme itseohjautuvuuteen samalla tavoin kuin nämä linnut. Ne eivät tarvitse hierarkista organisaatiota tai käskyjä johtajalta tietääkseen, mitä tehdä.

Susanna Tirkkonen M-Brain Oy:sta alusti Twitterin mielipidevaikuttajista ja sosiaalisen median kuuntelusta strategisella tasolla. Valtteri Lindholm esitteli verkkokaupan vaikuttavaa Facebook-analytiikkaa. Digimainontaan on karkeasti ottaen tarjolla pari hyvin erilaista vaihtoehtoa: Sanoman 1800-luvun malli, tai sitten se toimiva malli, jossa 12 000 eurolla saa 232 000 euron liikevaihdon ja reaaliaikaisen seurannan.

Pienikin yritys hyötyisi suuresti datan analysoinnista. Lindholm kysyikin, miksi meidän pitää erikseen maksaa siitä. Olisiko tietoystävällisin valtio se, joka ensimmäisenä tarjoaa nämä välineet kansalaisilleen ja yrityksilleen ilmaiseksi?

dataseminaari

Panelistit ja keskustelun vetäjä, tutkimusjohtaja Noora Talsi. Kuva: Suvi Sikstus

Paneelikeskustelussa nostin tilannetajun rinnalle kaksi tietoystävällisen organisaation ominaisuutta ylitse muiden, avoimuuteen rohkaisevan kulttuurin ja merkityksellisen tekemisen. Pelkät tavoitteet eivät riitä, tarvitaan myös merkityksiä. Tietty tavoite ei kerro vielä mitään siitä, onko tekemisessä yleisemmällä tasolla järjen hiventäkään. (Voit testata tätä selvittämällä, pystytkö iltapäivän aikana siirtämään 2000 nuppineulaa laatikosta toiseen laatikkoon.)

Tuotammeko tietoa ja palveluja asiakkaan ehdoilla vai itsemme ehdoilla? Datan jalostaminen, analyysien tuottaminen ja asiakirjojen arkistoiminen eivät ole itsetarkoitus. Sitä ei ole edes tieteellinen tutkimus. Tieteen perustehtävä on tuottaa uutta tietoa, ei pyörittää dataa, “koska se nyt vain sattui olemaan siinä”. Tietojohtamisen tilannetaju kiteytyykin arjessa inhimilliseen taitoon muodostaa oikeat, riittävän selkeät kysymykset, joihin etsiä vastauksia datan avulla. Samalla on muistettava, ettei tekoälykään voi vastata kaikkiin kysymyksiin.

Puheenvuorossani kiinnitin huomiota Pirjo Ståhlenkin mainitsemiin avoimiin tietoympäristöihin. Niissä tehdään yhteistyötä, luodaan, käsitellään, jaetaan, analysoidaan ja yhdistellään tietoa. Ne ovat alustatalouden (platform economy) ja jakamistalouden (sharing economy) ydintä. Ja mikä tärkeintä, niissä voi kuka tahansa olla mukana, toisin kuin perinteisissä tietoympäristöissä – esimerkiksi oppilaitoksissa ja organisaatioissa, jotka valikoivat jäsenensä.

Juuri tätä on tietojohtaminen 4.0. Se ei ole kiinnostunut pelkästään organisaatioiden omasta tietämyksestä, kilpailuedusta ja kyvystä uudistua, vaan nostaa keskiöön digitaalisten teknologioiden ja some-aikakauden mahdollistamat yhteydet ja vuorovaikutuksen.

Viiden vuoden päästä emme puhu enää erikseen tietojohtamisesta. Jäljelle jää vain johtaminen. Toivottavasti olemme siihen mennessä edenneet hevos- ja teollisajan toimintatavoista kykyyn johtaa aineetonta. Edistämme tiedon avoimuutta, ihmisten osallisuutta ja merkityksellistä yhdessä tekemistä ilman siilojen tuomaa painolastia. Utopiaako?

Jos linnut ovat pystyneet siihen aina, uskonpa, että ihmisetkin vielä oppivat.

Teksti: Miia Kosonen, TKI-asiantuntija, Digitalia

P.S. Tämä on samalla Digitalian viimeinen bloggaus tällä alustalla. Tammikuussa tavataan Xamkin sivuilla! 🙂

Advertisements

Kuolema saa odottaa? Kansalainen ja digitaalinen jäämistö

Näin marraskuun alun ja pyhäinpäivän lähestyessä – ja mielellään myös muulloin – on hyvä omistaa muutama ajatus kuolemalle. Ilman sitä elämä ei tuntuisi yhtä arvokkaalta kuin se nyt on. Kuolema yhdistää ihmisiä taustoista, kokemuksista ja kulttuurista riippumatta. Sen edessä olemme kaikki samanarvoisia, eikä sitä tarvitse pelätä.

Teknologia vaikuttaa tapoihimme käsitellä menetystä ja ikävää. The Vergen taannoinen artikkeli avasi huimaavalla tavalla sitä, miten tekoälyn avulla palautettiin kuollut ystävä Roman Mazurenko ”henkiin” bottina. Mitä pidemmälle tekoäly kehittyy, sitä paremmin se oppii jäljittelemään tapaa, jolla edesmennyt ystävä on asioihin reagoinut. Tällainen viestintä ei tietenkään korvaa menetettyä ihmistä, mutta se voi helpottaa jäljelle jääneiden surua.

mortality-401222_640

Kuoleman ja digitaalisen maailman kohtaaminen kiinnostaa myös suomalaisia tutkijoita. Esimerkiksi Anna Haverinen väitteli 2014 Turun yliopistossa siitä, millaisia ovat verkon kuolema- ja sururituaalit.

Digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskus Digitalian näkökulma kuolemaan on hieman toisenlainen. Haluamme olla luomassa henkilökohtaisten elämäntarinoiden aarreaittaa, luotettavaa avoimen lähdekoodin säilytyspalvelua, joka nyt kehittämisvaiheessa tunnetaan nimellä Kansalaisarkisto. Se antaa tavallisille ihmisille oikeuden koota ja hallita omia tietojaan vailla pelkoa siitä, että ylläpitäjäfirma lakkaa seuraavalla viikolla olemasta tai tiedot on jo myyty eteenpäin.

Toivomme Kansalaisarkiston ympärille rakentuvat laajemman avoimen yhteisön ja kansalaisliikkeen, jossa henkilökohtaisten aineistojen säilyttämisestä kiinnostuneet sukututkijat, akateemiset tutkijat, sovellusten kehittäjät, järjestöt ja niiden vaikuttajat kohtaavat.

Kehitystyön aluksi tilasimme Itä-Suomen yliopiston informaatio-oikeuden asiantuntijoilta selvityksen, joka avaa kattavasti henkilökohtaisiin arkistoihin liittyviä juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Selvitys julkaistaan loppusyksyllä Mamk:n julkaisusarjassa sähköisessä muodossa.

Oman digitaalisen elämäntarinan kannalta kuolemaan liittyy kaksi merkittävää ongelmaa.

”Verkkopalveluissa olevan tiedon ja sähköpostipalveluissa olevien viestien periminen ei ole yksiselitteistä. Sähköisen aineiston perimisestä ei laissa ole lainkaan säännöksiä. Vakiintuneen käytännön mukaan sähköinen aineisto siirtyy vainajan perillisille yleisseuraannon nojalla. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköistä aineistoa käsitellään perinnönjaossa samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta aineistoa kuten kirjeitä, muistikirjoja, valokuvia ja videotallenteita.” (Voutilainen – Galkin, 2016)

Vanhentuneen perintökaaren mukainen laki ei siis tässä suhteessa tunne käsitettä ”digitaalinen jäämistö”. Puhumme kyllä aineettomasta pääomasta ja sen tärkeydestä, mutta kuoleman hetkellä henkilökohtainen aineeton varallisuutemme typistyy kömpelösti nipuksi materiaa, jota se ei edes ole.

Toinen haaste liittyykin testamenttiin. Sellainen on aina tehtävä kuoleman varalta. Kahdenvälinen sopimus säilytyspalvelun tarjoajan ja käyttäjän välillä ei riitä.

Perikunta voi halutessaan noudattaa edesmenneen toiveita tietojen siirrosta ja käytöstä, mutta se ei sitoudu mihinkään. Testamentti taas on tiukasti määrämuotoinen ja laadittava kahden todistajan läsnäollessa. Tämän vuoksi testamenttia ei ole vielä nykypäivänä mahdollista tehdä sähköisesti siten, että sitä ei voitaisi kiistää.

Em. ongelmista johtuen on vaikeaa turvata digitaalisten elämäntarinoiden säilyminen sukupolvelta toiselle. Innokkaimmilta snappi- ja pilvifaneilta tuntuu unohtuvan se, ettemme elä pelkästään kertakäyttöinformaatiosta. Tarvitaan myös jälkiä, joiden perusteella voimme rakentaa omaa ja yhteisömme identiteettiä, ymmärtää, keitä olemme ja mistä olemme tulleet. Jos oma kiinnostuksesi suvun historiaan ei ole vielä herännyt, ei hätää: tilanne muuttuu viimeistään keski-iässä.

Vähintä mitä jokainen netinkäyttäjä voi tässä ja nyt tehdä, on ohjeistaa läheiset kirjallisesti siitä, mitä haluaa omille digitaalisille materiaaleilleen tapahtuvan.

Itse hyperaktiivina somettajana rikon kaikkia tietoturvaohjeistuksia säilyttämällä paperilla listaa salasanoista, joilla pääsee verkkopalvelutileilleni. Salasanojen rinnalla on säilytä-poista –merkinnät. Olen ajatellut liittää mukaan myös ”kaiken varalta” –muistokirjoituksen, joka on mahdollista julkaista henkilökohtaisessa blogissani siinä vaiheessa, kun en enää itse ole tiliä päivittämässä. Se päättyisi tietenkin sanoihin ”That’s all, folks!

Toinen hyvä nyrkkisääntö on välttää kuolemista niin kauan, kuin lainsäädäntömme ei pysy mukana digikehityksessä.

Teksti: Miia Kosonen, TKI-asiantuntija, Digitalia

P.S.: Olethan jo tietoinen siitä, että voit nimetä Facebook-tilillesi perintöyhdyshenkilön, eli testamentata tilisi?

Avoin data, kyborgit ja kaiken Internet – Mindtrek 2016

Tampere-talolla järjestettiin 17.-19.10. yli 800 osallistujaa houkutellut Mindtrek. Myös Mamkilta lähdettiin innokkain mielin mukaan tapahtumaan, joka vietti tällä kertaa 20-vuotisjuhlavuottaan.

Mindtrekin mieleenpainuvin puhujavieras oli epäilemättä ”maailman ensimmäinen kyborgi”, avantgarde-taiteilija ja kyborgiaktivisti Neil Harbisson. Jo Torni-hotellin aamiaisella matkalaiset saattoivat kiinnittää huomiota antenni päässä kulkevaan mieheen, jonka määränpää ei voinut olla missään muualla kuin naapurikadun kansainvälisessä teknologiakonferenssissa.

Harbisson on ollut syntymästään saakka täysin värisokea ja siksi hän tulkitsee värit ääninä, siis värähtelynä. Antenni on kulkenut mukana jo 12 vuoden ajan ja se on suoraan yhteydessä selkärankaan – ei siis mikään irrotettava lisäosa. Tulevaisuudessa Harbisson aikoo lisätä itseensä teknologian ajan kulumisen käsittämiseen. Siinä missä sukupuolten moninaisuuskin saattaa 2000-luvulla ylittää joidenkin kanssaihmisten käsityskyvyn, kyborgiaktivisti uskoo, että tulevaisuudessa puhumme jo translajeista. Harbisson piti kaiken kaikkiaan hyvin virkistävän keynote-puheenvuoron, jossa nähtiin trendikkäiden avainsanojen luetteloinnin sijaan elävä esimerkki tavasta tehdä rohkeasti toisin.

RedHatin Open Source Evangelist Jan Wildeboer puhui avoimen lähdekoodin ja avoimien standardien puolesta. Tämä hyödyttäisi monia yrityksiä, jotka nyt yrittävät ratkaista pitkälti samankaltaisia ongelmia itsekseen. Avoimuus tuottaa myös uusia innovaatioita. Jos kaikki verovaroin tuotettu data olisi avointa dataa, syntyisi uusia ja ennalta arvaamattomia tapoja sen hyödyntämiseen. Wildeboer käytti Googlea yhtenä esimerkkinä: kuvitelkaapa mitä tapahtuisi, jos tämän mittaluokan yritys käyttäisi datakeskuksissaan Windows Servereitä? Lisenssimaksuihin kulunut dollareiden jono saisi suomalaisetkin etäisyydet kalpenemaan.

mindtrek2

Iltapäivänäkymä Tampere-talon toisesta kerroksesta. Kuva: Miia Kosonen

Lauri Oksanen Nokia Bell Labsista kertoi tulevaisuuden X mobiiliverkoista ja miten nykyiset toimintatavat tulevat uuden ja nopeamman teknologian myötä muuttumaan. 5G-verkko yhdistää sekä ihmiset että esineet. Koneiden välinen viestintä – M2M, machine to machine – tulee 5G verkoissa olemaan yhä yleisempää. Nokian vanha slogan Connecting people onkin muuttunut muotoon Connecting everything.

Tutkimuskeskus Digitalian työn ja koko tulevan Xamk-organisaation kannalta mielenkiintoinen oli myös Petteri Järvisen puheenvuoro kyberturvallisuudesta. Tätä Järvinen pitää tuoreimpana Internetin trendinä PC-koneiden, www:n läpimurron ja sosiaalisen median esiinmarssin jatkoksi. Digitaalisen tiedonhallinnan kannalta olennaisen tärkeää EU:n uutta tietosuoja-asetusta sivuttiin niin ikään. Järvinen viittasi ns. kobra-efektiin, jonka seurauksena hyvää tarkoittavat muutokset voivat kääntyä vastakohdikseen. Voidakseen vastata uusiin vaatimuksiin yritykset saattavat tosiasiassa päätyä keräämään entistä enemmän henkilötietoja.

Huomio digitaalisen säilyttämisen alhaisista kustannuksista tuhoamiseen verrattuna ei kuitenkaan vastannut omaa käsitystämme tilanteesta. Reikäisiä ja kansalaisten oikeuksista viis veisaavia palveluja voi toki tarjota vaikka toisella kädellä, mutta luotettava pitkäaikaissäilyttäminen maksaa.

 

Mindtrekissä ei unohdettu myöskään kuluvan vuoden ilmiöitä – siis Pokemon GO:ta ja muoviämpäreitä.

mindtrek

Moderni suoja kyberuhkia vastaan. Laittamalla ämpärin päähänsä voi kuvitella yksityisyytensä turvatuksi. Kuva: Miia Kosonen

Yksi tunnetuimmista suomalaislähtöisistä joukkoistamisen asiantuntijoista ja tutkijoista, Tanja Aitamurto, esitteli Civic CrowdAnalyticsia. Se on big data -työkalu, joka soveltaa oppivaa kieliteknologiaa aineiston käsittelyyn. Mikä tahansa osallisuus – puhuttiinpa sitten yritysten tuotekehityksestä ja kuluttajavetoisesta ideoinnista tai kansalaisten mahdollisuuksista edistää kansallista, alueellista ja paikallista demokratiaa – edellyttää kuulluksi tulemista. Se taas ei ole mahdollista, jos päätöksentekijöillä ei ole työvälineitä isojen tietomassojen käsittelyyn ja hyödyntämiseen. Joukkoistaminen ei ole itsetarkoitus.

Lopuksi vielä mainio yleispätevä oppi Ambientian palvelusuunnittelija Tuuli Aalto-Nyyssöseltä. Kehitätpä mitä tahansa digitaalista palvelua, tee siitä tarina. Digitalian silmin tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ”Kalevi Kansalaista, joka on innokas sukututkija” ja sitä, millaisia hyötyjä Kalevi saa käyttämällä Dropboxin sijaan Kansalaisarkistoa. Tarinat tukevat ymmärtämistä ja auttavat löytämään yhteisen kielen eri osapuolten välille. Abstrakteilla termeillä puhuminen taas johtaa yhtä moneen erilaiseen tulkintaan kuin on kuulijoita – havainto, jonka olisikin suonut jokaisen konferenssissa esiintyneen tutkijan sisäistävän.

Hyvien puheenvuorojen lisäksi haluamme kiittää Tampereen väkeä toimivista järjestelyistä sekä kaikkia uusia ja vanhoja tuttavuuksia inspiroivista keskusteluista!

Teksti: Miia Kosonen, TKI-asiantuntija & Liisa Uosukainen, IT-asiantuntija, Digitalia

Sota-ajan muistot osaksi historiaa – Digitointipäivä Mikkelissä 24.9.

Eurooppalainen Community as Opportunity (CO:OP) -projekti järjestää Digitointipäivän Mikkelissä kauppakeskus Stellassa lauantaina 24.9. klo 11-15.

Tutustu Digitointipäivän ohjelmaan ja tule mukaan!

CO:OP -projekti toteutetaan yhteistyössä Kansallisarkiston ja Sotahistoria – menneisyys innovaatioympäristönä -hankkeen kanssa. Mukana ovat myös Mikkeli-Seura, Mikkelin kaupungin museot, Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Mikkelin maakunta-arkisto.

Yksityishenkilöillä on hallussaan merkittävää historiallista aineistoa sota-ajalta. Digitointiin osallistumalla annat oman arvokkaan panoksesi sekä Mikkelin seudun paikallishistorian että laajemmin eurooppalaisen kulttuuriperinnön taltiointiin ja tunnetuksi tekemiseen. Digitointitapahtuma vauhdittaa myös Mikkeliin suunnitteilla olevan Sotahistoriakeskuksen aineistonkeruuta.

Aineistot skannataan ja tallennetaan paikan päällä yhdessä asiantuntijoiden kanssa Stellaan tuoduilla digitointiasemilla. Jo valmiiksi digitoidut aineistot voit tuoda mukanasi esimerkiksi muistitikulla.

Digitoidut aineistot tallennetaan Topoteekki-alustalle. Yleisö voi tutustua aineistoihin Topoteekin kautta.

Digitointipäivän asiantuntijat myös opastavat sopivan aineistolisenssin valinnassa. Voit joko pidättää kaikki oikeudet aineistoon, jolloin yleisöllä on vain katseluoikeus, tai antaa aineistolle Creative Commons -lisenssin. Alkuperäiset aineistot jäävät luonnollisesti sinulle.

Lisätietoa CO:OPista hankkeen sivuilla ja Arkistolaitoksen sivuilla.

Myös tutkimus- ja kehittämiskeskus Digitalia on mukana digitointipäivässä. Lämpimästi tervetuloa!

Tunnelmia digitaalisen tiedon kesäkoulusta

22.-24.8. järjestetty digitaalisen tiedon kesäkoulu houkutteli aurinkoiseen Helsinkiin 47 opiskelijaa ja koko joukon asiantuntevia puhujia ympäri maata.

Vietimme Kansalliskirjastolla kolme intensiivistä ja innostunutta päivää. Aamupäivät oli omistettu luennoille, iltapäivät opiskelijoiden omille esityksille ja käytännön työssä esiin nousseiden ongelmien ratkaisemiselle. Maanantain iltaohjelmaan kuului kierros Päivälehden arkistossa ja museossa, ja tiistain alkuiltaan sopi oivallisesti tutustuminen Kansalliskirjastoon.

Osallistujat kiittelivät erityisesti ajantasaista tietopakettia ja mahdollisuutta osallistua yli oppilaitos- ja tieteenalarajojen. Tästä suuri kiitos osaaville puhujavieraillemme ja Digitalian yhteistyökumppaneille!

Ohjelma oli ensiluokkainen. Toivottavasti järjestätte vastaavan kesäkoulun myös tulevina vuosina!

Myös järjestelyt koettiin toimiviksi lukuunottamatta kurssi-infraa. Seuraavan kerran tarvitsemme suuremmat tilat ja näin kesäkaudella mielellään ikkunat, jotka on mahdollista avata. Kesäkoulun järjestäjät jakavat yksissä tuumin tämän havainnon.

WP_20160823_11_44_30_Pro.jpg

Kesäkoulun runsas osallistujajoukko tiiviissä ja lämpimissä tunnelmissa.

Ja herättipä kurssi osallistujissa myös kiinnostusta hakeutua alan täydennyskoulutukseen Mikkelin ammattikorkeakouluun!

Professori Mikko Tolonen Helsingin yliopistosta muistutti digitaalisen humanismin perusperiaatteista, joita ovat muun muassa monitieteinen yhteistyö sekä avoin tiede ja aineistonhallinta. Perinteisiä kulttuurihistoriallisia aineistoja ei ole tarkoitus unohtaa eikä humanisteja korvata uusilla, vaan kyse on lähinnä aineistojen, menetelmien ja lähestymistapojen kirjon laajenemisesta. Digihum lienee samanlainen välivaiheen ilmiö kuin tietojohtaminen – kun tulemme riittävän tutuiksi digitalisaation tai tiedon kanssa, etuliitteet putoavat tarpeettomina pois?

Toki digitaalisessa tiedossa on vain harvoin kyse siitä, etteivätkö ihmiset oppisi työssään uutta ja mielellään laajentaisi perspektiiviään. Suurimmat ongelmat ovat sääntelyn sekavuudessa ja vanhentuneisuudessa. Itä-Suomen yliopiston professori Tomi Voutilainen korostikin, että poliittinen tahtotila on luoda yhtenäinen tiedonhallintalaki. Suomella on hallussaan digitaalisen tiedon näkökulmasta kyseenalaisia ennätyksiä: esimerkiksi henkilötietoja käsitellään yli 700 laissa.

Yliopisto-opettaja Tuija Kautto Tampereen yliopistosta nosti esille tiedonhallinnan eettiset kysymykset. Suurin haaste on löytää tasapaino riittävän avoimuuden ja yksityisyyden välille. Tässäkin alan ammattilaiset ovat keskittyneet liikaa tekniikkaan, kun pitäisi tutkia työn etiikan toteutumista ja vaikuttavuutta. Yleiset ohjeet ovat vuosien takaa ja erään opiskelijan mukaan “aivan eri maailmasta kuin missä tänä päivänä eletään”. Kautto muistutti myös, ettei eettistä koodistoa voi kopioida valmiina ja sen jälkeen kuvitella sen toteutuvan: periaatteet tulee käydä läpi henkilöstön kanssa. Olennaista on myös luoda prosessi eettisten sääntöjen rikkomusten tutkimiseen.

Eettisten periaatteiden toteutuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Tämä johtunee siitä, että kuvittelemme voivamme omistaa tietoa, mihin HTK Denis Galkin Itä-Suomen yliopistosta esityksessään viittasi. Täsmällisempää olisi puhua tiedon käyttö- ja hallintaoikeuksista. Omistamisen ajatukseen liittyy kiinteästi “voin tehdä mitä haluan”-uskomus. Tieto voi olla täysin avoimesti saatavilla verkossa, mutta sitä ei silti voi käyttää miten huvittaa, esimerkiksi yhdistellä tai tallentaa itselle, muistutti tutkimusjohtaja Noora Talsi Mikkelin ammattikorkeakoulusta.

Turun yliopiston professorit Hannu Salmi ja Jaakko Suominen esittelivät digihistorian historiaa Suomessa ja nettikeskusteluja esimerkkinä digitaalisesta kulttuuriperintöaineistosta. Jo netin neljä ensimmäistä vuosikymmentä tarjoaisivat mahtavan aikaikkunan lähimenneisyyteen – jos vain vanhimmat tiedot BBS:istä ja news-ryhmistä olisivat saatavilla. Olisi mielenkiintoista tutustua esimerkiksi nettiraivon (ns. flame-sotien) ja trollauksen historiaan keskustelufoorumeilta sosiaalisen median aikakauteen. Suomisen mukaan nettikeskusteluaineisto on hunajapurkki, josta ei ainoastaan ahmita hunajaa, vaan muistetaan myös analysoida purkkia.

Keskiviikon kurssipäivässä yliopistotutkija Pekka Henttonen Tampereen yliopistosta selvitti, miten yksityisyyskysymyksiä käsitellään asiakirjahallinnassa. Kirjastonjohtaja Pekka Uotila alusti henkilökohtaisesta arkistoinnista elämäntehtävänä, jonka jälkeen Digitalian Mamk-tiimi esitteli Kansalaisarkiston tähänastista kehitystyötä yhdessä pilottiasiakkaan kanssa.

Kansalaisarkiston tavoite on tulevaisuudessa olla ammattimaisesti toteutettu sähköinen arkisto, joka kuitenkin vastaa käyttökokemukseltaan sitä mihin tavalliset kansalaiset ovat tottuneet. Taustalla vaikuttaa kasvanut kiinnostus säilyttää tietoa ja jättää itsestään digitaalinen perintö (mutta se sääntely – se laahaa jälleen jäljessä), kansalaisten tuottaman datan määrän kasvu sekä MyData-liikehdintä. Työtä kehittämisessä on vielä paljon. Koska ongelmat ovat monitieteisiä ja -alaisia, avoin yhteiskehittämisen malli istuu Kansalaisarkistoon luontevasti. Tarvetta palvelulle koetaan olevan:

“Mamkin kansalaisarkistoprojekti on erittäin merkittävä ja toivon sille menestystä! Tällaisten arkistojen olemassaolo voisi avata myöhempien aikojen historiantutkijoille henkilötason historiatietojen aarreaitan.” – Kansalaisarkiston pilottiasiakas Eero Kausalainen

Arkistot vaikenevat heistä, jotka eivät ole eläessään olleet merkkihenkilöitä. Kuten kaiken tiedon kohdalla, emme voi tänä päivänä tietää, mikä on kymmenen tai sadan vuoden päästä arvokasta. Siksi henkilökohtaisten elämäntarinoiden säilymisen turvaaminen on palvelus tulevaisuuden digihumanisteille.

Ja niitähän me olemme kaikki, kun oikein silmin katsotaan – Mikko Tolosen ajatusta mukaillen yksikin twiitti saattaa riittää 🙂

Lisää kesäkoulusta tunnisteella #DigitaliaFI ja blogeissa:

 

Digitaalisen tiedon kesäkoulun ohjelma

Maanantaina 22.8. käynnistyy tutkimuskeskus Digitalian järjestämä Digitaalisen tiedon kesäkoulu Helsingissä Kansalliskirjaston tiloissa. Tarjolla on monipuolinen kattaus digitaalisen tiedon hallinnan ja hyödyntämisen juridiikkaa, etiikkaa, historiaa ja kulttuuria – ja ripaus tekniikkaakin.

Tältä näyttää valmis ohjelmamme:

Maanantai 22.8., Digitaalisuus ja etiikka

9.00 – 9.30 Kesäkoulun avaus, ohjelma ja tavoitteet Noora Talsi, Mikko Tolonen
9.30 – 10.15 Tiedonhallinta digitalisaatiossa – pysyykö sääntely perässä? Professori Tomi Voutilainen, Itä-Suomen yliopisto
10.30 – 11.15 Henkilön omat tietoaineistot – kuka niistä päättää? HTK Denis Galkin, Itä-Suomen yliopisto
11.15 – 12.00 Eettisyys asiakirjahallinnan näkökulmasta Yliopisto-opettaja Tuija Kautto, Tampereen yliopisto
13.00 – 13.45 Eettisyys tiedon ja tutkimusaineistojen käsittelyssä Tutkimusjohtaja Noora Talsi, Mikkelin ammattikorkeakoulu
14.00 – 16.00 Työpaja, opiskelijoiden esityksiä

Tiistai 23.8., Kulttuuriperintöaineistot ja digitaalinen tiedonhallinta

9.00 – 9.30 Miten määritellä Digital Humanities? Professori Mikko Tolonen, Helsingin yliopisto
9.30 – 10.00 Digitaaliset tekstiaineistot Tutkimuskoordinattori, FT Kimmo Kettunen, Kansalliskirjasto
10.00 – 10.20 Digihistorian historiaa Suomessa Professori Hannu Salmi, Turun yliopisto
10.20 – 10.40 Digitaalisten aineistojen käytöstä tutkimuksessa Professori Mikko Tolonen, Helsingin yliopisto
10.40 – 11.00 Sanomalehtiaineistot ja tekstien uudelleenkäytön tunnistaminen Professori Hannu Salmi, Turun yliopisto
11.15 – 11.45 Nettikeskustelut kulttuuriperintönä ja historiana Professori Jaakko Suominen, Turun yliopisto
11.45 – 12.00 Yleisökeskustelu
13.00 – 15.45 Työpaja, opiskelijoiden esityksiä

Keskiviikko 24.8., Minä ja aineistonhallinta

9.00 – 10.00 Asiakirjahallinta ja yksityisyys Yliopistotutkija Pekka Henttonen, Tampereen yliopisto
10.00 – 11.00 Kuolematon minä. Henkilökohtainen tiedonhallinta ja arkistointi esittämisenä ja elämäntehtävänä Kirjastonjohtaja Pekka Uotila, Mikkelin ammattikorkeakoulu
11.15 – 12.30 Kokemuksia Kansalaisarkistosta TKI-asiantuntija Anssi Jääskeläinen/Digitalia, IT-asiantuntija Liisa Uosukainen/Digitalia sekä Kansalaisarkiston pilottiasiakas
13.30 – 15.45 Työpaja, opiskelijoiden esityksiä
15.45 – 16.00 Yhteenveto ja kesäkoulun päättäminen Noora Talsi ja Mikko Tolonen

Kurssi on tullut täyteen jo toukokuussa, mutta yksittäisiä peruutuspaikkoja aamupäivien luento-osuuksiin on vielä jäljellä.

Digitalia tekstiton sin

 

Muistathan myös seurata kesäkoulun tapahtumia somessa tunnisteellamme #DigitaliaFI! Päivitämme kuulumisia myös Digitalian blogeihin.

Tapaamisiin kesäkoulussa!

Miia Kosonen, TKI-asiantuntija, Digitalia

Arkistoalan ongelmia ja ratkaisuja DLM-Forumissa

Lähes 70 eurooppalaista arkistoalan ammattilaista kokoontui kaksi kertaa vuodessa järjestettävään kaksipäiväiseen DLM-Forumiin Haagiin 8.-9.6.2016. Tapahtumapaikkana oli Hollannin Kansallisarkisto, Nationaal Archief, erinomaisten kulkuyhteyksien varrella Haagin keskusaseman vieressä.

Haag NA

Nationaal Archief, Haag. Kuva: Miia Kosonen

Hollannin Kansallisarkiston johtaja Marens Engelhard muistutti, että arkistoalan ammattikunnan tulee muuttua ihmisten odotusten ja käyttäytymisen mukana. Informaatio on demokratian valuuttaa (Thomas Jefferson) – sen hallinnasta on vain tullut aiempaa monimutkaisempaa. Ehkäpä yksi ratkaisu olisikin luopua informaation lähes pakonomaisesta hallinnasta pelkän hallinnan vuoksi, ja tunnistaa sen sijaan ne tilanteet ja tarpeet, joissa tiedonhallinta on ehdottoman välttämätöntä? Mutta siviilirohkeutta se vaatii, ja usein jopa säädösten tulkinnan venyttämistä.

Kiinnostavaa uutta tietoa toi tullessaan Open Preservation Foundationin Joachim Jung. OPF on kansainvälinen ja voittoa tuottamaton organisaatio, jolla on 3 työntekijää ja 23 jäsentä. Kumppanuus säätiön kanssa tarjoaa tuotekehitysprojekteille open source –pohjaisen digitaalisen säilytysratkaisun, jolla estetään tietojen katoaminen projektin jälkeen. Jungin esityksen otsikko olikin kuvaavasti 404 – not found. Tuttua, eikö!

Koko DLM-Forumin käytännönläheisin esitys kuultiin tutkimuskeskus Digitalialta, jossa lyhyen yleisesittelyn jälkeen TKI-asiantuntija Anssi Jääskeläinen käänsi osallistujien huomion sähköpostien arkistoinnin problematiikkaan erityisesti tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Arkistolaitoksilla on eri maissa suosituksia säilytettäviksi sähköpostiformaateiksi, joihin liittyvät OAIS-mallin mukaiset SIP-, AIP- ja DIP-paketit. Tavallinen kadunkulkija ei välitä standardien mukaisista säilytyspaketeista, vaan häntä kiinnostaa sähköpostiensa helppo luettavuus ja siirrettävyys eri laitteiden ja käyttöjärjestelmien välillä. Esityksessä nähtiinkin lähes toimintavalmis ratkaisu, jolla noin 10 000 sähköpostia sisältävä 1 Gt:n kokoinen Outlookin .pst tiedosto saadaan nopeasti muutettua PDF/A-2b tiedostoiksi säilyttäen alkuperäisten sähköpostien olemuksen ja metatiedot.

Puheenvuoro herätti runsaasti keskustelua ja myönteisiä kommentteja: esimerkiksi meteorologisen instituutin edustaja Susana Rodriguez totesi kyseessä olleen “vihdoinkin käytännöllinen ratkaisu todelliseen ongelmaan.” Käsitteellisiä pähkäilyjä jokainen voi harrastaa tahollaan vaikka mökkilaiturin nokassa, joka onkin niille hedelmällinen ympäristö, mutta erilaisissa seminaareissa tulee kunnioittaa osallistujien aikaa ja vaivannäköä tarjoamalla heille jotain kättä pidempää kotiin viemisiksi.

Aineistojen seulonta ja sähköpostiarkistot puhuttivat myös paneelissa, johon oli koottu avauspäivän puhujat. Yhdessä sekunnissa lähetetään Internet Live Statsin mukaan 2,5 miljoonaa sähköpostia, mutta vain 7200 twiittiä! Sosiaalinen media on monella tapaa tärkeä tietoympäristö, mutta sen olemassaolo ei poista tarvetta ottaa haltuun myös perinteisemmät viestinnän aineistot.

Haag paneeli

Paneelikeskustelussa Digitalian edustajana Anssi Jääskeläinen toinen vasemmalta. Kuva: Miia Kosonen

Toisena päivänä näkyvimmässä osassa oli E-ARK -projektin (European Archival Records and Knowledge Preservation) kakkosvaiheen tulosten läpikäyminen, esimerkkinä Knowledge Center.

Ehdotonta plussaa DLM-Forumissa oli ajantasaisen sisällön ohella riittävän väljä ohjelma, jolla estettiin informaatioähkyjen muodostumista. Koska virallinen ohjelma päättyi klo 16 iltapäivällä, osallistujilla oli mahdollisuus myös tutustua kaupunkiin näinkin lyhyessä ajassa. Ja nähtäväähän Haagissa riittää: kuvassa yksi maamerkeistä, Mauritshuis ja ministeriö vieretysten Hofvijverin toiselta puolelta nähtynä.

Haag maisema

Iltapäiväkävely Hofvijverin ympäri. Kuva: Miia Kosonen

DLM-Forumin esitykset löytyvät myös verkosta. Seuraava tapaaminen on Oslossa marraskuun puolivälissä.

Teksti: Miia Kosonen, tutkimuskeskus Digitalia