Lääkäreistä insinöörejä, sairaanhoitajista diagnostiikka mekaanikkoja?

Tai ainakin vähän sinnepäin, visioi mm. International Society for Telemedicine and eHealth –yhdistyksen puheenjohtaja Andy Fischer 14-16.4. järjestetyssä Nordic eHealth 2016 –seminaarissa.

Varmaa on, että terveyspalvelut tulevat muuttumaan. Digitalisaatio ja erilaiset teknologiat mahdollistavat sen, että jatkossa asiakas on keskiössä päättämässä käyttämistään palveluista ja hoidoista sekä niiden laadusta. Tässä apuna tulevat olemaan henkilökohtaiset terveystietokannat. Niihin voimme omatoimisesti kerätä terveysdataa ja jakaa sitä edelleen haluamallemme taholle, tai vaikka teknologialle kuten keinoälylle, joka pystyy avustamaan omatoimisessa terveyden tarkkailussa ja toivottavasti myös nopeuttamaan ja parantamaan diagnosointia.

Ymmärrettävästi emme kuitenkaan halua, tai uskalla, antaa koko vastuuta ihmis(kunnan) terveydestä ja tulevaisuudesta koneiden valtaan. Hoidossa, tai etenkin hoivassa, myös inhimillisyys nousee keskiöön. Kuitenkin demografisista ja taloudellisista paineista johtuvien kiireiden keskellä inhimillisyys ja läheisyys voivat joskus unohtua. Teknologia ei väsy kuten ihmiset. Tosin keinoälykin turtuu, jos sille syötettävä tieto, oppi, on peräisin väsyneiltä ja rutiineihin kangistuneilta ammattilaisilta.

Tulevaisuudessa, eikä edes kovin kaukaisessa sellaisessa, tulee olemaan ihmisen läpiskannaukseen erikoistuneita ”bajamajoja”. Tuolloin ei enää tarvitse juosta monella eri vastaanotolla saadakseen itsestään kokonaisvaltaisemman terveystarkastuksen.Exercise Machine [Converted] Toisaalta keinoäly voi laskea henkilökohtaiseen potilastietokantaan kerääntyvien tietojen avulla reaaliaikaisesti riskejä sairastua eri sairauksiin, tai ohjeistaa parhaisiin hoitoihin. Mikä parasta, se voi vaikkapa ohjeistaa ennakkoon muuttamaan elintapoja siten, ettei kymmenien vuosien päässä olevat potentiaaliset sairaudet ikinä puhkea. Jotta pystymme kehittämään teknologiaa tälle tasolle, tulee meillä olla luotettavaa ja ajantasaista perustutkimusta. Näin pystymme kehittämään teknologiaa vastaamaan visioihin.

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, mitä tekevät lääkärit tulevaisuudessa. Tulemme varmasti jatkossa tarvitsemaan vahvan lääketieteellisen osaamisen ja ymmärryksen omaavia ammattilaisia, jotka tekevät myös tutkimusta. Koska evoluutio muokkaa jatkuvasti ihmisen fysiologiaa, pitää meidän olla valmiita koko ajan opettamaan älykkäillekin keinoälyille uutta. Fischerinkin visioiden mukaan kehittyneen teknologian analysoidessa uusinta tutkimustietoa oireista ja vaikuttavista hoitomenetelmistä, tulee diagnosointivastuu siirtymään entistä enemmän lääkäreiltä sairaanhoitajille, joiden tulee ymmärtää myös miten teknologia toimii. Lääkäreitä tarvitaan entistä enemmän teknologian tuotekehitykseen, jossa mielestäni keskeistä on tieteellinen tutkimus. Näin saamme valjastettua yhden ”ammattiryhmän” (tekniikan) lisää resurssipulassa olevien terveyspalveluiden tuottamiseen. Vähennämme samalla terveysalan ammattilaisten kiirettä sekä lisäämme hyvinvointia niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin keskuudessa.

Jos huomioimme terveysalan digitalisaatiossa ja teknologiakehityksessä sekä substanssiosaajat että teknologian tuomat mahdollisuudetkin, voimme luoda ihmisläheistä teknologiaa terveys- ja lääketieteeseen. Kuitenkin pystyäksemme tähän kaikkeen, tulee meidän uudistaa niin terveysalan käytännöntyötä kuin myös koulutusta. Avainasemassa on koulutuksen kehittäminen siten, että se huomioi entistä paremmin digitalisaation ja teknologian tuomat mahdollisuudet sekä luottaa moniammatilliseen osaamiseen terveyspalveluja uudistettaessa.

Nyt viikonloppuna meillä on upea mahdollisuus ottaa askel terveysalan tulevaisuuden eteen. Pääsemme Suomessa ainutlaatuisessa Future Hack -tapahtumassa käsittelemään lääketieteen ja terveystieteen aineistoja maailmalla tällä hetkellä puhutuimman keinoälyn (IBM Watson) avulla. Mikkelissä 22-24.4.2016 järjestettävä seminaari ja hackathon kokoavat yhteen toista sataa rautaista ammattilaista sekä opiskelijaa mm. lääketieteen, terveystieteen ja it-alalta. Terveysalan tulevaisuus alkaa nyt! Odotan innolla!

Anu Salpakoski
Tutkimuspäällikkö, Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen (Terveyden edistäminen ja hyvinvointiteknologia)
(kuvat iStock)

Advertisements

Elintarvikkeiden paikallisuus ja alkuperä myy

Näin voi päätellä ainakin Tescoon liittyvästä uutisoinnista. Britannian suurin vähittäiskauppaketju,  Tesco, lanseerasi uusia tuotesarjoja maatilatuote-brändeillä, kuten Boswell- ja Rosedene- farmit. Tuotesarjoissa on laaja kirjo elintarvikkeita: lihaa, vihanneksia ja juustoja.

Tuottajajärjestöt ovat silti närkästyneitä, suorastaan ravoissaan.

Ongelma on, ettei brändien mukaisia maatiloja ole olemassa:  nimet on keksittyjä ja suurin osa elintarvikkeista on ulkomaista alkuperää. Tarkkaan ottaen ei ole kyse ruokaväärennöksestä, koska pakkausmerkinnöissä on kerrottu myös elintarvikkeen oikea alkuperä. Kritiikki kohdistuu kuluttajia harhaanjohtavaan markkinointiin: kotoinen tila-brändi luo kuvan ja lupauksen kotimaisuudesta, jota ei ole.

Lähiruoka ja paikallisuus ruokakaupassa siis myy ja niillä on vaikutusta kuluttajien ostopäätöksiin. Jopa niin paljon, että markkinoinnin rajoja ollaan valmiita testaamaan.

Entä meillä?

Suomessa vähittäiskauppa tuo elintarvikkeiden alkuperää ja paikallisuutta esille entistä vahvemmin, ja tuottajatkin saavat osansa huomiosta. On vaikeaa kuvitella, että samankaltaista olemattomiin maatiloihin perustuvaa tuotesarjaa, joku täällä lähtisi tuomaan markkinoille.

Paikallisuus ja lähiruoka myy myös meillä. Maukas, herkullinen, ravitseva ja lähellä tuotettu —onko siinä hyvä kombinaatio myyviä ominaisuuksia ruoalle? Ruokakaupassa kuluttajista on tulossa hybridi-kuluttajia, jotka ovat valmiita sekä ostamaan kallista, että halpaa ruokaa. Itselle merkityksellistä lisäarvoa tuottaviin ruokatuotteisiin ja raaka-aineisiin panostetaan myös rahallisesti. Eettisyys, reilut tuotanto-olosuhteet, erityinen maku tai paikallisuus voivat olla syy “premium-tuotteen” hankintaan. Ruokamenoja tasataan ostamalla muissa tuotteissa edullisimpia tuotteita. Ilmiö näkyy vähittäiskaupassa, mutta myös siinä, että REKO-lähiruokarenkaat yleistyvät vauhdilla. Kuluttajat haluavat käyttää tuoretta ja paikallistaa ruokaa ja ostaa suoraan alueen tuottajilta.

sikaa_rajattu
Lautasella paikallista, herkullista ja terveellistä siikaa – houkutteleeko?       

Vahvoja viestejä siihen, että myös, ja erityisesti, pk-elintarviketuottajien kannattaa panostaa oman tuotteensa ja toiminnan erityispiirteiden esilletuontiin, on olemassa. Erilaiset laatu- ja jäljitettävyysjärjestelmät, logot ja serfikaatit kuvaavat esimerkiksi tuotteen alkuperää, paikallisuutta, tuotantotapaa, toimitusketjua tai kestävän kehityksen mukaista tuotantoa. Niiden käyttöönotto vaatii panostusta, ja  konkreettisen hyödyn osoittaminen ei ole aina yksinselitteistä. Oman toiminnan ja tuotteiden ainutlaatuiset, parhaat, ja asiakkaille merkitykselliset, puolet voi tuoda esille kuvin ja sanoin muutoin: markkinointiviestinnässä, pakkauksissa, somessa ja henkilökohtaisissa kontakteissa. Kun sen tekee aidosti ja luotettavasti, viesti kantaa.

Teija Rautiainen (teksti ja kuva)

tutkimuspäällikkö, Kestävä hyvinvointi/ KEHYS – Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen

Ei muuta – ruokatrendeistä vahvimpia

Ei muuta. Siinä se oli – nakkipaketin kyljessä. Mies ihmetteli merkintää, mutta minä riemastuin. Elintarviketuottaja on trendiaallon harjalla – kertoo asiakkaille pakkausmerkinnällä selvästi mihin tuotteen luonnollisuus tai aitous perustuu: valmistuksessa on käytetty vain lihaa, vettä, merisuolaa ja mausteita.

Suositut tv:n kokkausohjelmat, ruokabloggarit ja omien ruokavalintojen jakaminen sosiaalisessa mediassa pitää yllä ruokaharrastuneisuutta. Ruokahifistelijät haluavat käyttää tuoreita, prosessoimattomia raaka-aineita ja valmistaa ruokansa alusta lähtien itse. Aitous, etnisyys ja terveellisyys kiinnostavat. Myös uutuustuotteita kokeillaan mielellään. Kiinnostuksen kuitenkin herättää yhä useammin tarina brändin, tuotteen tai tuottajan takana, ei pelkästään itse tuote.

Ruokailun välipalaistumisen trendi jatkuu vahvana. Ravitsevat, helposti mukana kuljetettavat ja syötävät välipalakonseptit korvaavat entistä useammin perinteistä ateriointia: siksi välipalan pitää myös vastata sitä korvaavan aterian, vaikkapa aamupalan, ravitsemussisältöä. Kun uusiin välipalatuotteisiin yhdistetään toinen valtatrendi, kasvisten käytön lisääntyminen, onkin käsillä  uutuustuotteita, kuten kasvisjogurtti tai vihis.

IMG_20160128_182510~2

Kausittain vaihtuvat trendikasvikset, kuten lehtikaali, kurpitsa tai punajuuri, antavat luvan haluta ja nauttia värikästä ruokaa, siis hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia pitkin päivää. Jotta se onnistuisi, tehdään niiden käyttö mahdollisimman helpoksi. Hedelmät ja kasvikset tiivistetään juomiin tai välipala-patukoihin, ja kaupasta saa laadukkaita, värikkäitä ja raikkaita pakasteita ruoanvalmistukseen. Ainakin näin talvisaikaan värit piristävät ja houkuttavat syömään.

Proteiinien riittävän saannin trendi osana hyvää ravitsemusta jatkuu vahvana. Keskeinen proteiinien lähde, maitotaloustuotteet, saa uusia haastajia. Härkäpapu, herneproteiini ja markkinoille tulossa oleva nyhtökaura eivät enää ole vain vegaanien valintoja, vaan kiinnostavat myös ekoloogisuuden tai terveellisyyden vuoksi. Vegaanituotteiden valikoima kasvaa, mutta vahvin kasvu on “ei-oo” tai “ei-muuta” -tuotteilla.  Erityisesti gluteenittomille ja laktoosittomille tuotteille on kysyntää.

Ruokatrendien kirjo alkaa yhtä laajaa kuin ruokatuotteiden. Tämän kirjoituksen runkona on Innova Marketingin trendikatsaus (2015). Lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljasen blogissa hyvä kattaus lähiruoasta ja ruokatrendeistä.  Ruokien ja juomien megatrendejä 2016-2017 on thefoodpeople on koonnut infograafiin  ja Technomic puolestaan videolle.

Ruokatrendien kirjo näkyy hyvin myös ruokakaupan valikoimissa.  Käytä joskus hetki aikaa vaelteluun ruokahyllyjen äärellä. Mukaan voi tarttua joku kiinnostava, trendikäs uutuustuote, vaikka mystinen vihis, tai ainakin ihmeteltävää siitä, mitä kaikkea tarjolla on.

Niin, ne nakit. Hyviä olivat. Ei muuta.

Teija Rautiainen

Tutkimuspäällikkö, Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen, elintarviketurvallisuus ja ruokapalvelut

Kokeiluilla kehittäminen – sattumanvaraisuutta vai suunniteltuja sattumia?

Nopeammin tuloksia, selvityksiä ei tarvita, suoraan toimintaan! Nämä kommentit ovat yleistyneet TKI-toimintaa suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa. Samaan aikaan useat TKI-toiminnan rahoittajat vaativat entistä yksityiskohtaisempia suunnitelmia siitä, mitä mahdollisella rahoituksella tehdään ja millaisia tuloksia luvataan saada aikaiseksi. Siksipä toteutunut projekti tuottaakin sitten vain ne tulokset, jotka on muutamaa vuotta aiemmin suunnitelmaan kirjattu. Tulokset tuntuvat projektin päättyessä jo liian tutuilta, vanhoilta ja vähän itsestään selviltäkin.

Näistä lähtökohdista on helppo ymmärtää, miksi kokeilujen ja kokeilukulttuurin hyödyt nähdään osaltaan ratkaisuna innovatiiviseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Mamkissa 10.-11.11.2015 järjestetyssä valtakunnallisessa TKI-toimijoiden Liike-seminaarissa (http://www.mamk.fi/liike) kokeilut ja kokeilukulttuuri olivat esillä monissa keskusteluissa. Konkreettisena kokeiluna siitä, miten porukan sai liikkeelle, oli esimerkiksi Hämäläisen Paulan pitämä taukojumppa puheenvuorojen välissä. Ja onnistunut kokeilu olikin!

satasalamaa

Kuva: Anastassiya Kurinova

Kokeiluista tulee helposti mieleen irralliset, pienet ja kivat ”caset”, joissa iloisesti saa unohtaa tieteelliset lähtökohdat, taustoittavat viitekehykset ja kokonaisvaltaiset suunnitelmat. Karelia ammattikorkeakoulun innovaatiokoordinaattori Heikki Immonen toki korosti, että kokeilujen tulee olla niin pieniä, etteivät menetyksetkään ole liian suuria. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kannalta on kuitenkin erityisen tärkeää se, että pienet kokeilut liittyvät osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tämän kokonaisuuden tulee olla tutkimuksellisesti suunniteltu ja kokonaiskehittämisen kannalta perusteltu. Käytännön pienistä kokeiluista saadaan rakennettua näin vaikkapa avaruuslentojen ruokailun tai viestinnän onnistuneita kokonaisratkaisuja – kuten Kareliassa tällä hetkellä rakennetaan!

Epäonnistumiset kokeiluissa tuottavat tietoa siitä, mitä ei kannata tehdä. Kokeilukulttuuri sallii epäonnistumiset ja merkityksettömyyksien arvostamisen. Näitä analysoimalla saadaan tietoa siitä, mitä ei tulisi tehdä. Tämän vuoksi jo useilla tieteenaloilla tuotetaan julkaisuja ”Journal of negative results”. Yritysmaailman puolella mokapäivät ja ”Kallein moka” -kilpailut ovat yleistyneet. Jopa kansallista epäonnistumisen päivää vietetään nykyisin vuosittain 13.10. Tutkimus- ja kehittämistyössä epäonnistumisten hyväksyminen kuitenkin voi tuntua lähtökohtaisesti vaikealta. Yhä kovempi kilpailu rahoituksesta ei paljon edistä ajatusta siitä, että työläästi hankitun rahoituksen tuloksena onkin epäonnistuminen tai merkityksettömät tulokset.

Ehkä asiaa tulisikin lähestyä toisin: kun rahoitukset ovat pieniä, mutta hyvin kohdennettuja ja muodostavat verkostoja, ne vievät kokonaisuutena tutkimusta ja kehittämistä eteenpäin. Tällä tavoin ajateltuna kokonaisuuksien muodostumiseksi tarvitaan yhä enemmän tietoa pienistä kokeiluista (viestinnän merkitys), avoimuutta kokeiluista kertomiseen (avoin tieto ja luottamus), kokonaisuuksien hahmottamista (asiantuntijuutta, joka rakentuu tieteellisesti) ja epävarmuuden sietokykyä. Näin tutkimus- ja kehittämistoimintaa tarkasteltaessa menestyjiä ovatkin ne, jotka ovat määritelleet oman asiantuntijuutensa suhteessa verkostoihin ja avoimesti tiedottavat omista kokeiluistaan. Tällaisesti menestymisen konseptista on jo olemassa tutkittua näyttöäkin: (mm. http://www.mamk.fi/read/2015/haastattelu/professori-kai-hakkarainen-vieraili-mamkissa-asiantuntijuus-ei-asu-yksin-kenenkaan-paassa/)

Ehkä kokeilukulttuuri onkin vain uudella tavalla paketoitu luonnontieteellisen maailmankuvan ja tutkimuksen konkretisointi. Hyvin ja perusteellisesti valmisteltu kokeilu tuottaa uutta, toivottua tai ei-toivottua, tietoa kokonaisuuteen. Tiedon merkityksellisyyttä voi arvioida vain suhteessa aiemmin asetettuihin hypoteeseihin, joita testataan. Ja näiden hypoteesien laadinnassa tarvitaan aivan varmasti aiempia tuloksia ja selvityksiä! Joten jatketaan selvitysten, kartoitusten ja tutkimusten tekemistä, mutta käytetään niitä myös kokeilujen pohjana.

Anu Haapala

Tutkimusjohtaja, Kestävä hyvinvointi/ KEHYS -Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen

Yksilökeskeisyys nuorisopalveluissa – vieläkin korkkaamaton mahdollisuus?

Syrjaseutujen_nuoret_MG_0149

KEHYS-hankkeen osahankkeessa kartoitetaan syrjäseutujen nuorten elinoloja ja palveluja kansainvälisessä kontekstissa. Sen puitteissa Mamkilla järjestettiin 6.10. kansainvälinen workshop Personalisation in youth services – still an untapped opportunity?, jossa nuorten palveluja tarkasteltiin yksilökeskeisyyden suuntauksen valossa.

Suuntaus on lähtöisin Iso-Britanniasta ja se on mullistanut sosiaalipalvelujen kentän. Sen johtoajatuksena on kansalaisen itsemäärääminen häntä itseään koskevissa asioissa, jota myös palvelujärjestelmässä tulisi kunnioittaa. Yksilön omaa tahtoa, hänen intressejään, mielenkiinnon kohteitaan ja elämänsuunnitelmiaan tulee punnita osana palveluratkaisua. Vaihtoehtojen tarjoaminen palveluratkaisuiksi ja vapaus valita niiden väliltä kuuluu keskeisesti tuohon ideaan.

Monelta ihmiseltä puuttuu vapaus tehdä valintoja omissa palveluissa, vaikka meillä olisi asiakkaina sille tarvetta ja edellytyksiä. Riippuvuus viranomaisten päättämistä palveluratkaisuista ja asiantuntijakeskeinen, institutionaalinen vaihtoehdottomuus on vieläkin suurta ja usein juuri haavoittuvilla ryhmillä. Viime viikonloppuna syntyneessä sote-uudistuksessa valinnan vapaudesta on tullut poliittinen kiistakapula, vaikka kyseessä on apriorisesti keskeinen arvo. Jos minun pitää teroittaa lyijykynä ja sen tehdäkseni joudun valitsemaan teroittimen ja viivoittimen väliltä, valintani perustuu tarpeen mukaiselle toiminnalle, eikä tietoiselle kulutuspäätökselle. Keskustelu valintojen tekemisestä redusoituukin usein konsumerismin ja uusliberalismin kritiikkiin, vaikka emme vielä tiedä, Ruotsin malliakaan tutkimalla, mitä valinnan vapaus palvelujen väliltä tulee meillä laajassa mielessä tarkoittamaan.

Yksilöllisesti räätälöidyt ratkaisut, yksilön kokonaisvaltainen huomioonottaminen ja vaihtoehtojen tarjoaminen koetaan keskeisesti kehitettäviksi ulottuvuuksiksi esimerkiksi syrjäseuduilla asuvien nuorten palveluissa. Eri asia sitten on, onko mitään mistä valita, vai onko muutettava muualle? Onko syrjäseutujen nuorille tarjolla palveluja, ja jos on, minkälaisia? Viranomaisten suoraan heitä varten määrittelemä paras mahdollinen palveluratkaisu ei välttämättä ole nuorelle paras mahdollinen, jos hänen mielipiteitään ei kuunnella. Se olisi yksilökeskeisen palvelun olennainen idea.

Kun aikaisemmin talvella haastateltiin eteläsavolaisia vaikeasti työllistyviä nuoria, kaikkia yhdisti ajatus siitä, että henkilökuntaa, joilla on aitoa kiinnostusta asiakkaan omiin asioihin, elämäntilanteeseen ja elämänhistoriaan, tarvittaisiin palveluissa enemmän. Vastaavanlainen, kuunteleva asiakaskontakti on yksilökeskeisen palvelun ydintä. Riippumatta siitä, kutsutaanko kontaktia henkilökohtaiseksi suhteeksi vai yksilö- tai asiakaslähtöiseksi työksi, nuorilta välittyi selkeä sanoma: yksilökeskeisiä palveluja ei ole saatavilla tarpeeksi.

Iso-Britanniassa yksilökeskeisten palvelujen kehittäminen nuorisopalveluissa on kaatumassa hallituksen leikkauspolitiikkaan. Syksyn seminaarissa kuultiin menoleikkausten tuloksista raakaa faktaa, kun esimerkiksi satoja nuorisotiloja on jouduttu sulkemaan rahojen puutteessa. Kolmas sektori, sen asiantuntijuus ja ideoiden kirjo hyvinvointipalvelutarjonnan laajentamisessa on keskeisessä roolissa nyt, kun kunnalliselta sektorilta leikataan. Brittiläisen uuden kansalaisyhteiskunnan ideologia kutsuu siis kaikki kansalaisensa yhteisiin talkoisiin hyvinvoinnin ylläpitämiseksi – tuleeko tästä suuntaus myös meidän palveluihimme?

Susan Eriksson
tutkimuspäällikkö

Syrjäseutujen nuorten elinolot, elämäntavat ja palvelut

Elintarvikkeita joka lähtöön Anuga-messuilla

Vieläkin on pää vähän pyörällä viime viikkoisten Anuga-messujen jäljiltä, jalat ovat kävelystä sentään toipuneet. Joka toinen vuosi järjestettävät Anuga-messut kokosivat tällä kertaa Kölnin messukeskukseen yli 160 000 kävijää ja reilut 7 000 näytteilleasettajaa yli sadasta maasta. Esillä olevien tuotteiden määrää ei kai kukaan yrittänyt edes laskea. Valintoja oli siis tehtävä, kun kymmenen messuhallin läpikäynti ei olisi onnistunut.

Kasvistuotteiden, erityisesti vegaanituotteiden, nousuun uskotaan vahvasti. Tarjontaa oli joka tarpeeseen. Tosin itse jäi miettimään sitä, että onko välttämätöntä tehdä kasviksista samanlaisia tuotteita kuin lihasta; nakkeja, makkaroita, leikkeleitä. Kuvassa on yhden valmistajan vegaanituotteita, jotka sopivat myös halal-ruokavalioon, ovat luomutuotteita, ja joilla on brittiläisen laatujärjestelmän serfikaatti BRC.

kasvista_vai_lihaaElintarvikkeiden nouseva trendi onkin FreeFrom – tuotteet, kotoisasti voisi sanoa ”ei-oo -tuotteet”. Tärkeää tuntui olevan kertoa näkyvästi siitä, mitä tuotteissa ei ole, jotta kuluttajat voivat tehdä helposti ostopäätöksiä.

”Ei-oo -tuotteista” vahvimmin kasvaa gluteenittomien tuotteiden kysyntä, mutta siinä rinnalla nousevat myös laktoosittomat ja vegaanit tuotteet. Lisäksi elintarvikkeet, joissa ei ole kananmunaa, maitotaloustuotteita, gelatiinia, vehnää tai kaseiinia, tai jotka soveltuvat Fodmap ja vegetaristi -ruokavalioon ovat mukana Top10 -listalla. Suomessakin keskustelua herättänyt sokeri, tai oikeastaan sokerittomuus, näkyi myös messujen tuotetarjonnassa.

Free_from_all

Katuruoka, Street Food, näkyi messuilla ruokarekkoina. Tai eiväthän nämä ruokarekkoja olleet vaan myyntiautoja, jotka kätkevät sisäänsä valtavan määrän hyvässä järjestyksessä olevaa tavaraa. Kenties viehättäviä, kiinnostusta herättäviä ”ruokarekkoja” näkyy tulevaisuudessa yhä useammin myös täällä harvaanasutulla seudulla. Kuvista alempana olevaan mini-myymäläautoon mahtuu muuten 250 – 300 tuotetta, reitin ajomatka päivässä vaihtelee 50 – 250 kilometriin, päivittäinen asiakasmäärä on 80-100 ja pysäkkejä ajoreitin varrella 70-80. Tarina kertoo, että asiakkaat ostavat keskimäärin 15 € arvosta elintarvikkeita.

WP_20151013_14_06_32_ProWP_20151014_11_25_04_Pro

Ranska, Kreikka, Iltalia ja Kiina olivat näkyvästi isoilla messuosastoilla mukana Anugassa. Suomalaisia elintarvikeyrittäjiä oli Food from Finland –osastolla kahdessa messuhallissa. Yrittäjät kertoivat, että suomalaiset tuotteet, kuten leipäjuusto ja marjamehut ja muut marjatuotteet, olivat herättäneet kävijöissä kiinnostusta ja niille tuntuu olevan kysyntää. Anuga on ammattilaisille tarkoitettu messu, jossa tehdään, tai ainakin valmistellaan, kauppaa ja solmitaan kontakteja. Yrittäjät olivat varovaisen toiveikkaita tulevaisuuden suhteen, messuihin satsaaminen saattoi olla hyvinkin kannattavaa.

Itselleni messukäynti oli antoisa ja kiinnostava, olivathan uusimmat elintarvikealan uutuudet esillä. En kyllä jää kaipaamaan coca-colan -makuista juustoa, mutta moni muu tuote voisi päätyä ostoskoriin. Kuten, joku näistä kotimaisista pakkaskuivattuista marjoista, joiden maku oli niin aito!

berries

Teija Rautiainen, tutkimuspäällikkö, Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen, KEHYS-hanke

Nuoret miehet kiinnosti – hyvinvoinnin edistämiseen uusia ajatuksia

Mikäpä yhdistäisi nuorten syrjäytymisen ehkäisyn, terveyden omaehtoisen edistämisen ja elintarvike- ja ravitsemuksellisen turvallisuuden paremmin kuin nuoret miehet?

Jaa, ehkä joku muukin yhteinen teema löytyisi, mutta nuorten miesten hyvinvoinnin edistäminen valikoitui Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen, KEHYS -hankkeen ensimmäisen seminaarin aiheeksi.

Seminaarin tavoitteena oli tuoda alueelle lisätietoa alueen ulkopuolisilta, jotta eteläsavolaiset toimijat voivat sitä hyödyntää toiminnassaan. Elokuinen seminaari kokosi reilut 50 osallistujaa maakunnasta ja maakunnan ulkopuolelta kuulemaan, millaisilla avaimilla nuorten miesten hyvinvointia lisätään eri puolilla Suomea, tässä päällimmäisiä muistumia päivästä. Asiantuntijan nimessä on linkki luentomateriaaliin.

Nuoret, ”tilastolliselta iältään 14/18- 34 vuotiaat”, eivät ole yhtenäinen ryhmä. Sukupuolen lisäksi eroja luo esimerkiksi asuinpaikka. Päivi Harinen kuvasi sattuvasti syrjäseutujen eritysongelmia: urbaaneja harrastusmahdollisuuksia vähän ja niihin osallistuminen tai vai kavereiden kanssa hengailu vaatii kyytijärjestelyjä. Ruraalit-harrastukset, kuten metsästys ja kalastus, ja äijä-touhuilu isien ja muiden miesten kanssa on vastaveto kaupunkikulttuurille, jopa hylkysyrjässä. Jos ongelmat kasautuvat, voidaan hyvinvointia tukea myös hoitoliikunnan avulla. Fyysinen aktiivisuus tukee sairauksien hoitoa ja sote-palvelujen kartoituksen aikana voidaan asiakasta antaa myös aktiivisen liikuntaohjauksen pariin, kuten Marina Stefansson kertoi Pieksämäellä jo tehtävän.

iStock_000043754424_omena_2015Nuoret miehet aiheuttavat kolmenlaista huolta: joutilaisuus, vääränlainen toiminta ja huolettomuus ovat kasvatuksellisia huolenaiheita, kansanterveyden ja taloutta rasittaa tieto siitä, etteivät nuoret miehet osaa, halua tai pysty huolehtimaan hyvinvoinnistaan. Lisäksi huolehditaan sotilaallista asioista, pysyykö kansakunnan puolustus ja turvallisuus kunnossa. Iso joukko nuoria miehiä tavoitetaan kutsuntojen ja varusmiespalveluksen aikana. Kutsunnat ovat mahdollisuus aktivoida liikkumaan ja huolehtimaan kunnosta, jotta nuori pääsee Iskussa Intiin. Varusmiespalveluksen aika on otollista myös terveyskäyttäytymisen tutkimiselle. Anni Ojajärvi kertoi ruokailun ja terveyskäyttäytymisen monimuotoisuudesta, johon perhetaustalla ja koulutuksella on vain yksi osuus. Siihen suhtautuuko nuori ruokaan ”tosiäijä”, ”terveilijä”, ”en vastusta, mutta en tee” vai ”ihan sama” -meiningillä, vaikuttaa ratkaisevasti ympäristö, eletty arki, ystävät, tilanteet ja tietotaito. Selvää taitaa olla, ettei kaikille nuorille miehille voi hyvästä syömisestä kertoa samalla tavalla.

Pelejähän ne nuoret (miehet) pelaa, tuskin tekevät muuta… kuulostaako tutulta? Pelit ovat kuitenkin keinoja nuorten aktivointiin, liikuttamiseen ja hyvään syömiseen. Tuomas Kari muistutti, että pelillisyys on muutakin kuin virtuaalimaailmaa ja -pelejä. Peleihin liittyvät elementit, kuten elämyksellisyys, palkitseminen tai ongelmanratkaisu, auttavat liikuttamaan tai omaksumaan terveellisiä elämäntapoja koulussa, kotona ja työssä. Näin toimii esimerkiksi koulujen kilometrikisat. Toki hyviä ja innostavia apuja löytyy digitaalista liikuntapeliestä ja liikuntateknologian sovelluksista ja laitteista, joilla itseään ja suorituksiaan voi mitata.

Oululaisilta ei ollut MOPO-todellakaan karannut käsistä. Riitta Pyky esitteli mittavan työkalupakin nuorten miesten aktivointiin. Nuorten osallistuminen heille suunnattujen palvelujen kehittämiseen on tärkeää, siitä muistutti Raija Korpelainen kuvatessaan Clans of Oulu -pelin kehitystyötä.

Päivän aikana kuultiin ongelmia ja ratkaisuja, mutta tehtävää vielä on. Kiinnostaako sinua jatkokehittäminen ja ratkaisujen yhdessä miettiminen?
Tervetuloa seminaarin jälkipeliin, ideariiheen, tiistaina 22.9 klo 10 – 12 Mamkin Kasarmin Kampukselle. teemalla “Nuorten miesten hyvinvointi, miten tästä eteen päin Etelä-Savossa”.

Kysy lisää, ilmoittaudu mukaan 18.9.2015 mennessä teija.rautiainen@mamk.fi tai anu.salpakoski@mamk.fi

Teija Rautiainen, tutkimuspäällikkö, KEHYS-hanke