Opinnäytetyö: Virtuaalinen läksytuki maahanmuuttajaryhmän osallisuuden edistämisessä

 

Läksytuki (1)

Sain mahdollisuuden tehdä yhteisöpedagogiopintoihini kuuluvan opinnäytetyön ERNOD-hankkeelle. Idea opinnäytetyöstä hahmoittui viime kesänä, jolloin suoritin harjoitteluani kyseisessä hankkeessa. Tarkoitukseni opinnäytetyössä oli tuoda esille virtuaalisen läksytuen piloitointiin osallistuvien maahanmuuttajataustaisten nuorten omia kokemuksia. Tavoitteeni oli myös tuoda esille tekijöitä, jotka nuorten mukaan edistivät heidän osallisuuttaan.  Opinnäytetyötä varten keräsin nuorten kokemuksia teemahaastattelumenetelmän avulla. Haastatteluihin osallistui yhteensä viisi maahanmuuttajataustaista nuorta.

Nuoret kokivat läksytuen pääasiassa positiivisena kokemuksena, jonka avulla nuoret kokivat saaneensa apua vaikeilta tuntuviin asiohin sekä mahdollisuuden kohdata toisen opiskelijan. Parhainta läksytuessa nuorten mukaan oli se, että he saivat miettiä vaikeilta tuntuvia asioita toisen opiskelijan kanssa. ”Musta parasta oli saada tukea opiskeluun. Ny mä tiedän miks mä ajattelen toimintaan osallistumisen olevan hyvä juttu. Mä tarvitsin apua tehtävän kanssa ja sit mä sain sen kaa apua toiselta. Ei se sama oo ku opettaja sulle yrittää neuvoo. Parasta on et sä saat miettii asioita toisen opiskelijan kanssa.” 

Haastatteluihin osallistuneista nuorista suurinosa oli päässyt oppilaitoksen ja Mediamajan lisäksi osallistumaan läksytukeen myös kotonaan. Vaikka muutama nuorista ei ollut vielä osallistunut toimintaan kotonaan oli kaikilla jo mielipide, siitä missä osallistuminen olisi heistä parhainta. Nuorten kokemukset osallistumispaikasta jakautuivat kahteen eri mielipiteeseen. Ensimmäisen mielipiteen mukaan osallistumispaikalla ei ollut väliä, vaan kokemusten mukaan kaikki olivat yhtä hyviä. ”Mä ajattelen, ettei ole väliä missä mä osallistun. Mulle tärkeintä on vaan saada apua kotitehtäviin. ” 

Toinen mielipide osallistumispaikasta koostui siitä, että nuoret kokivat toimintaan osallistumisensa kotona helpommaksi. Perusteluksi nuoret kertoivat kotona osallistumisen olevan rauhallisempaa, kun toisia ei ollut siellä paikanpäällä kuuntelemassa tai kommentoimassa tilannetta. ”Kotona on hyvä. Tietysti, kun olin omassa kodissa. Oli rauhallista ja helppo keskittyä. Muut ei olleet neuvomassa, et nyt tee näin tai muuta. ” 

Läksytuessa koetut huonot puolet koskivat pääasiassa Skype-sovelluksen toimimista, joka toimi nuorten mukaan vaihtevasti. Kotona kuitenkin nuorten mukaan sovellus toimi paremmin.

Nuoret nostivat keskusteluissa esille kolme eri osallisuutta edistävää tekijää: omaehtoisuus, onnistumisen kokemukset sekä vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa. Jokainen teema piti sisällään osallisuutta edistäviä osatekijöitä. Esille nousseet osallisuutta edistävät tekijät jokainen nuori koki omalla tunnetasollaan. Virtuaalisen läksytuen pilotointi voidaan nähdä yhtenä toiminnallisena osallistumisen mahdollisuutena, jossa yksilö voi tuntea osallisuutta omalla henkilökohtaisella tunnetasollaan.

Kokonaisuudessaan opinnäytetyöprosessi oli todella mielenkiintoinen ja opettava. Suuret kiitokset vielä mahtavasta mahdollisuudesta ERNOD-hankkeelle.

 

Ada-Maria Tirkkonen
Yhteisöpedagogiopiskelija

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s