Elintarvikkeiden alkuperän ilmoittaminen teemana hankkeen päätösseminaarissa

 

660A9187_photo_juuli_aschan

Kuva Juuli Aschan

Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle –hankkeen päätösseminaari pidettiin 30.10.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla Mikkelissä. Seminaarin aiheena oli miten elintarvikkeen ja sen sisältämien ainesosien alkuperästä tulisi informoida kuluttajaa. Kuluttajia kiinnostaa yhä enemmän ruoan alkuperä, tuotantotapa ja kulkureitti ruokapöytään. Erityisesti lihan ja kalan alkuperämaan tietämistä pidetään tärkeänä.

Seminaarissa kuultiin lainsäädäntöneuvos Anne Haikosen Maa- ja metsätalousministeriöstä katsaus ruoan alkuperän ilmoittamisvelvoitteisiin ja valmisteilla olevaan lainsäädäntöön.

Voimassa oleva lainsäädännön mukaan elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka tulee aina ilmoittaa, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta. Pakolliseksi alkuperämaan ilmoittaminen on määrätty mm. lihan, kalan, kokonaisten tuoreiden vihannesten ja hedelmien sekä hunajan myynnissä. Äskettäin voimaan tullut asetus määrää Suomessa valmistetuille tuotteille pakolliseksi myös ainesosana käytetyn lihan ja maidon alkuperämaan ilmoittamisen tuotepakkauksissa (asetus on voimassa 31.5.2019 saakka).

Valmisteilla oleva asetusmuutos velvoittaisi ravintoloita ilmoittamaan ruoan ainesosana käytetyn lihan ja kalan alkuperämaan.

Ravintolaruoan raaka-aineiden alkuperän ilmoittaminen on ollut vapaaehtoista, mutta on nyt tulossa lihan ja kalan osalta pakolliseksi. Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla oleva muutos asetukseen elintarviketietojen antamisesta kuluttajalle velvoittaa ravintoloita ilmoittamaan asiakkailleen elintarvikkeen ainesosana käytetyn tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn lihan ja kalan alkuperämaan. Ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti.

Määräys koskee laajasti eri lihalajeja: naudan-, sian-, lampaan- ja vuohen-, siipikarjan, hevosen-, poron- ja riistanlihaa. Siinä ei kuitenkaan velvoita ilmoittamaan erilaisina valmisteina hankittujen (esim. makkarat) ainesosana käytetyn lihan alkuperämaata.

Kalan osalta tulee ilmoittaa kalafileen ja muu kalan lihan sekä kuivatun, suolatun ja savustetun kalan pyyntialue tai alkuperämaa tai viljellyn kalan viljelymaa.

Mikäli asetusehdotus läpäisee EU:n notifiointiprosessin se tulisi Suomessa kansallisena asetuksena voimaan aikaisintaan joskus vuoden 2018 alkupuolella. Lisäksi toimijoille annettaisiin muutaman kuukauden siirtymäaika uuteen käytäntöön.

Kokemuksia alkuperämaan vapaaehtoisesta ilmoittamisesta

Fazer Food Services –yhtiön hankintajohtaja Timo Ståhlström kertoi kokemuksista lihan ja kalan alkuperän vapaaehtoisesta ilmoittamisesta. Yhtiö on vapaaehtoisesti ilmoittanut lihan ja kalan alkuperämaan tuoteselosteissaan kaikissa 600 ravintolassaan vuodesta 2013 lähtien. Tämä on ollut mahdollista keskitetyn hankintatoiminnan ansiosta, jossa hankintasuunnitelmat tehdään pitkälle aikavälille tuotealuekohtaisesti. Sen puitteissa hankintatiimi tekee liiketoiminnan käyttöön tuotekohtaisesti nimettyjä ostovalikoimia, joihin pääsemiseksi tavarantoimittajan tulee täyttää ennalta määrätyt valintakriteerit mm. luotettavuuden ja vastuullisuuden sekä alkuperätiedon ja jäljitettävyyden osalta. Alkuperätieto välittyy kaikkiin ravintoloihin yhteisen tietojärjestelmän kautta.

Iso ostaja kuten Fazer Food Services saa alkuperätiedon suoraan ilman välikäsiä alkuperäiseltä tavarantoimittajalta ja sillä on riittävästi resursseja tarvittaessa selvittää tuotteen alkuperätieto luotettavasti. Ståhlström totesi, että pieni tukkujen kautta raaka-aineensa hankkiva ravintola voi olla haasteellisessa tilanteessa alkuperätiedon selvittämisen suhteen. Valmistajien alkuperätiedoissa on paljon poikkeamia ja tulkinnanvaraa riippuen mistä tietoja katsoo tai kysyy. Vaihtoehtoja alkuperätietojen selvittämiseen ovat:
• GS1 Synkka –palvelu, josta tiedot siirtyvät esim. suurempien tukkuliikkeiden järjestelmiin
• nettisivut
• pakkaukset
• tiedustelut suoraan valmistajalta.
Sekaannuksia sattuu usein, kun alkuperämaana ilmoitetaan valmistusmaa eikä pääraaka-aineen (ainesosan) alkuperämaata. Kumpikin olisi kuitenkin syytä tietää. Luotettavaa tietoa on vaikea saada varsinkin, kun oikea tieto pitäisi olla jo tilattaessa eikä vasta kun sen näkee pakkauksesta. Ruuan alkuperän ja turvallisuuden varmistamisen kannalta alkuperä on tiedettävä myös jälkeenpäin

D.O. Saimaa -alkuperämerkki

Seminaarissa kuultiin myös Marjo Särkkä-Tirkkosen (Helsingin yliopisto/Ruralia-instituutti) esitys siitä, miten maakunnallista alkuperää voidaan viestiä alkuperämerkillä. D.O. Saimaa –merkki kertoo erityisesti Saimaan alueelta tulevan raaka-aineen alkuperästä ja tuotantoprosessista.

do saimaaAlkuperän lisäksi merkin saamisen kriteerejä ovat myös tuotteen ja tuotantotavan ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

 

 

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

 

 

Merkit elintarvikkeiden vastuullisuusviestinnässä

Elintarvikealan yritykset viestivät vastuullisuudestaan myös tuotepakkaustensa kautta. Kaiken perustana ovat pakolliset pakkausmerkinnät, jotka on määritelty EU:n elintarviketietoasetuksessa (1169/2011) ja eräissä sitä täydentävissä kansallisissa säädöksissä. Pakkauksissa olevat valmistajan vapaaehtoisesti tekemät ja vastuullisuudesta viestivät merkinnät kuuluvat varsinaiseen vastuullisuusviestintään. Merkinnät voivat olla sanallisia tai tietyllä merkillä ilmaistavia.

660A8769-Edit_photo_juuli_aschan

Kuva Juuli Aschan

Vastuullisuusmerkkien kuten sanallistenkin viestien ensisijaisena kohderyhmänä ovat kuluttajat. Niiden tarkoituksena on helpottaa kuluttajaa valitsemaan kestävän kehityksen eettisiä ja ympäristönäkökohtia painottavia preferenssejään vastaavia tuotteita.

Sanallisten väitteiden käytössä on tuotteiden valmistajien syytä olla erittäin varovaisia, mikäli ne koskevat elintarvikkeiden vaikutuksia ravitsemukseen ja terveyteen. Ravitsemusta ja terveyttä koskevien väitteiden käyttö on hyvin tarkasti säädeltyä. Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen hyödyllistä ravintosisältöä käsittelevää väitettä. Esimerkiksi ’sisältää kalsiumia’. Terveysväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen ja terveyden välistä yhteyttä käsittelevää väitettä. Esimerkiksi ’Kalsium on välttämätön lasten luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle’. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa käytettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (väiteasetus).

Merkkejä on käytössä valtavan laaja valikoima. Merkkien ylläpitäjäorganisaatio on määritellyt kriteerit merkin saamiselle ja sen käytölle sekä yleensä perii maksun merkin käytöstä tai merkin edellyttämän toimintatavan mukaisista tarkastuksista.

Merkeillä viestitetään:

  • tuotteen raaka-aineen viljelymenetelmästä
  • tuotteen valmistustavasta
  • tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta
  • kaupankäynnissä noudatettavista menettelytavoista
  • tuotteen alkuperästä
  • elinkaaren aikaisesta hiili- tai vesijalanjäljestä.

Alla olevassa kuvassa on esimerkkejä eräistä yleisimmistä elintarvikepakkauksissa näkyvistä merkeistä. Niiden joukossa vain luomumerkin (”eurolehtimerkin”) käytölle on määritelty lakisääteiset käyttövaatimukset. Hyvää Suomesta -merkki on saanut myös tiettyyn käyttötarkoitukseen virallisen statuksen. Hyvää Suomesta –merkkiä käytettäessä elintarvikkeen ainesosana käytetyn lihan ja maidon alkuperää ei tarvitse erikseen ilmoittaa (MMM päätös 218/2017).

Blogi15_kuva

Alkutuotantoon liittyvistä viljely- tai kasvatusmenetelmiä kuvaavista merkeistä yleisimpiä ovat luomumerkit. Edellä mainitun ”eurolehtimerkin” lisäksi käytössä ovat kansallinen ”aurinkomerkki” ja Luomuliiton ylläpitämä ”leppäkerttumerkki”. Laatuvastuu -merkki kuvaa kotimaisen sianlihan tuotantotilan vastuullisia tuotantotapoja. Demeter –merkki on biodynaamisen tuotannon merkki. MSC –merkki on sertifioidun kestävän kalastuksen tunnus. UTZ (kahvi, tee ja kaakao) ja Reinforest Alliance Certified –merkki ovat tuontituotteissa näkyviä vastuullisen tuotantotavan merkkejä.

Tuotteen vastuullista valmistustapaa kuvaavat luomumerkit tai esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöä kuvaava merkki.

Ravitsemuksellista laatua kuvaavista merkeistä ”sydänmerkki” näkyy useissa pakkauksissa ja viestittää hyvälaatuisesta rasvasta ja vähennetystä suolan määrästä verrattuna vastaaviin muihin tuotteisiin.

Reilun kaupan merkki (Fair Trade –merkki) tarkoittaa, että tuotteen tai raaka-aineen valmistuksessa on noudatettu kansainvälisiä Reilun kaupan kriteerejä. Merkki viestittää, että tuote on osa järjestelmää, jolla pyritään parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä.

Tuotteen alkuperän tunteminen on kuluttajalle tärkeä tekijä ostopäätöstä tehtäessä ja valmistajat pykivätkin tuomaan tuotteen alkuperää esille monin eri tavoin. Hyvää Suomesta –tunnus on yleisin suomalaisesta raaka-aineiden alkuperästä viestivä tunnus. Kotimaisten kasvisten osalta myös ”sirkkalehtimerkki” näkyy usein pakkauksissa. Maakunnallisuutta tai alueellista alkuperää tuodaan esille esimerkiksi Maakuntien parhaat –merkillä tai D.O. Saimaa –merkillä. Euroopan Unionin nimisuojajärjestelmän mukaisia tuotteita on Suomessa vasta kymmenkunta, vaikka muualla Euroopassa niitä löytyy paljon. Kolme erilaista merkkiä, ”Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)”, ”Suojattu alkuperänimitys (SAN)” ja ”Aito perinteinen tuote (APT)”, antavat tuotteelle nimisuojan ja kaksi ensiksi mainittua kytkevät ne tiettyyn alueeseen. APT –merkki korostaa tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa ja sitä voidaan valmistaa missä tahansa EU-maassa.

Elintarvikepakkauksissa on esiintynyt erilaisia hiili- tai vesijalanjälkeä kuvaavia merkkejä, mutta niiden käyttö ei ole yleistä. Hiili- tai vesijalanjäljen käsitteet eivät ehkä ole kuluttajille vielä niin tuttuja, että yritykset kokisivat saavansa lisäarvoa merkkien käyttämisestä.

Hämmennystä vai hyötyä?

Vastuullisuusmerkeillä pyritään vaikuttamaan kuluttajan ostopäätökseen. Ennen kuin tällaista vaikutusta voidaan odottaa, on merkin oltava kuluttajalle tunnettu sekä merkin antama lupaus kuluttajan hyväksymä. Kattavaa tutkimusta aiheesta ei ole tehty, mutta eräiden merkin haltijoiden selvityksiä niiden tunnettavuudesta tai arvostuksesta on tehty.

Tässä eräitä tuloksia:

  • Hyvää Suomesta -merkki sijoittui kärkikymmenikköön brändien arvostusta tutkittaessa (7. sija/958 brändiä) jo kymmenettä vuotta peräjälkeen (Markkinointi & Mainonta -lehti ja Taloustutkimus 2017).
  •  Kotimaisten kasvihuonevihannesten tunnuksen eli vihreä-sinivalkoisen sirkkalehtimerkin tunnistaa 98 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Kolmelle neljästä sirkkalehtimerkki vaikuttaa myönteisesti ostopäätökseen. (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2016).
  • Luomumerkeistä aurinkomerkin tunnettuus pysyi ennallaan, kaksi kolmesta vähintään olettaa, että se on luomumerkki. Lehtimerkin tunnettuus parani luomuostajien keskuudessa, lähes puolet tunnistaa merkin luomumerkiksi. Sen tunnettuus parani 3%-yksikköä (46%>43%) Leppäkerttumerkin tunnettuus säilyi myös lähes ennallaan, kun vajaa puolet oletti tai tiesi merkin luomuksi. (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2015). Tuoreessa bränditutkimuksessa aurinkomerkin sijaluku putosi 156 sijaa – enemmän kuin minkään muun merkin (Markkinointi & Mainonta -lehti ja Taloustutkimus 2017)
  • Yli 80 % kuluttajista tuntee sydänmerkin ja noin 50 % tekee suoraan ostopäätöksiä sen perusteella
  • Laatuvastuu-merkin autettu tunnettuus on nyt 53 %. Merkillä koettiin myös olevan vaikutusta ostopäätökseen (Mediatoimisto Voitto Oy)

Edellä esitetyistä tuloksista voi päätellä, että ainakin eräiden suomalaisten pitkään esillä olleiden vastuullisuusmerkkien käyttämisestä voisi olla yrityksille hyötyä tuotteen menekin edistämisessä. Sen sijaan Turun yliopiston tekemän TPR inno -hankkeen tulosten perusteella monet eettiset ja ympäristömerkit ovat kuluttajille edelleen melko tuntemattomia ja saattavat enemmänkin hämmentää kuluttajia kuin johtaa ostopäätöksiin.

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

Suurten elintarvikeyritysten vastuullisuusviestintä netissä

Vastuullisuudesta valttia –hankkeessa analysoitiin suurimpien suomalaiseen ruokaketjuun kuuluvien yritysten nettisivuja. Yritysvastuusta viestiminen näyttää olevan välttämättömyys suurille elintarvikealan yrityksille.

Tuotannolliset yritykset

Tuotannollisista yrityksistä tarkasteltiin 12 yrityksen nettisivuja. Mukana olivat Arla, Atria, Fazer, HKScan, Nestle, Paulig, Raisio, Saarioinen, Snellman, Unilever ja Vaasan. Ne kaikki haluavat viestittää vastuullista toimintaansa nettisivuillaan jollakin tavalla. Erityinen vastuullisuusohjelma on kuvattu kaikilla muilla kuin Saarioisella ja Snellmanilla. Myös vuotta 2016 koskeva vastuullisuusraportti löytyy kaikilta muilta kuin edellä mainituilta ja Vaasanilta. Vastuullisen toiminnan sisältö tai painopisteet löytyvät kaikilta yrityksiltä. Kaikilla yrityksillä on keskeisenä teemana ympäristövastuu ja vastuu ihmisistä (tuotteiden turvallisuus ja terveellisyys). Myös taloudellinen vastuullisuus erilaisin tavoin ilmaistuna on kaikkien yritysten agendalla. Ellei oman työyhteisön hyvinvointia ole mainittu vastuullisen toiminnan painopisteenä, on se tuotu esille tärkeänä menestystekijänä toisaalla yrityksen nettisivuilla (esim. Saarioinen). Eläinperäisiä tuotteita valmistavilla yrityksillä (Arla, Atria, HKScan ja Snellman) eläinten hyvinvointi on mainittu yhtenä vastuullisen toiminnan osa-alueena, joskin Arla ei tuo sitä yhtä näkyvästi esille kuin muut yritykset.

Muut kuin suomalaisten omistamat yritykset viestivät vastuullisuudestaan muita laaja-alaisemmin sellaisin käsittein kuin ”ihmisoikeudet” (Nestle) tai ”ihmisten toimeentulon parantaminen” (Unilever), mikä johtuu niiden globaalista toiminnasta myös kehittyvissä maissa. Yksityiskohtaisemmin vastuullisuusperiaatteisiin pääsee tutustumaan näiden yritysten englanninkielisillä nettisivuilla.

Ruokapalvelutoimijat

Myös suurten ruokapalvelutoimijoiden sivuilta voi löytää vastuullisuusteeman, kun tutkimuksen kohteena olivat Fazer Food Service, Sodexho, Palmia (Helsingin kaupunki) ja Tampereen Voimia (Tampereen kaupunki). Erityinen vastuullisuusohjelma ja vastuullisuusraportti löytyivät Fazerilta ja Sodexholta. Fazerin konsernitason yleisten periaatteiden (vrt. edellä) lisäksi ruokapalveluilla on konkreettiset vastuullisen toiminnan painopisteet: kasvisten ja kestävien proteiinilähteiden käytön lisääminen, ruokahävikin pienentäminen ja sesonginmukaisuus. Sodexhon periaatteet ovat yleisemmällä tasolla: ihmiset, yhteiskunta ja ympäristö. Palmia painottaa ympäristöä, turvallisuutta ja kotimaisuutta. Tampereen Voimian painopisteet ovat puolestaan ympäristö, reilun kaupan tuotteet ja luomu.

Ruokakauppa

Ruokakauppakin viestii aktiivisesti vastuullisuudesta. Erityisen perusteellisesti aihetta käsittelevät nettisivuillaan K- ja S-ryhmä. Molemmilta löytyy sekä yksityiskohtainen vastuullisuusohjelma sekä vastuullisuusraportti. Niiden vastuullisuustoiminnan painopisteet kattavat kaiken olennaisen. K-ryhmälle keskeiset yritysvastuun alueet liittyvät hyvään hallintoon ja talouteen, asiakkaisiin, yhteiskuntaan, työyhteisöön, vastuulliseen hankintaan ja kestäviin valikoimiin sekä ympäristöasioihin. S-ryhmä jakaa yritysvastuullisuuden asiakkaisiin, ihmisiin ja ympäristöön, uudistumiseen ja tuloksellisuuteen liittyviin tekijöihin. Lidlin sivuilta ei löydy vastuullisuusohjelmaa eikä –raporttia, mutta yritys viestittää vastuullisuustoimintansa liittyvän seuraaviin teemoihin: valikoiman vastuullisuus, Lidl osana yhteiskuntaa, Lidl työnantajana, ympäristövastuullisuus sekä yhteistyökumppanit ja toimitusketju.

Pienille yrityksille on tilaa vastuullisuuden kilpailukentällä

Suurten elintarvikeyritysten vastuullisuusviestinnässä näkyvät lähes kaikki vastuullisuuden ulottuvuudet. Hieman vähemmälle niillä jää paikallisen hyvinvoinnin ulottuvuuden korostaminen, ellei paikallisuudeksi sitten mielletä suomalaisuutta. Paikallisuuden ja lähiruoan korostaminen viestinnässä olisikin pienille yrityksille mahdollisuus ja kilpailuetu.

Suurten yritysten vastuullisuusperiaatteisiin pääsee tutustumaan yksityiskohtaisemmin seuraavista osoitteista:

https://www.atria.fi/konserni/vastuullisuus/
http://www.fazergroup.com/fi/vastuullisuus/
http://www2.hkscan.com/portal/suomi/hkscan/laatu_ja_vastuullisuus/vastuullisuusohjelma/
http://www.saarioinen.fi/saarioinen/vastuullisuus/periaatteet/
http://www.pauliggroup.com/fi/vastuullisuus/
https://www.snellman.fi/fi
http://www.raisio.com/fi_FI/vastuullinen-ruoka
http://www.vaasan.fi/tietoa/yritysvastuu/
https://www.valio.fi/yritysvastuuraportti/2016/
https://www.arla.com/company/responsibility/
https://www.nestle.fi/csv/ourpeople
https://www.unilever.fi/sustainable-living/
http://www.fazerfoodservices.com/fi/vastuullisuus/
http://www.sodexo.fi/yhteiskuntavastuu
http://www.palmia.fi/fi/yritys/vastuullisuus/
https://tampereenvoimia.fi/periaatteemme/vastuullisuus/
https://www.s-kanava.fi/web/s-ryhma/vastuullisuus
http://www.kesko.fi/yritys/vastuullisuus/
https://www.lidl.fi/fi/vastuullisuus.htm

 

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

Elintarvikkeita joka lähtöön Anuga-messuilla

Vieläkin on pää vähän pyörällä viime viikkoisten Anuga-messujen jäljiltä, jalat ovat kävelystä sentään toipuneet. Joka toinen vuosi järjestettävät Anuga-messut kokosivat tällä kertaa Kölnin messukeskukseen yli 160 000 kävijää ja reilut 7 000 näytteilleasettajaa yli sadasta maasta. Esillä olevien tuotteiden määrää ei kai kukaan yrittänyt edes laskea. Valintoja oli siis tehtävä, kun kymmenen messuhallin läpikäynti ei olisi onnistunut.

Kasvistuotteiden, erityisesti vegaanituotteiden, nousuun uskotaan vahvasti. Tarjontaa oli joka tarpeeseen. Tosin itse jäi miettimään sitä, että onko välttämätöntä tehdä kasviksista samanlaisia tuotteita kuin lihasta; nakkeja, makkaroita, leikkeleitä. Kuvassa on yhden valmistajan vegaanituotteita, jotka sopivat myös halal-ruokavalioon, ovat luomutuotteita, ja joilla on brittiläisen laatujärjestelmän serfikaatti BRC.

kasvista_vai_lihaaElintarvikkeiden nouseva trendi onkin FreeFrom – tuotteet, kotoisasti voisi sanoa ”ei-oo -tuotteet”. Tärkeää tuntui olevan kertoa näkyvästi siitä, mitä tuotteissa ei ole, jotta kuluttajat voivat tehdä helposti ostopäätöksiä.

”Ei-oo -tuotteista” vahvimmin kasvaa gluteenittomien tuotteiden kysyntä, mutta siinä rinnalla nousevat myös laktoosittomat ja vegaanit tuotteet. Lisäksi elintarvikkeet, joissa ei ole kananmunaa, maitotaloustuotteita, gelatiinia, vehnää tai kaseiinia, tai jotka soveltuvat Fodmap ja vegetaristi -ruokavalioon ovat mukana Top10 -listalla. Suomessakin keskustelua herättänyt sokeri, tai oikeastaan sokerittomuus, näkyi myös messujen tuotetarjonnassa.

Free_from_all

Katuruoka, Street Food, näkyi messuilla ruokarekkoina. Tai eiväthän nämä ruokarekkoja olleet vaan myyntiautoja, jotka kätkevät sisäänsä valtavan määrän hyvässä järjestyksessä olevaa tavaraa. Kenties viehättäviä, kiinnostusta herättäviä ”ruokarekkoja” näkyy tulevaisuudessa yhä useammin myös täällä harvaanasutulla seudulla. Kuvista alempana olevaan mini-myymäläautoon mahtuu muuten 250 – 300 tuotetta, reitin ajomatka päivässä vaihtelee 50 – 250 kilometriin, päivittäinen asiakasmäärä on 80-100 ja pysäkkejä ajoreitin varrella 70-80. Tarina kertoo, että asiakkaat ostavat keskimäärin 15 € arvosta elintarvikkeita.

WP_20151013_14_06_32_ProWP_20151014_11_25_04_Pro

Ranska, Kreikka, Iltalia ja Kiina olivat näkyvästi isoilla messuosastoilla mukana Anugassa. Suomalaisia elintarvikeyrittäjiä oli Food from Finland –osastolla kahdessa messuhallissa. Yrittäjät kertoivat, että suomalaiset tuotteet, kuten leipäjuusto ja marjamehut ja muut marjatuotteet, olivat herättäneet kävijöissä kiinnostusta ja niille tuntuu olevan kysyntää. Anuga on ammattilaisille tarkoitettu messu, jossa tehdään, tai ainakin valmistellaan, kauppaa ja solmitaan kontakteja. Yrittäjät olivat varovaisen toiveikkaita tulevaisuuden suhteen, messuihin satsaaminen saattoi olla hyvinkin kannattavaa.

Itselleni messukäynti oli antoisa ja kiinnostava, olivathan uusimmat elintarvikealan uutuudet esillä. En kyllä jää kaipaamaan coca-colan -makuista juustoa, mutta moni muu tuote voisi päätyä ostoskoriin. Kuten, joku näistä kotimaisista pakkaskuivattuista marjoista, joiden maku oli niin aito!

berries

Teija Rautiainen, tutkimuspäällikkö, Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen, KEHYS-hanke