Mietteitä harjoittelusta ja ErnoD -hankkeesta

Hahmot puhuu (3)

Kuva: Ville Eerikäinen

Puolivälin krouvi alkaa häämöttää kymmenen viikon pituisessa yhteisöpedagogin työkentät- harjoittelussani ErnoD:ssä. Ensimmäiset viikot ovat vierähtäneet nopeasti hankkeeseen tutustumisen ja asioiden omaksumisen merkeissä. Aikaisempaa kokemusta ei hanketyöstä ollut. Informaatiota onkin tullut ovista ja ikkunoista: Hankesuunnitelmat, toimintasuunnitelma, hankkeessa käytettävät asiakirjat ja arviointilomakkeet ovat tulleet tutuiksi ja alussa sekavalta ja pirstaleiselta vaikuttaneen projektityön mysteerit ovat pikkuhiljaa selviämässä.

Pelkkää toimistotyötä ja byrokratiaa harjoittelu ei onneksi ole ollut. Hankkeen keskeisimpiin toimintoihin kuuluvien, kirjastojen ja koulujen kanssa yhteistyössä järjestettävien mediavaikuttamistyöpajojen suunnittelu ja toteuttaminen ovat saaneet ison osan työajastani, mikä on hyvä, sillä onhan ihmisten kohtaaminen yhteisöpedagogin työtä parhaimmillaan. Vaihtelun lisäksi työpajojen järjestäminen on tarjonnut oivan tilaisuuden toisen vuoden teoreettisten opintojen aikana hieman jo unohtuneiden ohjaus –ja vuorovaikutustaitojen elvyttämiseen.

Pääsin myös mukaan hankkeessa tuotettavaan menetelmäoppaan työstämiseen ja saanut herätellä vanhaa valokuvausharrastustani tekemällä siihen kuvitusta. Opas antaa nuorten parissa työskenteleville tietoa ja käytännön menetelmiä siitä, miten erityisnuorten –ja miksei muidenkin mediavaikuttamistaitoja ja digiajan osallisuutta edistetään. Se on ollut itsellänikin useasti käytössä työpajojen suunnittelussa.

On sanottava, että olen pitänyt tähänastisesta harjoittelustani ja minut on otettu erinomaisesti vastaan Juveniassa. Välillä tosin tuntuu, että tehtäviä on niin paljon, ettei tiedä mihin niistä tarttuisi. Olen huomannut, että hankkeessa työskentely vaatii rautaista taitoa priorisoida ja organisoida omaa työskentelyä. Toivonkin, että saisin tätä asiaa kehitettyä omassa työssäni vielä harjoittelun aikana.

Alun perin halusin hankkeeseen mukaan siksi, että minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta nuorten digitaalisen median työpajalla toimimisesta sekä vähän osaamista muun muassa valokuvauksesta ja journalismista. Koen myös hankkeen tärkeäksi niin nuorten kuin nuorten kanssa työskentelevienkin kannalta. Digimaailmassa toimiminen, vaikuttaminen ja osallisena oleminen on jo nyt, mutta etenkin tulevaisuudessa varmasti yksi yhteiskunnassa pärjäämisen avaimista.

Ajattelen hankkeen tärkeäksi juuri tulevaisuuden kannalta. Digitaaliset sovellukset ja niiden tarjoamat mahdollisuudet muuttuvat ja kehittyvät koko ajan, emmekä vielä edes pysty kuvittelemaan millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi virtuaalisen todellisuuden sovellutukset voivat jatkossa tarjota yhä useammille, vaikkapa juuri erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille. Tämä hanke luo mielestäni pohjaa sille, että digitaalisia välineitä käytetään ja sovelletaan ennakkoluulottomasti niin erityisnuorten kanssa työskentelevien kuin nuortenkin taholta. Digiaika on vasta alkamassa ja minusta on hienoa olla tukemassa kehitystä jossa se tuottaa hyvää mahdollisimman monelle.

Ville Eerikäinen
Yhteisöpedagogiopiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.
Advertisements

Kohtaaminen on mediataito?

ihmisten-internet-tuo-ihmisia-yhteen-6

Tällä viikolla meitä kaikkia on herätelty pohtimaan mediataitoja digiajan kansalaistaitoina. Valtakunnalliseen mediataitoviikkoon on sisältynyt erilaisia kampanjoita, tempauksia ja toimintoja, joiden avulla mediakasvatuksen merkitystä on tarkasteltu useista eri näkökulmista. Yhteistä näille näkökulmille on ollut se, että kaiken keskiössä on ihmisten tarve kohdata, ymmärtää ja kuunnella toisiamme.  Ihmisten Internet mahdollistaa, että nämä kohtaamiset voivat tapahtua myös ajasta ja paikasta riippumatta. 

Case virtuaalinen läksytuki 

Olemme Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hankkeessa pilotoineet virtuaalisen läksytuen mallia yhteistyössä korkea-asteen oppilaitosten ja yleisten kirjastojen kanssa. Oheisessa videossa kuvataan virtuaalisen läksytuen perusidea:

 

Virtuaalisen läksytuen pilotoinneissa vapaaehtoisina on toiminut sekä ammattikorkeakoulun että yliopistojen nuoriso- ja opetusalan opiskelijoita. Vapaaehtoiset kuvasivat virtuaalisen läksytuen olleen merkityksellistä monella eri tasolla: vapaaehtoiset oppivat tärkeitä kohtaamista tukevia digiajan työelämätaitoja ja mukana olleet nuoret saivat tukea opintoihin ja oppimiseen sekä ennen kaikkea mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa toisen henkilön kanssa. Virtuaalisen läksytuen pilotointiin osallistui muun muassa maahanmuuttajanuoria, jotka kertoivat muuten olevan hyvin vähän vuorovaikutuksessa kantasuomalaisten kanssa. Virtuaalinen läksytuki osoittautui matalan kynnyksen palveluksi, johon osallistuminen oli nuorelle helppoa ja mielekästä. Kohtaamisia syntyi myös vapaaehtoisten välille, kun virtuaalista läksytukea kokoonnuttiin antamaan samaan tilaan. Tämä mahdollisti vapaaehtoisten välisen vuorovaikutuksen, keskinäisen tsemppauksen ja tuen.

“Kysyin nopeasti lopuksi, että oliko läksytuesta nuorelle hyötyä ja ainakin vastaus oli, että paljon apua ja oli kivaa, että olin auttamassa. Uskoisin, että jo suomen puhuminen jonkun eri ihmisen kanssa on hyödyllistä. Myös opiskeluun keskittyminen saattaa olla helpompaa, kun on tiedossa, että joku muukin on varannut aikaa minun vuokseni.”

Vapaaehtoinen

“Ainakin minun tuettavani sanoi että tämä on todella mukavaa ja se on pienempi kynnys kirjautua skypeen kuin vaikka mennä jonnekkin muualle.”

Vapaaehtoinen

 

“Olen tosi huono tekemään läksyjä yksin, niitä on paljon helpompi tehdä kun jonkun kanssa voi pohtia ääneen”

Läksytukeen osallistunut nuori

Kohtaaminen mediataitona?  

Virtuaalisen läksytuen pilotointi osoitti, että kohtaaminen ja sen mahdollistamat vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä mediataitoja median tuottamiseen, arviointiin ja turvalliseen käyttöön liittyvien mediataitojen ohella. Ihmisten Internetissä ei tarvita digitaikoja, vaan aitoja kohtaamisen taitoja. Nämä taidot mahdollistavat yhdessä oppimisen, vuorovaikutuksen ja ymmärretyksi tulemisen.

img_1614-1

Sanna Lappalainen
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke
projektipäällikkö

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.