ERNOD loppusuoralla: kuulumisia ja pohdintoja hankkeen päättötapahtuman jälkeen

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) järjesti päättötapahtumaan 8.8. Mikkelin pääkirjastolla. Koolla oli monialainen joukko nuorten kanssa toimivia ammattilaisia. Tapahtuman ideana oli tarjota katsaus siihen, mitä hankkeessa on tehty. Osallistujille tarjoutui mahdollisuus ottaa haltuun elämyksellisellä tavalla hankkeessa kehitettyjä mediavaikuttamisen menetelmiä. Tavoitteena oli saattaa toisilleen monilta osin vieraatkin osallistujat uuden oppimisen kokemuksen äärelle toistensa ammatillisiin vahvuuksiin ja yhteistyöhön tukeutuen, ja tällä tavalla inspiroitumaan digitaalisesta osallisuutta edistävästä työskentelystä. Hankkeessa vahvana punaisena lankana kulkenut kolmannen työn ajatus (ks. Purhonen 2017) tehtiin tällä tavalla näkyväksi. Ehkä näin toimien osallistujat löysivät joitakin uusia ajatuksia ammattien rajapinnoilta nuorten kanssa tehtävään työhön. Erään ryhmän kiteytys opitusta ”Tässä ryhmässä tämä oli luontaista ja helppo tapa toimia” voidaankin ajatella laveammin. Kenties se kuvaa juuri sellaista tilannetta, jossa on syntynyt oivallus lisäresurssista, joka toisten ammatilliseen osaamiseen ja yhteistyöhön luottamalla syntyy. Hankkeen aikana näitä kokemuksia on saatu erilaisissa kokoonpanoissa kokea.

Digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien kanssa työskennellessä tarvitaan luottamusta. Aina ei tarvitse itse tietää, osata tai edes onnistua. Digiaikaan sovitellussa kokeilemisen kulttuurissa prosessi jonkun tekemisen äärellä on jo itsessään arvokasta. Parhaimmillaan yhdessä työskentely antaa lisää ammatillisia valmiuksia ja yhteistyötaitoja sekä uskallusta ja rohkeutta luottaa kanssakulkijoihin.

Hankkeen aikana mediavaikuttamisen menetelmien pilotoinnissa on iloittu nuorten kanssa toimivien ammattilaisten vertaisoppimiskokemuksista. Myös päättötapahtuman osallistujien päivää siivitti vahva vertaisoppimiskokemus. Erään työryhmän sanoilla iltapäivän aikana opittiin yhdessä mm. ”erilaisia keinoja vaikuttamiseen, mielipiteiden keräämiseen, mielenkiinnon herättämiseen”. Nämä ovat asioita, joita hankkeen aikana pilottiryhmissä toimineet nuorten kanssa työskentelevät ovat myös nimenneet oppineensa.

Päättiskuva

Erityisryhmien nuorten mielipiteet eivät aina tule kuulluiksi, joten uusia menetelmiä tarvitaan. Hankkeen aikana kehitetyt menetelmät (ks. päättöjulkaisu) sopivat erityisryhmien kanssa työskentelyn ohella toki myös monenlaisten muidenkin ryhmien kanssa työskentelyyn. Olipa ryhmä mikä tahansa, tarvitaan ohjausta, joka huomioi ryhmän ja siinä olevien yksilöiden erityispiirteet. Esteettömällä ohjauksella voidaan madaltaa ja poistaa osallistumisen esteitä, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät nuoren ennakkoluuloihin omista kyvyistä ja mahdollisuuksista tehdä ja toimia digitaalisuutta hyödyntäen.

Tapahtuman työskentelyn aikana monia ryhmiä puhututtivat myös digilaitteet ja niiden käyttöön liittyvät haasteet erilaisissa tehtävissä. On inhimillistä ajatella, että teknologia ja sen monet mahdollisuudet uutuuttaan hämmentävät. On myös tarpeellista nostaa näitä asioita esiin ja pohtia yhdessä, mitkä tutut asiat pysyvät, vaikka välineet ja aika muuttuu. Yksi tällainen asia on vuorovaikutus. Sitä on ja tarvitaan edelleen, kun tehdään töitä ihmisten kanssa. Hankkeen aikana toteutetuissa mediavaikuttamistyöpajoissa on ollut hienoa huomata, kuinka pian mediataidot karttuvat ja kuinka hyvin sen jälkeen on löytynyt uusia tapoja hyödyntää laiteita, menetelmiä ja mediaa. Tapahtuman osallistujien kiteytys siitä, että ”laitteet eivät yksin riitä vaan tarvitaan vuorovaikutusta” onkin oiva muistutus oleellisesta. Osallisuuteen ja sen edistämiseen kytkeytyy vahvasti ihmisten välinen kanssakäyminen.

Digiajan osallisuuden edistämistä onkin mielekästä lähteä ajattelemaan asiaa kokonaisvaltaisesti. Hankkeen aikana laitteiden ja sovellutusten käytön harjoittelu on ollut luonteva osa digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien avulla toteutettua ryhmätoimintaa. Tästä tapahtuman osallistujat saivat omakohtaisen kokemuksen. Hankkeen aikana vastaavalla tavalla toimimalla on luotu mahdollisuuksia edistää vuorovaikutusta, joka tukee suurempia tavoitteita, kuten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Digiajan osallisuuden voidaan ajatella toteutuvan erilaisissa kokemusympäristöissä. Ne vaihtuvat ja muokkautuvat tiuhaan. Näin ollen jatkuvan ihmettelyn periaatteen omaksuminen osaksi omaa toimintaa voisi olla monella tapaa hyödyllistä. Hankkeen aikana on ollut antoisaa huomata, että aktiiviselle ihmettelylle antautumalla on saatu kokea erityisryhmien mediakasvatuksesta paljon enemmän kuin uskalsimme kuvitella.

Päättötapahtumassa esillä ollut hankkeemme toinen pilotoinnin osa-alue, virtuaalinen läksytuki, voidaan nähdä mediavaikuttamistyöpajojen ohella hyvänä esimerkkinä siitä, mitä digiajan osallisuus voi yksittäiselle nuorelle tarkoittaa. Pilotoinnin aikana maahanmuuttajataustaisten nuorten ja ohjaukseen osallistuneiden muiden nuorten väliset kohtaamiset jättivät jäljet, jotka kantavat elämässä eteenpäin. Merkityksiä syntyi kohtaamisissa; kokemus siitä, että on tullut kohdatuksi ja että on itse uskaltanut kohdata.

Kentien virtuaalisen läksytuen pilottimatkalta kuultujen ja videoina nähtyjen kokemusten siivittäminä innostus kokeilla jotakin itselle täysin uutta digitaalisuutta hyödyntävää pedagogista menetelmää kasvaa tapahtumaan osallistuneiden keskuudessa entisestään. Haluammekin kannustaa miettimään, mitä juuri sinä voisit näistä esitellyistä digiajan osallisuutta edistävistä tavoista viedä mukana omaan arkeesi? Ehkä innostut kokeilemaan jotakin esiteltyä toimintatapaa, tai muokkaamaan esiteltyä johonkin täysin uuteen tarkoitukseen!

Digitaalisuuden hyödyntäminen tällaisenaan on tätä päivää, huomenna se voi olla jo jotakin muuta. Selvää kuitenkin on, että me teemme yhdessä sen, miltä huominen näyttää. Siksi on myös tärkeää ottaa eri toimintaympäristöissä nuoria kohtaavien ammattilaisten ohella nuoret mukaan heille järjestettävän toiminnan suunnitteluun. Näin toteutus voisi parhaimmillaan olla nuorille mielekäs; heidän ja tulevan huomisen näköinen. Lisäksi kannattaa käyttää aikaa saavutettavuuden näkökulman tarkasteluun läpileikkaavasti kaikessa toiminnassa.

Päättötapahtuman lopuksi kuulimme saavutettavuuden edistämiseen liittyvästä pilotoinnista. Siihen liittyen hankkeessa on tehty esimerkiksi selko- ja viittomakielistä sisällöntuotantoa eri toimijoiden verkkosivuille, kuten esimerkiksi hankkeen sidosryhmiin kuuluneelle Mediakasvatusseuralle. Tapahtuman osallistujille avattiin muutamia konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla saavutettavuutta voi parantaa. Esimerkiksi kirjastojen infomateriaalia on tuotettu viittomakielellä, mikä lisää kielellisen erityisryhmän mahdollisuuksia saada verkkopalveluja äidinkielellään.

Hankkeemme kiittää kaikkia päättötapahtumaan osallistuneita sekä muita hankematkan varrella mukana olleita yhteistyöstä. Toivomme hankkeen tuottaman päättöjulkaisun inspiroivan käyttämään ja edelleen kehittämään menetelmiä, joilla jokainen nuori voi saada äänensä kuuluville ja tulla paremmin huomioiduksi arjessaan.

Virva Korpinen, TKI-asiantuntija

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Kirjastot nuorisotyön toteuttajina

hyvat_uutiset (1)

Kuva: Ville Eerikäinen

Järjestö- ja nuorisoalan ammattilaisena on kiinnostavaa syventyä siihen, miten kirjasto paikkana taipuu nuorisotyön tekemiseen, joka ei ehkä perinteisesti ole sille ominta kenttää. Tai niin olen itse mieltänyt asian, joskaan en ole tullut aikaisemmin juurikaan miettineeksi kirjaston roolia nuorten ja nuorten toiminnan näkökulmasta. Mitä kirjastolla on nuorille, mitä he sieltä mahdollisesti hakevat ja saavat? Minkälaista on kirjastoissa toteutettava nuorisotyö, ja minkälaisiin tarpeisiin se pyrkii vastaamaan? Ketkä sitä toteuttavat? Opinnäytetyötäni varten olen haastatellut kirjastotyöntekijöitä, joiden toimenkuvaan nuoret kuuluvat tavalla tai toisella.

Taustalla vaikuttavat erilaiset tekijät

Kirjastoissa nuoret ovat yksi asiakasryhmä muiden joukossa. Niin heille kuin muullekin asiakaskunnalle on sekä yhteistä että kohdennettua toimintaa. Kirjastoissa toteutettavan nuorisotyön taustalla on monenlaisia asioita. Yksi niistä on nuorten hengailu julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Hengailuun johtavat muun muassa seuravat seikat: nuorille ei ole tarpeeksi omia kokoontumistiloja yleisesti ottaen, nuorisotiloja on lakkautettu kokonaan tai ne ovat kiinni tiettyinä päivinä, toisaalta nuorisotilatoiminta ei edes kiinnosta kaikkia nuoria, ja nuoret myös mielellään hakeutuvat paikkoihin, joissa ei ole samantyyppistä kontrollointia kuin esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloissa. Onkin syntynyt tarvetta vastata tähän hengailuilmiöön ja nuorten tarpeisiin.

Toisekseen on havaittu, että nuorten kohtaamiseen tarvitaan lisää valmiuksia. Sitä kautta on lähdetty rakentamaan erilaisia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Kirjastolla on myös intressi pitää nuoret asiakkaina ja/tai saada heidät takaisin aktiivikäyttäjiksi. Nuorten kiinnostus jakaantuu hyvin monen asian ympärille nykymaailmassa, ja kirjaston osuus siinä on vaihteleva. Pidemmän tähtäimen toiveena on sekin, että aktiivinen kirjaston asiakkuus säilyisi vanhemmallekin iälle, ja että nykyiset nuoret totuttaisivat aikanaan omat lapsensa kirjaston käyttäjiksi.

Meneillään on myös muutos, jossa kirjaston luonne muuttuu perinteistä sosiaalisemmaksi, tapahtumapainotteisemmaksi ja erilaisia palveluja tarjoavaksi. Mielekkään tekemisen tarjoaminen nuorille sopii hyvin uudistuvaan konseptiin ja mahdollistaa monenlaisia asioita. Kaiken kaikkiaan nuorisotyön ja kirjaston yhteistyön kehittämisen taustalla on merkityksellisiä yhteiskunnallisia tarpeita, jotka limittyvät nuorisotyön ja kirjastotyön ydintehtäviin muun muassa kohtaamisen, osallistamisen ja yhteisöllisyyden näkökulmista.

Kolmas työ muodostuu ammatillisessa yhteistyössä

Eri ammattikuntien, tässä tapauksessa siis sekä kirjastotyötä että nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten, yhdessä toteuttaman työmuodon/-tavan yhteydessä voidaan puhua käsitteestä ”kolmas työ”. Sille tyypillistä on, että työtä ei ajatella niinkään kahden ammattikunnan ammattiorientaatioiden kautta, vaan keskiössä on nuori ja hänen tarpeensa. Sen ympärille ammattilaiset rakentavat yhdessä omasta osaamisesta puuttuvat kohtaamisen lähestymistavat. Asia voidaan mieltää toisen osaamisen lainaamisena itselle joko hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Kolmannessa työssä työ muotoillaan sopivaksi kulloiseenkin toimintaympäristöön yhdessä toimintaympäristön muiden ammattilaisten kanssa.

Yhdessä tehdään monipuolista nuorisotyötä

Kirjastonuorisotyötä on monenlaista. Se näyttäytyy monipuolisena, ja olennaista on yhteistyö. Kirjastotyöntekijöiden kertomana piirtyy kuvaa muun muassa tällaisista toiminnoista: kirjavinkkaukset ja tiedonhaun opetus koululaisille, erilainen kouluyhteistyö, kirjastolaisten jalkautuminen nuorten pariin kouluihin ja nuorisotaloille, erilaisten tapahtumien järjestäminen kirjastossa ja sen ulkopuolella, yönuokkarin sekä kerho- ja nuorten iltojen pitäminen kirjastossa, liikkuvan nuorisotilan toiminta kirjastossa, yhteinen pelaaminen, nikkarointi ja askartelu, nuorten kanssa keskustelu ja ongelmatilanteiden selvittely mahdollisuuksien mukaan, nuorten osallistaminen kirjaston hankintoihin ja suunnitteluun, mediakasvatus, kirjaston palvelujen tutuksi tekeminen, työntekijöiden työkierto kirjaston ja nuorisotilan välillä, kirjastotyöntekijöiden osallistuminen nuorisotoimen ehkäisevään päihdetyöhön osana Valintojen putkea, yhteistyö Aseman Lapset ry:n Walkers-bussin kanssa sekä tilojen tarjoaminen muiden tahojen järjestämälle, nuoriin suuntautuvalle toiminnalle.

Turvaverkko pitää otteessaan ja vastaa nuorten tarpeisiin

Kirjastot ovat puolijulkisia tiloja. Ne mahdollistavat nuorille lämpimän, ilmaisen, turvallisen ja rauhallisen paikan olla. Hektisessä koulunkäynnin, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ja viihteen täyttämässä arjessa kirjastossa voi oleilla rennosti, ilman että kukaan pakottaa tai aikatauluttaa mihinkään. Osa nuorista viettää paljon aikaa kirjastossa; se koetaan tärkeäksi paikaksi.

Paikallisina toimijoina kirjastot pyrkivät vastaamaan alueellisiin tarpeisiin ja erityispiirteisiin. Useampi haastateltu kirjastotyöntekijä kertoi, että monella lapsella ja nuorella on suuri tarve turvallisen aikuisen seuralle ja huomioiduksi tulemiselle. Se näyttäytyy eri tavoin, muun muassa huomion kerjuuna vaikkapa häiriökäyttäytymisen muodossa. Monikulttuurisuuskysymykset, perheiden huono-osaisuus, päihdeongelmat ja sosiaaliset ongelmat ovat joidenkin alueiden arkea. Alueelliset erityispiirteet vaikuttavat suoraan siihen, minkälaista toimintaa nuorille järjestetään. Ne tuovat mukanaan omanlaisiaan haasteita ja mahdollisuuksia, joiden keskellä työntekijät joutuvat varmasti tasapainoilemaan. Eri kirjastojen välillä voi olla suuria eroja.

Jotkut kirjastotyöntekijät haluaisivat auttaa ja tukea nuoria, joilla on vaikeuksia – saada heille paremman olon ja elämän. Kirjastotyöntekijöillä on kuitenkin koulutus ja toimenkuva huomioiden rajalliset keinot tällaiseen. Myöskään oma ammatillinen rajanveto ei näyttäydy aina selkeänä, ja siinä esiintyy persoonakohtaisia eroja. Hyvin on kuitenkin sisäistetty se, että nuoren kuuntelu ja eteenpäin ohjaaminen ovat jo riittävän pitkälle meneviä toimenpiteitä. Kirjastotyöntekijän ei tarvitse olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä, vartija tai viranomainen. Toisaalta kolmas työ ja sille ominainen työn lainaaminen voivat antaa lisää valmiuksia.

Yhteistyö nähdään tärkeänä ja kirjastot toteuttavat sitä monien tahojen kanssa. Eräs haastateltu kiteytti hyvin sen, miten yhteistyön arvon voi nähdä nuoren elämässä. Ajatuksen mukaan lapselle/nuorelle on tärkeää ja turvallista, että päivästä tehdään kokonainen. Vertauksena omasta lähialueesta muodostuu kokonainen, kun mahdollisimman moni lapsen tai nuoren elämään vaikuttavasta tahosta tuntee toisensa, toimii yhdessä ja on häntä varten. Useampi muu haastateltu kuvasi samankaltaista ajatusta turvaverkkona, jonka yhtenä osana kirjastolla on roolinsa.

Elisa Korsoff

Kirjoittaja opiskelee ylemmän ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogitutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa ja tekee siihen kuuluvan opinnäytetyön kirjastoissa toteutettavasta nuorisotyöstä ERNOD-hankkeelle.

LÄHTEET:

Korsoff, Elisa 2017. Haastatteluaineisto. Julkaisematon opinnäytetyö.

Purhonen, Kirsi 2017. Ammattien rajapinnoilla ja kolmannen työn äärellä. Uusiutuva ammattiosaaminen ja nuorten kohtaaminen. Kolmannen työn määritelmä, reunaehdot ja mahdollisuudet. Etelä-Savon Kulttuurirahasto.

Hokkanen, Laura 2012. Viiden tähden olohuone. Kirjastot nuorisotyön uutena toimin-taympäristönä. Teoksessa Komonen, Katja & Suurpää, Leena & Söderlund, Markus (toim.). Kehittyvä nuorisotyö.

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Yhteinen tekeminen nuorten osallisuuden takeena

— Suurin monialaisen yhteistyön hyöty on kirjaston näkyvyys uusissa yhteyksissä. Lisäksi yhteistyö on poikinut uutta tietotaitoa koko kirjaston henkilökunnalle, luonnehtii Mikkelin kaupunginkirjaston projektityöntekijä Virpi Lahdensuo monialaista yhteistyötä. Vuoden 2017 alusta voimaan tullut yleisten kirjastojen kirjastolaki kannustaa kirjastoja yhteistyöhön niin muiden kirjastojen kuin myös kolmannen sektorin, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Tämä monialainen yhteistyö on edellytys myös nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiselle.

Nuoret kirjastossa

Kirjasto on mukana monin tavoin nuorten elämässä ja siksi myös nuorisotyöllä on paikkansa kirjastoissa. Kouvolassa kaupunginkirjaston Mediamaja toimii nuorisotilana kahtena iltana viikossa.

— Kun Nuokkari muutti kirjaston katon alle, saimme kirjaston asiakkaaksi yhtäkkiä kaivatun ikäryhmän – teini-ikäiset. Heitä käy nyt kirjaston Mediamajan nuokkarilla 30–40 nuorta tiistai- ja torstai-iltaisin. Mukavaa, että nuokkari-iltojen lisäksi muinakin päivinä nuoret ovat löytäneet kirjaston palvelujen ääreen, iloitsee Kouvolan kaupunginkirjaston mediatuottaja Tuomo Mannonen.

— Nuokkarin lisäksi nuoret ovat tutustuneet kirjaston palveluihin. Olemme äänittäneet räppiä studiossa, editoineet musiikkivideoita, joita nuoret ovat kuvanneet kirjastosta lainatuilla kameroilla. 

Kirjastossa on paikka ja välineet yhteiselle tekemiselle ja vuorovaikutukselle. Nuoret ovat tehneet kirjastolla muun muassa räppiä:

 

Kirjastot jalkautuvat nuorten pariin

Sen lisäksi, että kirjasto itsessään voi olla nuorille keskeinen elämän toimintaympäristö, on kirjaston hyvä jalkautua myös seiniensä ulkopuolelle. Mikkelissä kaupunginkirjasto oli helmikuun alussa mukana RekryOn-rekrytointitapahtumassa järjestämällä Vahvuudet merkille -rintamerkkipajan poistokirjoja hyödyntäen.

RekryOn-tapahtumassa mukana ollut Mikkelin kaupunginkirjaston projektityöntekijä Virpi Lahdensuo korostaa, kuinka tärkeää kirjastolle on näkyä myös kirjastorakennuksen ulkopuolella yhdessä muiden nuorisoalan toimijoiden kanssa:

— Kirjaston mukanaolo esimerkiksi RekryOn-messuilla luo positiivista kuvaa kirjastosta ja muistuttaa kirjaston olemassaolosta mielekkäässä yhteydessä.

Digiaikana ei luonnollisestikaan riitä, että toiminta ja monialainen yhteistyö rajoittuvat vain fyysisiin toimintaympäristöihin.

Yhdessä nuorten osallisuutta ja hyvinvointia edistämässä   

Kirjasto- ja nuorisoalan sekä muiden ammattialojen monialaisen yhteistyön kehittäminen on ollut avainasemassa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian hallinnoimassa Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hankkeessa. Monialaiseen yhteistyöhön on suhtauduttu tutkivalla, ihmettelevälläkin otteella.

Julistekuva

Hankkeessa projektityöntekijänä työskentelevä Virva Korpinen kiteyttää monialaisen yhteistyön luonteen seuraavasti:

— Monialaisen yhteistyön hyödyt tuntuvat oman osaamisen jatkeena. Kun on jokin uusi alue, josta ei ole käsitystä, kasvaa ymmärrys toisen ammattilaisen rinnalla työskennellessä. Toimialat hyötyvät saadessaan tutustua toisten tapaan tehdä ja voivat organisaatioina ottaa oppia toinen toisiltaan. Nuoret hyötyvät, kun yhdessä saamme toteutettua heidän tarvitsemaansa palvelua ja ohjausta.

Tutkija Kirsi Purhonen kuvaa tällaista eri ammattialojen rajapinnoille kiinnittyvää työtä kolmanneksi työksi. Kyse on toiselta ammatilta lainattavasta osaamisesta, jolla täytetään ammattien välisiä osaamiskuiluja ja ammattien rajapintoja (Purhonen 2017). Nuorten osallisuuden edistäminen edellyttää ammattialakohtaisista siiloista poistumista ja yhteisen työn areenalle astumista.

— Monialainen yhteistyö tuo uusia näkökulmia ammattialasta riippumatta nuorten kanssa tehtävään työhön, joka loppujen lopuksi hyödyttää nimenomaan nuoria, tiivistää Lahdensuo monialaisen yhteisen tekemisen merkityksen.     

Sanna Lappalainen
projektipäällikkö
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Missä menet, ERNO?

IMG_6535.JPG

Vaikka blogin puolella ERNOD-hanke näyttääkin eläneen vuodenvaihteen yli hiljaiseloa, ei näin ole todellisuudessa ollut. Vuodenvaihteen molemmilla puolilla on tehty yhteenvetoja jo tähän asti tehdystä, tuumittu tulevaa ja ennen kaikkea ryhdytty suunnittelemaan hankkeen päättövaiheeseen liittyviä askelmerkkejä. Monialaisella projektiryhmällä sauhuaa niin kynät, pädit kuin aivonystyrätkin hankkeen parissa aina elokuun 2017 loppuun saakka.

ERNO luotsaamassa mediavaikuttamistyöpajoja

Keväällä 2017 hankkeen järjestämät mediavaikuttamistyöpajat jatkuvat niin oppilaitoksissa, kirjastoissa, järjestökentällä kuin muissakin nuorten arjen toimintaympäristöissä. Uuden äärellä hankkeessa ollaan toteuttamalla mediavaikuttamistyöpajoja myös viittomakielisille nuorille yhteistyössä Mikkelin kuurojen yhdistyksen kanssa ja näkövammaisille nuorille yhteistyössä Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksen kanssa. Yhteistyön kautta luodaan mediavaikuttamisen mahdollisuuksia ja työtapoja myös niille, joilla ei ole näkö- tai puhekykyä. Olennaista näissä uusissa avauksissa on juuri tämä monialainen yhteinen oppiminen näiden nuorten erityistarpeista ja mediavaikuttamisen mahdollisuuksista.

Myös kirjastot järjestävät kevään ajan mediavaikuttamistyöpajoja. Kouvolan kaupunginkirjastolla on tiedossa muun muassa kehitysvammaisten radiotyöpaja ja Mikkelin kirjastolla tehdään tiivistä yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Heti alkuvuodesta olemme mukana myös Mikkelin seudun RekryOn-rekrytointitapahtumassa 7. – 9.2.2017. Tapahtuma järjestetään Kulttuuritalo Tempossa (ent. Naisvuoritalo) joka päivä klo 13-16. ERNOD-hankkeen Vahvuudet merkille –työpajassa osallistaja pääsee syventymään omiin vahvuuksiinsa ohjatusti, käsillä tehden ja digitaalisuutta hyödyntäen.

Myöhemmin keväällä olemme mukana myös Mikkelissä järjestettävässä Uusi koulu –seminaarissa 26.4.2017.

Kevään 2017 aikana monialainen projektiryhmämme paketoi hankkeen aikana kehitetyt menetelmät ja työtavat menetelmäoppaan muotoon. Tämä opas sisältää niin hyviä käytäntöjä kuin vinkkejä siihen, kuinka erityisryhmien mediavaikuttamista voidaan edistää. Tässä kohtaa taidan myös uskaltaa luvata, että luvassa on myös aiheeseen virittävää videomateriaalia.

img_6973

Menetelmäopasta on suunniteltu projektiryhmässä monialaisesti ja -aistisesti

ERNO vahvistamassa virtuaalista vertaisoppimista 

Virtuaalisen läksytuen osalta varsinainen pilotointivaihe on saatu päätökseen ja yhteenvedon myötä on yhteisvoimin todettu, että virtuaalisen läksytuen mallilla on Suomessa potentiaalia. Havaintojemme mukaan virtuaalinen läksytuki oli hyödyllistä niin sitä saaneille nuorille, vapaaehtoisille kuin pilotoinneissa mukana olleille kirjastotoimijoille. Malli, jossa kaikki oppii, ei voi olla huono!

Esittelemme virtuaalista läksytukea myös NUORI2017 -tapahtumassa Luova ja osallistava Suomi -verkoston sessiossa ”4 tapaa olla läsnä digissä ja livenä – mukana Paleface”. Tämä sessio järjestetään keskiviikkona 29.3.2017 klo 10.30-12.00. Lisäksi malliin voi tulla tutustumaan Helsinkiin Sosiaalialan asiantuntijapäiville 15.3.2017.

ERNO edistämässä yhdenvertaisuutta

Vuoden 2017 Mediataitoviikkoa vietetään 6.-12.2. ja teemana on Ihmisten internet, jolla viitataan Internetin yhdenvertaisuuteen. Hankkeen yksi keskeinen ponnistus Internetin yhdenvertaisuuden edistämiseksi on selkokielisten ja viittomakielisten sisältöjen tuottaminen mm. kirjastojen, nuorisopalveluiden ja kolmannen sektorin käyttöön. Tätä tärkeää työtä tekevät Humakin projektityöntekijät.

Se, että tietoa on saatavilla itselle ymmärrettävällä ja luontevalla tavalla, edistää sitä, että Internet on myös erityisryhmien Internet. Muun muassa tätä teemaa avaamme teille lisää valtakunnallisella mediataitoviikolla täällä hankkeen blogissa. Tällä teemaviikolla kuvaamme myös tarkemmin erilaisia esimerkkejä siitä, kuinka netti ja media tuo ihmisiä yhteen ja mahdollistaa vaikuttamisen.

Saavutettavuuden ja erityisryhmien huomioimisen eteen paiskitaan töitä myös Suomen Nuorisoseuroissa. Nuorisoseurojen toimesta julkaistaan alkuvuoden aikana opas erityisryhmien huomioimisesta järjestötyössä, mikä edesauttaa erityisryhmien yhdenvertaisuutta. Myös tämä teema on esillä NUORI2017-tapahtumassa.

wp_20160922_13_08_45_pro

Ei ole ERNOa ilman monialaisuutta

Hankkeen keskiössä on ollut monialainen yhteinen työ niin projektiryhmän kesken kuin laajemminkin. Kevään aikana tulemme avaamaan Kouvolan kaupunginkirjaston ja nuorisopalveluiden yhteistyön saloja sekä järjestämään yhteistyössä Näkymättömät –hankkeen kanssa verkostotreffit Mikkelin seudun nuoriso- ja kirjastoalan toimijoille. Näillä toimilla jykevöitetään monialaista yhteistä työtä.

Palataanpa alkuperäiseen kysymykseen: missä menet, ERNO? Tulevana keväänä ERNO soluttautuu niin paikallisiin kuin valtakunnallisiin tapahtumiin, järjestää mediavaikuttamistyöpajoja sekä verkostotreffejä ja tekee konkreettisia toimia erityisryhmien yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kevään aikana ERNOn voi bongata myös yhteiskirjoittamisen dokumentista työstämässä menetelmäopasta sekä tekemässä hankearviointia ja loppuraportointia. ERNO haluaa myös tulla bongatuksi juurrutustöistä erilaisissa toimintaympäristöissä niin nuorten kuin nuorten kanssa työskentelevienkin parista. Jos haluat tavata ERNOn omassa työyhteisössäsi tai esimerkiksi ohjaamasi ryhmän parissa, kutsu meidät kylään! Juurrutamme mielellämme hankkeessa kehitettyjä menetelmiä ja työtapoja aina hankkeen päättövaiheeseen saakka.


Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – Xamk – aloitti toimintansa 1.1.2017, kun Kymenlaakson ja Mikkelin ammattikorkeakoulut yhdistyivät. Tästä johtuen ERNOD-hanketta luotsataan jatkossa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikkelin kampukselta käsin, joskin hankemiehitys pysyi samana organisaatiomuutoksesta huolimatta. Hankkeemme verkkosivu löytyy jatkossa osoitteessa www.xamk.fi/ernod Hankkeen blogi puolestaan säilyy täällä nykyisessä osoitteessa hankkeen päättövaiheeseen saakka. Somesta meidät löytää edelleen hashtagilla #ERNOD.

Sanna Lappalainen, projektipäällikkö
ERNOD – Erityisnuoret ja digiajan osallisuus

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

 

Monihallinnollinen yhteistyö – miten se syntyy?

Ohjaamo-toiminta perustuu eri hallinnonaloilla ja organisaatioissa toimivien ammattilaisten tiiviiseen yhteistyöhön nuoren parhaaksi. Aidon yhteistyön syntyminen vaatii paljon töitä ja sitoutumista. Näihin teemoihin pureuduttiin Ohjaamojen tuki -hankkeen koulutuksessa Juvalla.

Koulutusteeman hengessä tilaisuuden osallistujat pääsivät heti alkuun tutustumaan toisiinsa kouluttajan, Nuorten Akatemian toimitusjohtaja Heikki Vuojakosken johdolla. Lämmittelynä rakennettiin monialaisissa ryhmissä torneja spagetista ja vaahtokarkeista. Rakennelmat olivat kekseliäitä ja kisa tiukka – ainakin allekirjoittaneen kilpailuhenki ehti kymmenessä minuutissa täysin valloilleen… Rento aloitus loi kuitenkin koulutuspäivään positiivisen ja yhteisöllisen ilmapiirin.

ryhmatyoskentelya-4

Koulutus oli toiminnallinen ja osallistava. Emme nähneet yhtään PowerPoint-esitystä tai kuulleet yhtään yksipuolista puheenvuoroa. Keskusteluja rytmittivät erilaiset tehtävät, ja lämmittelyn jälkeen jokainen pääsikin hahmottelemaan omaa verkostokarttaansa. Lisäksi pohdittiin, kenen kanssa yhteistyö sujuu helposti ja kenen kanssa se vaatii enemmän energiaa. Ketkä sinun verkostossasi ovat nuoren kannalta tärkeimmät kontaktit?

Verkostopohdinnan ohessa hahmottui teemoja pienryhmätyöskentelyn aiheiksi:

Miten uusi yhteistyökumppani otetaan mukaan?

miten-uusi-yhteistyokumppani-otetaan-mukaan

Miten saavutetaan yhteiset tavoitteet?

miten-asetetaan-tavoitteet

Miten päästään ammattijargonista eroon?

miten-paastaan-ammattijargoniasta-eroon

Miten haastavan kumppanin kanssa toimitaan?

miten-haastavan-kumppanin-kanssa-toimitaan

Päivä eteni nopeasti yhteisen työskentelyn, muutamien keskustelujen ja iloisten naurunremakoiden siivittämänä. Aika loppui lähes kesken. Viimeisenä tehtävänään osallistujat muodostivat päivän aikana heränneiden ajatusten pohjalta konkreettisen toimintasuunnitelman yhteistyön edistämiseksi. Millainen sinun toimintasuunnitelmasi olisi?

Sonja Miettinen
projektipäällikkö

Kuvat: Heikki Vuojakoski

Mikkelin ammattikorkeakoulun Ohjaamojen tuki -hanke on alkanut 1.6.2015 ja se päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.