Epämiellyttävä materiaali ryöpsähtää silmille kaikkialla sosiaalisessa mediassa ja kuvaruuduilla: vitsejä etnisistä ryhmistä, romaneista, vammaisista, mielenterveysongelmista kärsivistä, kouluammuskelijoista, terroristeista, uskonnoista, seksuaalisista vähemmistöistä ja kuolemasta. Mitä stereotyyppisempi, pelottavampi, hirvittävämpi tai enemmän median esille nostama aihepiiri on, sitä varmempaa on syntyä myös huumoria. Kyseessä on yhtä lailla kiinnostava kulttuurinen ilmiö; mustassa huumorissa paikantuu erilaisia nykyajan pelkoja ja teemoja, joille ei sopimattomuutensa vuoksi muutoin tarjoutuisi julkista esitystapaa.
Niin sanotussa mustassa huumorissa tai sairaissa vitseissä ei ole sinällään mitään uutta. Nuorisokulttuurien synnyn myötä mustaa huumoria alettiin paikantaa suosittuna lasten ja nuorten ajanvietteenä. Amerikassa tätä vitsiperinnettä tallennettiin tutkimuskäyttöön 1950-luvulta lähtien, Suomessa pitkälti vasta 1970-luvulta alkaen. Alkuun suosittuja olivat esimerkiksi neekerivitsit, keskitysleirivitsit ja kuolema eri muodoissa. Toisaalta tabuaiheiksi kelpasivat myös kodin, isänmaan ja uskonnon teemat ja niiden kustannuksella nauraminen. Mustan huumorin piiriin määritelläänkin usein esimerkiksi kuolemaa ja kärsimystä käsittelevät aiheet, pornografiaan tai ulosteisiin liittyvät teemat sekä aiheet, joita voidaan pitää liian karmivina tai ahdistavina aihepiireinä ollakseen huumorin kohteina. Osittain musta huumori kuvastaa myös tabuaiheiden muuttumista: siinä missä 1980-luvulla homous oli vielä irvokas teema-alue, on siitä 2010-luvulla tullut nuorisokulttuurien piirissä jo monella tavalla sallitumpi ja vähemmän koomisia elementtejä tarjoava aihepiiri.
Aikuisten ja auktoriteettien näkökulmasta mustan huumorin tuotokset ovat olleet aina paheksunnan ja kieltämisen kohteina: lapset ja nuoret mielletään kasvatuksen ja koulutuksen keskeneräisiksi tuotoksiksi, joista pitäisi kasvaa kunnon ihmisiä ja arvomaailmaltaan suvaitsevaisia ja moitteettomia. Toisaalta sairaiden vitsien ja mustan huumorin olemassaololle on löydetty myös runsaasti merkityksiä, jotka kuvaavat huumorin olemassaolon syitä ja tarkastelevat teemaa enemmänkin inhimillisenä ja yleismaailmallisena ilmiönä. Ymmärtävät tulkinnat ovat listanneet mustan huumorin vertaisryhmäkulttuurien säätelijäksi ja lasten ja nuorten omaksi kulttuuriksi. Sen ansioiksi on nähty myös pyrkimys kärjistää ja purkaa stereotypioita tai käsitellä järjen ylittäviä katastrofeja. Musta huumori voidaan tulkita myös kiinnostavien aikalaiskuvausten ja ajankohtaisilmiöiden nostona, mediakuville kapinoimisena tai taitavan kielenkäytön ja monitulkintaisuuksien leikittelynä. Amerikkalainen tutkija Maria Agozzino toteaa vuonna 2006, että emme itse asiassa voi ymmärtää kulttuurin kokonaisuutta, jos emme käsittele myös inhottavaa kulttuurista realiteettia, kuten huumorin aiheina olevia seksismiä ja rasismia.
Juvenia, nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksessa tarkastellaan alle 29-vuotiaiden nuorten digitaalisesti välittämiä ja vastaanottamia mustan huumorin muotoja 2000-luvulla. Aiemmin suusta suuhun tai kynältä paperille levinneet vitsit, lauluparodiat, kuva-arvoitukset ja muut folkloren muodot ovat siirtyneet 2000-luvulla uuteen, digitaaliseen formaattiin, näppäimistöltä näytölle -perinteeksi. Näitä sopimattoman naurun tuotoksia kaivataan nyt tutkimusaineistoksi.
Keruupyyntö
Oletko tallettanut puhelimeesi osuvan, mutta kieltämättä mauttoman/sairaan/mustaa huumoria viljelevän/seksistisen/alatyylisen/rasistisen vitsin tai kuvan?
Lähetä se tutkimuskäyttöön!
Teen tutkimusta nuorten välittämästä huumorista, joka kulkee kännyköissä / sosiaalisessa mediassa, ja jonka Sinä tai joku muu voisi luokitella ”mustaksi huumoriksi”.
Keruuaika on 31.5.2016 saakka. Saatu aineisto arkistoidaan nimettömänä myös mahdollisten myöhempien tutkimusten käyttöön. Tärkeää on, että olet saanut viestin joltakin toiselta ihmiseltä tai nähnyt sen jonkun toisen lisäämänä sosiaalisessa mediassa. Älä siis kopioi sisältöjä erilaisilta ”Funny picture”-sivustoilta, vaikka niitä sieltä löytyisikin mielin määrin.
Lähetä viestit WhatsApp-viestillä (040-8298452/Laura Hokkanen) ja anna tulla niin paljon mustanpuhuvia vitsejä / kuvavitsejä / arvoituksia / sanamuunnoksia / laulumuunnoksia yms. kuin ikinä vastaanotat tai havaitset ystäviesi some-päivityksissä. Vinkkaa mieluusti keruusta myös ystävillesi, jotka ovat alle 29-vuotiaita.
Vaihtoehtoisesti voit myös tekstailla niitä numeroon 040-8298452 (Laura) tai lähettää sähköpostilla laura.hokkanen@mamk.fi
Kaikki aineisto käsitellään nimettöminä: vain ikä, sukupuoli sekä asuinpaikkakunta näkyvät tutkimuksen pohjalta julkaistuissa artikkeleissa/kirjoissa.
Tutkija, FT Laura Hokkanen
Juvenia – Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Mikkelin ammattikorkeakoulu)
(Blogin kuvat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon vuosina 2001 ja 2005 tallennetuista kiertävistä sähköpostiviesteistä)
Xamk tutkii ja kehittää 