Elintarvikkeiden alkuperän ilmoittaminen teemana hankkeen päätösseminaarissa

 

Kuva Juuli Aschan

Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle –hankkeen päätösseminaari pidettiin 30.10.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla Mikkelissä. Seminaarin aiheena oli miten elintarvikkeen ja sen sisältämien ainesosien alkuperästä tulisi informoida kuluttajaa. Kuluttajia kiinnostaa yhä enemmän ruoan alkuperä, tuotantotapa ja kulkureitti ruokapöytään. Erityisesti lihan ja kalan alkuperämaan tietämistä pidetään tärkeänä.

Seminaarissa kuultiin lainsäädäntöneuvos Anne Haikosen Maa- ja metsätalousministeriöstä katsaus ruoan alkuperän ilmoittamisvelvoitteisiin ja valmisteilla olevaan lainsäädäntöön.

Voimassa oleva lainsäädännön mukaan elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka tulee aina ilmoittaa, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta. Pakolliseksi alkuperämaan ilmoittaminen on määrätty mm. lihan, kalan, kokonaisten tuoreiden vihannesten ja hedelmien sekä hunajan myynnissä. Äskettäin voimaan tullut asetus määrää Suomessa valmistetuille tuotteille pakolliseksi myös ainesosana käytetyn lihan ja maidon alkuperämaan ilmoittamisen tuotepakkauksissa (asetus on voimassa 31.5.2019 saakka).

Valmisteilla oleva asetusmuutos velvoittaisi ravintoloita ilmoittamaan ruoan ainesosana käytetyn lihan ja kalan alkuperämaan.

Ravintolaruoan raaka-aineiden alkuperän ilmoittaminen on ollut vapaaehtoista, mutta on nyt tulossa lihan ja kalan osalta pakolliseksi. Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla oleva muutos asetukseen elintarviketietojen antamisesta kuluttajalle velvoittaa ravintoloita ilmoittamaan asiakkailleen elintarvikkeen ainesosana käytetyn tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn lihan ja kalan alkuperämaan. Ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti.

Määräys koskee laajasti eri lihalajeja: naudan-, sian-, lampaan- ja vuohen-, siipikarjan, hevosen-, poron- ja riistanlihaa. Siinä ei kuitenkaan velvoita ilmoittamaan erilaisina valmisteina hankittujen (esim. makkarat) ainesosana käytetyn lihan alkuperämaata.

Kalan osalta tulee ilmoittaa kalafileen ja muu kalan lihan sekä kuivatun, suolatun ja savustetun kalan pyyntialue tai alkuperämaa tai viljellyn kalan viljelymaa.

Mikäli asetusehdotus läpäisee EU:n notifiointiprosessin se tulisi Suomessa kansallisena asetuksena voimaan aikaisintaan joskus vuoden 2018 alkupuolella. Lisäksi toimijoille annettaisiin muutaman kuukauden siirtymäaika uuteen käytäntöön.

Kokemuksia alkuperämaan vapaaehtoisesta ilmoittamisesta

Fazer Food Services –yhtiön hankintajohtaja Timo Ståhlström kertoi kokemuksista lihan ja kalan alkuperän vapaaehtoisesta ilmoittamisesta. Yhtiö on vapaaehtoisesti ilmoittanut lihan ja kalan alkuperämaan tuoteselosteissaan kaikissa 600 ravintolassaan vuodesta 2013 lähtien. Tämä on ollut mahdollista keskitetyn hankintatoiminnan ansiosta, jossa hankintasuunnitelmat tehdään pitkälle aikavälille tuotealuekohtaisesti. Sen puitteissa hankintatiimi tekee liiketoiminnan käyttöön tuotekohtaisesti nimettyjä ostovalikoimia, joihin pääsemiseksi tavarantoimittajan tulee täyttää ennalta määrätyt valintakriteerit mm. luotettavuuden ja vastuullisuuden sekä alkuperätiedon ja jäljitettävyyden osalta. Alkuperätieto välittyy kaikkiin ravintoloihin yhteisen tietojärjestelmän kautta.

Iso ostaja kuten Fazer Food Services saa alkuperätiedon suoraan ilman välikäsiä alkuperäiseltä tavarantoimittajalta ja sillä on riittävästi resursseja tarvittaessa selvittää tuotteen alkuperätieto luotettavasti. Ståhlström totesi, että pieni tukkujen kautta raaka-aineensa hankkiva ravintola voi olla haasteellisessa tilanteessa alkuperätiedon selvittämisen suhteen. Valmistajien alkuperätiedoissa on paljon poikkeamia ja tulkinnanvaraa riippuen mistä tietoja katsoo tai kysyy. Vaihtoehtoja alkuperätietojen selvittämiseen ovat:
• GS1 Synkka –palvelu, josta tiedot siirtyvät esim. suurempien tukkuliikkeiden järjestelmiin
• nettisivut
• pakkaukset
• tiedustelut suoraan valmistajalta.
Sekaannuksia sattuu usein, kun alkuperämaana ilmoitetaan valmistusmaa eikä pääraaka-aineen (ainesosan) alkuperämaata. Kumpikin olisi kuitenkin syytä tietää. Luotettavaa tietoa on vaikea saada varsinkin, kun oikea tieto pitäisi olla jo tilattaessa eikä vasta kun sen näkee pakkauksesta. Ruuan alkuperän ja turvallisuuden varmistamisen kannalta alkuperä on tiedettävä myös jälkeenpäin

D.O. Saimaa -alkuperämerkki

Seminaarissa kuultiin myös Marjo Särkkä-Tirkkosen (Helsingin yliopisto/Ruralia-instituutti) esitys siitä, miten maakunnallista alkuperää voidaan viestiä alkuperämerkillä. D.O. Saimaa –merkki kertoo erityisesti Saimaan alueelta tulevan raaka-aineen alkuperästä ja tuotantoprosessista.

Alkuperän lisäksi merkin saamisen kriteerejä ovat myös tuotteen ja tuotantotavan ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

 

 

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

 

 

Merkit elintarvikkeiden vastuullisuusviestinnässä

Elintarvikealan yritykset viestivät vastuullisuudestaan myös tuotepakkaustensa kautta. Kaiken perustana ovat pakolliset pakkausmerkinnät, jotka on määritelty EU:n elintarviketietoasetuksessa (1169/2011) ja eräissä sitä täydentävissä kansallisissa säädöksissä. Pakkauksissa olevat valmistajan vapaaehtoisesti tekemät ja vastuullisuudesta viestivät merkinnät kuuluvat varsinaiseen vastuullisuusviestintään. Merkinnät voivat olla sanallisia tai tietyllä merkillä ilmaistavia.

Kuva Juuli Aschan

Vastuullisuusmerkkien kuten sanallistenkin viestien ensisijaisena kohderyhmänä ovat kuluttajat. Niiden tarkoituksena on helpottaa kuluttajaa valitsemaan kestävän kehityksen eettisiä ja ympäristönäkökohtia painottavia preferenssejään vastaavia tuotteita.

Sanallisten väitteiden käytössä on tuotteiden valmistajien syytä olla erittäin varovaisia, mikäli ne koskevat elintarvikkeiden vaikutuksia ravitsemukseen ja terveyteen. Ravitsemusta ja terveyttä koskevien väitteiden käyttö on hyvin tarkasti säädeltyä. Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen hyödyllistä ravintosisältöä käsittelevää väitettä. Esimerkiksi ’sisältää kalsiumia’. Terveysväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen ja terveyden välistä yhteyttä käsittelevää väitettä. Esimerkiksi ’Kalsium on välttämätön lasten luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle’. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa käytettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (väiteasetus).

Merkkejä on käytössä valtavan laaja valikoima. Merkkien ylläpitäjäorganisaatio on määritellyt kriteerit merkin saamiselle ja sen käytölle sekä yleensä perii maksun merkin käytöstä tai merkin edellyttämän toimintatavan mukaisista tarkastuksista.

Merkeillä viestitetään:

• tuotteen raaka-aineen viljelymenetelmästä
• tuotteen valmistustavasta
• tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta
• kaupankäynnissä noudatettavista menettelytavoista
• tuotteen alkuperästä
• elinkaaren aikaisesta hiili- tai vesijalanjäljestä.

Alla olevassa kuvassa on esimerkkejä eräistä yleisimmistä elintarvikepakkauksissa näkyvistä merkeistä. Niiden joukossa vain luomumerkin (”eurolehtimerkin”) käytölle on määritelty lakisääteiset käyttövaatimukset. Hyvää Suomesta -merkki on saanut myös tiettyyn käyttötarkoitukseen virallisen statuksen. Hyvää Suomesta –merkkiä käytettäessä elintarvikkeen ainesosana käytetyn lihan ja maidon alkuperää ei tarvitse erikseen ilmoittaa (MMM päätös 218/2017).

Alkutuotantoon liittyvistä viljely- tai kasvatusmenetelmiä kuvaavista merkeistä yleisimpiä ovat luomumerkit. Edellä mainitun ”eurolehtimerkin” lisäksi käytössä ovat kansallinen ”aurinkomerkki” ja Luomuliiton ylläpitämä ”leppäkerttumerkki”. Laatuvastuu -merkki kuvaa kotimaisen sianlihan tuotantotilan vastuullisia tuotantotapoja. Demeter –merkki on biodynaamisen tuotannon merkki. MSC –merkki on sertifioidun kestävän kalastuksen tunnus. UTZ (kahvi, tee ja kaakao) ja Reinforest Alliance Certified –merkki ovat tuontituotteissa näkyviä vastuullisen tuotantotavan merkkejä.

Tuotteen vastuullista valmistustapaa kuvaavat luomumerkit tai esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöä kuvaava merkki.

Ravitsemuksellista laatua kuvaavista merkeistä ”sydänmerkki” näkyy useissa pakkauksissa ja viestittää hyvälaatuisesta rasvasta ja vähennetystä suolan määrästä verrattuna vastaaviin muihin tuotteisiin.

Reilun kaupan merkki (Fair Trade –merkki) tarkoittaa, että tuotteen tai raaka-aineen valmistuksessa on noudatettu kansainvälisiä Reilun kaupan kriteerejä. Merkki viestittää, että tuote on osa järjestelmää, jolla pyritään parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä.

Tuotteen alkuperän tunteminen on kuluttajalle tärkeä tekijä ostopäätöstä tehtäessä ja valmistajat pykivätkin tuomaan tuotteen alkuperää esille monin eri tavoin. Hyvää Suomesta –tunnus on yleisin suomalaisesta raaka-aineiden alkuperästä viestivä tunnus. Kotimaisten kasvisten osalta myös ”sirkkalehtimerkki” näkyy usein pakkauksissa. Maakunnallisuutta tai alueellista alkuperää tuodaan esille esimerkiksi Maakuntien parhaat –merkillä tai D.O. Saimaa –merkillä. Euroopan Unionin nimisuojajärjestelmän mukaisia tuotteita on Suomessa vasta kymmenkunta, vaikka muualla Euroopassa niitä löytyy paljon. Kolme erilaista merkkiä, ”Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)”, ”Suojattu alkuperänimitys (SAN)” ja ”Aito perinteinen tuote (APT)”, antavat tuotteelle nimisuojan ja kaksi ensiksi mainittua kytkevät ne tiettyyn alueeseen. APT –merkki korostaa tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa ja sitä voidaan valmistaa missä tahansa EU-maassa.

Elintarvikepakkauksissa on esiintynyt erilaisia hiili- tai vesijalanjälkeä kuvaavia merkkejä, mutta niiden käyttö ei ole yleistä. Hiili- tai vesijalanjäljen käsitteet eivät ehkä ole kuluttajille vielä niin tuttuja, että yritykset kokisivat saavansa lisäarvoa merkkien käyttämisestä.

Hämmennystä vai hyötyä?

Vastuullisuusmerkeillä pyritään vaikuttamaan kuluttajan ostopäätökseen. Ennen kuin tällaista vaikutusta voidaan odottaa, on merkin oltava kuluttajalle tunnettu sekä merkin antama lupaus kuluttajan hyväksymä. Kattavaa tutkimusta aiheesta ei ole tehty, mutta eräiden merkin haltijoiden selvityksiä niiden tunnettavuudesta tai arvostuksesta on tehty.

Tässä eräitä tuloksia:

• Hyvää Suomesta -merkki sijoittui kärkikymmenikköön brändien arvostusta tutkittaessa (7. sija/958 brändiä) jo kymmenettä vuotta peräjälkeen (Markkinointi & Mainonta -lehti ja Taloustutkimus 2017).
•  Kotimaisten kasvihuonevihannesten tunnuksen eli vihreä-sinivalkoisen sirkkalehtimerkin tunnistaa 98 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Kolmelle neljästä sirkkalehtimerkki vaikuttaa myönteisesti ostopäätökseen. (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2016).
• Luomumerkeistä aurinkomerkin tunnettuus pysyi ennallaan, kaksi kolmesta vähintään olettaa, että se on luomumerkki. Lehtimerkin tunnettuus parani luomuostajien keskuudessa, lähes puolet tunnistaa merkin luomumerkiksi. Sen tunnettuus parani 3%-yksikköä (46%>43%) Leppäkerttumerkin tunnettuus säilyi myös lähes ennallaan, kun vajaa puolet oletti tai tiesi merkin luomuksi. (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2015). Tuoreessa bränditutkimuksessa aurinkomerkin sijaluku putosi 156 sijaa – enemmän kuin minkään muun merkin (Markkinointi & Mainonta -lehti ja Taloustutkimus 2017)
• Yli 80 % kuluttajista tuntee sydänmerkin ja noin 50 % tekee suoraan ostopäätöksiä sen perusteella
• Laatuvastuu-merkin autettu tunnettuus on nyt 53 %. Merkillä koettiin myös olevan vaikutusta ostopäätökseen (Mediatoimisto Voitto Oy)

Edellä esitetyistä tuloksista voi päätellä, että ainakin eräiden suomalaisten pitkään esillä olleiden vastuullisuusmerkkien käyttämisestä voisi olla yrityksille hyötyä tuotteen menekin edistämisessä. Sen sijaan Turun yliopiston tekemän TPR inno -hankkeen tulosten perusteella monet eettiset ja ympäristömerkit ovat kuluttajille edelleen melko tuntemattomia ja saattavat enemmänkin hämmentää kuluttajia kuin johtaa ostopäätöksiin.

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

Hyönteisruokaa

Hyönteiset ovat ympäristöystävällinen ja ravitsemuksellisesti arvokas ruoka-aine,
mutta hyönteistuotteiden pääsyä ruokakauppoihin saadaan vielä odottaa.

Hyönteiset ovat kuuluneet ruokavalioon koko tunnetun ihmisen historian ajan, joka ulottuu runsaan kahden miljoonan vuoden päähän. Ruokavalion omaksuminen on hyvin kulttuurisidonnaista ja se tapahtuu jo varhain ensimmäisten ikävuosien aikana. Länsimaissa hyönteisten käytöstä ravintona on vieraannuttu maanviljelyn ja kotieläintalouden yleistyttyä ja hyönteisiä on alettu pitää enimmäkseen haitallisina otuksina. Nykyään hyönteisravintoa käytetään kuitenkin laajasti Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa, Australiassa sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa (Meksikossa syödään jopa 549:ää erilaista hyönteislajia). Tosin näilläkin alueilla ruokailutottumukset ovat muuttumassa länsimaisen kulttuurin vallatessa alaa.

Keskustelu hyönteisruoasta on noussut esiin, kun näköpiirissä on tilanne, että maapallon ravinnontuotantoon kelvollinen maa ja vesivarat eivät riitä kasvavan väestön ruokkimiseksi. Tilanne muuttuu vaikeaksi 20-30 vuoden kuluttua, jos kulutustottumukset ja ravintomieltymykset säilyvät nykyisen kaltaisina. Hyönteisruokaa on esitetty ratkaisuksi tähän haasteelliseen tilanteeseen. Monet syötävät hyönteiset ovat ravintoarvoltaan erinomaisia ja niiden tuotanto on merkittävästi tehokkaampaa kuin tavanomainen lihantuotanto. Hyönteisproteiinien tuottaminen kuuluu YK:n määrittelemiin kestävän kehityksen tavoitteisiin vuosille 2016-2030.

Ravinnontuotannon tehokkuus hyönteisillä ja tavanomaisilla kotieläimillä. LÄHDE: Susanne Heiskan (Luke) esitelmä Tulevaisuuden proteiinit – Hyönteiset 13.12.2017.

 

Suomalaiset suhteellisen ennakkoluulottomia hyönteisruokaan

Hyönteiset ovat ekologinen vaihtoehto eläinproteiinin tuottamiseksi ja käyttämiseksi, mutta keskeinen kysymys meillä ja muualla länsimaisessa kulttuurissa on, halutammeko syödä hyönteisruokaa. Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Hyönteiset ruokaketjussa –hankeen kyselytutkimuksessa 70 prosenttia suomalaisista ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruoasta, kun vastaavat osuudet verrokkimaissa Ruotsissa, Tsekeissä ja Saksassa olivat hieman alle 40%, 30% ja 25%. Alle 45 vuotiaat vastaajat suhtautuivat myönteisemmin hyönteisruokaan kuin vanhemmat ikäluokat.

Hyönteisten lisääminen jauhettuna tuttuihin tuotteisiin kuten lihapulliin tai nugetteihin olisi kuluttajille helpoin tapa tutustua hyönteisruokaan. Turun yliopiston ja Luken tutkimuksessa jauhettuja hyönteisiä sisältävät sirkkaruislastut arvioitiin suomalaisten kuluttajien keskuudessa hieman miellyttäviksi, ja niitä pidettiin myös terveellisinä, ravinteikkaina ja mielenkiintoisina. Kasvisten kanssa wokattuja jauhomatoja pidettiin sen sijaan epämiellyttävinä ja niitä kuvailtiin luotaantyöntäväksi, eksoottiseksi ja epäilyttäväksi, mutta toisaalta myös terveelliseksi ja mielenkiintoiseksi. Tutkijat esittivät, että faktoihin perustuva tiedon tarjoaminen kuluttajille hyönteisten ruokakäytöstä ja maistamismahdollisuuksien lisääminen voisivat edesauttaa hyönteisruoan hyväksyntää. Uuden ruokakulttuurin omaksumisen muistutetaan kuitenkin olevan hidas prosessi.

 

Sirkkaruislastuja ja jauhomatowokia. LÄHDE: Jaakko Korpelan (Turun yliopisto) esitelmä Hyönteiset ruokaketjussa – hankkeen tuloksia ja toimenpiteitä, Kouvola 22.5.2017.

 

Lainsäädäntö vielä markkinoiden avautumisen esteenä

Suomessa ja periaatteessa koko EU-alueella tällä hetkellä merkittävin este hyönteisruoan yleistymiselle on sen myynnin kieltävä lainsäädäntö. Eräät eurooppalaiset maat kuten Belgia, Hollanti, Ranska ja Tanska ovat tulkinneet nykyisiä säädöksiä vapaammin ja niissä hyönteistuotteita löytyy ruokakaupan hyllyiltä. Vuoden 2018 alusta elintarvikekäyttöön tarkoitetut hyönteiset kuuluvat uuselintarvikeasetuksen (EU) 2015/2283 piiriin. Silloin alan toimijoiden tulee hakea uuselintarvikeasetuksen mukaisella hakemuksella lupaa hyönteisten kasvattamiseksi myytäväksi. Hakemuksen perusteella Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA käynnistää prosessin, jossa tutkitaan kyseisen hyönteislajin turvallisuus elintarvikkeena. Hyväksyttyä hyönteislajia voivat myydä elintarvikkeena kaikki toimijat EU:n alueella. Näin siis vaikkapa Espanjassa tehdyn hakemuksen perusteella hyväksyttyä hyönteislajia saa myydä myös Suomessa.

Hyväksymisprosessi on kallis ja pitkäkestoinen. Tällä hetkellä on vielä epäselvää, mikä toimijat lähtevät uuselintarvikelupaa hakemaan. Hyväksymisprosessin pituus huomioon ottaen näyttää siltä, että hyönteistuotteita voi tulla suomalaisiin ruokakauppoihin aikaisintaan vuonna 2018 – todennäköisesti vasta sitä seuraavina vuosina. Myös nyt myynnin sallivat EU-maat joutuvat siirtymään uuselintarvikelainsäädännön mukaiseen käytäntöön vuoden 2019 loppuun kestävän siirtymäajan jälkeen.

Monet suomalaiset toimijat ovat jo aktivoituneet hyönteistalouteen, vaikka hyönteismarkkinat vielä odottavat avautumista. Hyönteiskasvatuksen edelläkävijäyrityksiä ovat Biotus, Entocube, Finsect ja Pohjolan hyönteistalous. Suuret ruokatalot eivät ole vielä aktiivisesti kehittämässä hyönteistuotteita, mutta ne seuraavat tilannetta mm. olemalla mukana kehittämishankkeissa. Tutkimus- ja kehittämishankkeita on edellä mainitun Turun yliopiston ja Luken hankkeen lisäksi käynnissä ainakin Etelä-Pohjanmaalla Luken vetämänä (Entolab). Hyönteisjauheiden toiminnallisia ominaisuuksia ovat tutkineet ainakin VTT ja vastaava Tanskan teknologiainstituutti (DTI). Pohjoismaista yhteistyötä tehdään NICE-verkoston puitteissa ja Suomessa hyönteisten tuottajien ja kehittäjien verkostoja toimii ainakin Kanta-Hämeessä ja Kymenlaaksossa.

Lisää aiheesta:
Huldén L. 2015. Minikarjaa. Hyönteiset ruokana. Liike Kustannus Oy. Helsinki.
Piha S., Pohjanheimo, T., Lähteenmäki-Uutela, A., Křečková Z. & Otterbring T. 2017. The effects of consumer knowledge on the willingness to buy insect food: An exploratory cross-regional study in Northern and Central Europe. Food Quality and Preference (in press).

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia etelä-savolaiselle ruoalle -hanke

Suurten elintarvikeyritysten vastuullisuusviestintä netissä

Vastuullisuudesta valttia –hankkeessa analysoitiin suurimpien suomalaiseen ruokaketjuun kuuluvien yritysten nettisivuja. Yritysvastuusta viestiminen näyttää olevan välttämättömyys suurille elintarvikealan yrityksille.

Tuotannolliset yritykset

Tuotannollisista yrityksistä tarkasteltiin 12 yrityksen nettisivuja. Mukana olivat Arla, Atria, Fazer, HKScan, Nestle, Paulig, Raisio, Saarioinen, Snellman, Unilever ja Vaasan. Ne kaikki haluavat viestittää vastuullista toimintaansa nettisivuillaan jollakin tavalla. Erityinen vastuullisuusohjelma on kuvattu kaikilla muilla kuin Saarioisella ja Snellmanilla. Myös vuotta 2016 koskeva vastuullisuusraportti löytyy kaikilta muilta kuin edellä mainituilta ja Vaasanilta. Vastuullisen toiminnan sisältö tai painopisteet löytyvät kaikilta yrityksiltä. Kaikilla yrityksillä on keskeisenä teemana ympäristövastuu ja vastuu ihmisistä (tuotteiden turvallisuus ja terveellisyys). Myös taloudellinen vastuullisuus erilaisin tavoin ilmaistuna on kaikkien yritysten agendalla. Ellei oman työyhteisön hyvinvointia ole mainittu vastuullisen toiminnan painopisteenä, on se tuotu esille tärkeänä menestystekijänä toisaalla yrityksen nettisivuilla (esim. Saarioinen). Eläinperäisiä tuotteita valmistavilla yrityksillä (Arla, Atria, HKScan ja Snellman) eläinten hyvinvointi on mainittu yhtenä vastuullisen toiminnan osa-alueena, joskin Arla ei tuo sitä yhtä näkyvästi esille kuin muut yritykset.

Muut kuin suomalaisten omistamat yritykset viestivät vastuullisuudestaan muita laaja-alaisemmin sellaisin käsittein kuin ”ihmisoikeudet” (Nestle) tai ”ihmisten toimeentulon parantaminen” (Unilever), mikä johtuu niiden globaalista toiminnasta myös kehittyvissä maissa. Yksityiskohtaisemmin vastuullisuusperiaatteisiin pääsee tutustumaan näiden yritysten englanninkielisillä nettisivuilla.

Ruokapalvelutoimijat

Myös suurten ruokapalvelutoimijoiden sivuilta voi löytää vastuullisuusteeman, kun tutkimuksen kohteena olivat Fazer Food Service, Sodexho, Palmia (Helsingin kaupunki) ja Tampereen Voimia (Tampereen kaupunki). Erityinen vastuullisuusohjelma ja vastuullisuusraportti löytyivät Fazerilta ja Sodexholta. Fazerin konsernitason yleisten periaatteiden (vrt. edellä) lisäksi ruokapalveluilla on konkreettiset vastuullisen toiminnan painopisteet: kasvisten ja kestävien proteiinilähteiden käytön lisääminen, ruokahävikin pienentäminen ja sesonginmukaisuus. Sodexhon periaatteet ovat yleisemmällä tasolla: ihmiset, yhteiskunta ja ympäristö. Palmia painottaa ympäristöä, turvallisuutta ja kotimaisuutta. Tampereen Voimian painopisteet ovat puolestaan ympäristö, reilun kaupan tuotteet ja luomu.

Ruokakauppa

Ruokakauppakin viestii aktiivisesti vastuullisuudesta. Erityisen perusteellisesti aihetta käsittelevät nettisivuillaan K- ja S-ryhmä. Molemmilta löytyy sekä yksityiskohtainen vastuullisuusohjelma sekä vastuullisuusraportti. Niiden vastuullisuustoiminnan painopisteet kattavat kaiken olennaisen. K-ryhmälle keskeiset yritysvastuun alueet liittyvät hyvään hallintoon ja talouteen, asiakkaisiin, yhteiskuntaan, työyhteisöön, vastuulliseen hankintaan ja kestäviin valikoimiin sekä ympäristöasioihin. S-ryhmä jakaa yritysvastuullisuuden asiakkaisiin, ihmisiin ja ympäristöön, uudistumiseen ja tuloksellisuuteen liittyviin tekijöihin. Lidlin sivuilta ei löydy vastuullisuusohjelmaa eikä –raporttia, mutta yritys viestittää vastuullisuustoimintansa liittyvän seuraaviin teemoihin: valikoiman vastuullisuus, Lidl osana yhteiskuntaa, Lidl työnantajana, ympäristövastuullisuus sekä yhteistyökumppanit ja toimitusketju.

Pienille yrityksille on tilaa vastuullisuuden kilpailukentällä

Suurten elintarvikeyritysten vastuullisuusviestinnässä näkyvät lähes kaikki vastuullisuuden ulottuvuudet. Hieman vähemmälle niillä jää paikallisen hyvinvoinnin ulottuvuuden korostaminen, ellei paikallisuudeksi sitten mielletä suomalaisuutta. Paikallisuuden ja lähiruoan korostaminen viestinnässä olisikin pienille yrityksille mahdollisuus ja kilpailuetu.

Suurten yritysten vastuullisuusperiaatteisiin pääsee tutustumaan yksityiskohtaisemmin seuraavista osoitteista:

https://www.atria.fi/konserni/vastuullisuus/
http://www.fazergroup.com/fi/vastuullisuus/
http://www2.hkscan.com/portal/suomi/hkscan/laatu_ja_vastuullisuus/vastuullisuusohjelma/
http://www.saarioinen.fi/saarioinen/vastuullisuus/periaatteet/
http://www.pauliggroup.com/fi/vastuullisuus/
https://www.snellman.fi/fi
http://www.raisio.com/fi_FI/vastuullinen-ruoka
http://www.vaasan.fi/tietoa/yritysvastuu/
https://www.valio.fi/yritysvastuuraportti/2016/
https://www.arla.com/company/responsibility/
https://www.nestle.fi/csv/ourpeople
https://www.unilever.fi/sustainable-living/
http://www.fazerfoodservices.com/fi/vastuullisuus/
http://www.sodexo.fi/yhteiskuntavastuu
http://www.palmia.fi/fi/yritys/vastuullisuus/
https://tampereenvoimia.fi/periaatteemme/vastuullisuus/
https://www.s-kanava.fi/web/s-ryhma/vastuullisuus
http://www.kesko.fi/yritys/vastuullisuus/
https://www.lidl.fi/fi/vastuullisuus.htm

 

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

Opastusta vastuullisiin elintarvikehankintoihin ammattikeittiöille

Motiva on julkaissut julkisen sektorin ammattikeittiöille tarkoitetun oppaan, joka auttaa niitä hankkimaan vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.

 

 

 

 

 

Opas sisältää vastuullisuuskriteerejä ja hankintaohjeistusta tärkeimmille tuoteryhmille:

• ravintorasvat ja kasviöljyt
• kasvikset ja marjat
• vilja ja viljatuotteet
• sianliha ja sianlihatuotteet
• siipikarjanliha ja siipikarjanlihatuotteet, muna ja munatuotteet
• naudanliha ja naudanlihatuotteet
• maito ja maitotuotteet
• kala ja kalatuotteet.

Vastuullisuutta tarkastellaan neljästä eri näkökulmasta: eläinten hyvinvointi ja terveys, elintarviketurvallisuus, ympäristövaikutukset ja sosiaalinen vastuu. Hankinnoissa opastetaan asettamaan vastuullisuuskriteerit organisaation omien tavoitteiden, tarpeiden, resurssien ja markkinakartoitusten perusteella. Kullekin tuoteryhmälle on ehdotettu kahden tasoisia vastuullisuuskriteerejä, perustason ja edelläkävijätason kriteerit, joten näkökulmia voidaan valita ja kriteerejä soveltaa hankkijaorganisaation tavoitteiden tai kokemus- ja osaamistason mukaan. Kokemuksen karttuessa vaatimustasoa voidaan sitten nostaa. Tuoteryhmäkohtaisissa suosituksissa on tuotu esille myös perustelut sekä todentamiskeinot kullekin kriteerille. Lisäksi tuoteryhmittäin tuodaan esille vastuullisuuteen liittyvää innovaatiopotentiaalia eli kehittämisehdotuksia siihen suuntaan, missä markkinoilla on potentiaalia.

Opas on huolellisesti laadittu ja sen tuoteryhmäkohtaisia suositukset perustuvat työpajojen tuloksiin, joihin on osallistunut laaja joukko julkisen sektorin, tavarantoimittajien ja alan järjestöjen edustajia. Opas on ladattavissa Motivan hankintapalvelujen internetosoitteesta.

Pekka Turkki

Lihan ja maidon alkuperä näkyviin

Kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä mistä ruoka tulee ja sillä on vaikutusta ostopäätöksiin. Tietoa alkuperästä saadaan esimerkiksi hylly- ja pakkausmerkinnöistä ja kysymällä kaupan tai ravintolan henkilökunnalta.  Alkuperämerkinnät vaihtelevat ja saattavat joskus jopa hämmentää.  Eihän vaikkapa luomuelintarvikkeen lehtimerkinnän teksti “Tuotettu EU:ssa ja EU:n ulkopuolella” kerro sitä kiinnostavaa asiaa _ mistä elintarvike on oikein peräisin!

Riskejä puntaroitu elintarvikkeiden alkuperä- ja jäljitettävyysvaatimuksissa 

Eri elintarvikeryhmien, kuten kalan, lihan, kasvisten ja niistä valmistettujen jalosteiden, alkuperätietojen ilmoittamisen tarkkuus perustuu elintarvikelainsäädäntöön ja –asetuksiin, joissa ilmoittamisvelvollisuutta on arvioitu riskiperusteisesti: Mitä suuremmat riskit, sitä tarkempi jäljitettävyysvaatimus ja sitä enemmän ja tarkempaa tietoa on kerrottava aina kuluttajille asti.

Tuoreena myytävä naudanliha on tästä hyvä esimerkki. Naudanlihan merkitseminen on pakollista kaikissa sen käsittelyn vaiheissa ja kaupasta ostettu lihapala on oltava jäljitettävissä siihen eläimeen tai eläinryhmään, josta liha on peräisin. Myytäviä kaloja ei sen sijaan tarvitse yksilöidä, mutta myytävän kalaerän alkuperä, siis kalastusalue tai vesistö, on oltava kuluttajan saatavilla.

Alkuperämaa ilmoitettava yhä useammista tuotteista

Elintarvikkeiden alkuperämaan ilmoittamiseen tulee muutos. Lihan alkuperämaa on ilmoitettava myös lihavalmisteissa, kuten makkaroissa. Uudistus edellyttä myös, että maidon ja maitotaloustuotteiden alkuperämaa on ilmoitettava. Niinpä syyskuun 2017 alusta pakatuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan sekä maidon ja maitotaloustuotteissa käytetyn maidon alkuperän voi tarkistaa pakkauksista. Jos liha ja maito ovat suomalaisia se voidaan osoittaa kuluttajille Hyvää Suomesta –merkillä, jonka käyttö takaa, että  käytetyt liha, maito, munat ja kala ovat 100-prosenttisesti suomalaisia.

Pakkausmerkintojen lisäksi keskustelussa on esitetty, että sama ilmoitusvelvollisuus koskisi myös julkisia ruokapalveluja.

Tiukennuksesta huolimatta kuluttaja saattaa edelleen törmätä “valmistettu EU:ssa ja EU:n ulkopuolella”  merkintään. Se on sallittu silloin, kun elintarvikkeissa käytettävien  raaka-aineiden alkuperämaa vaihtelee tai raaka-aine on kerätty useasta eri maasta. Näin pakkausten säästytään pakkausten jatkuvalta muuttamiselta.

Nosta alkuperä esiin – sillä on merkitystä!

Muuttuva lainsäädäntö asettaa kaikki elintarviketuottajat samalle viivalle. Toisaalta kuluttajien kiinnostus ruoan alkuperään ja tuotantoon on hyvä mahdollisuus etenkin lähiruokatoimijoille. Lähiruokatoimijoilla kun on usein mahdollisuus tuoda esille vielä tarkempaa alkuperätietoa,   paikkakunnan tai maakunnan tarkkuudelle.

Kerro ostajille ja asiakkaille reilusti ja ylpeästi pakkauksissa ja ruokalistoilla mistä tuotteesi on peräisin. Se kiinnostaa!

Teija Rautiainen,

tutkimuspäällikkö, Kestävän hyvinvoinnin kehittäminen, ravitsemis- ja matkailupalvelut

Miten hyödynnän vastuullisuutta markkinointiviestinnässä?

Työpajat elintarvikealan yrittäjille alkavat pian.

Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu järjestää Vastuullisuudesta valttia –hankkeen puitteissa kevään 2017 aikana neljä maksutonta työpajaa markkinointiviestinnästä eteläsavolaisille elintarvikealan yrityksille. Kaikille työpajoille on oma teemansa. Työpajat soveltuvat sekä pienille elintarvikealan tuotantoyrityksille että ruokapalveluja tarjoaville yrityksille.

Tilaisuuksien teemat rakennetaan siten, että niihin voi joko osallistua kaikkiin tai poimia sieltä oman yrityksen kannalta sopivimmat. Työpajoissa on tiiviit alustukset päivän teemoista. Niiden lisäksi osallistujat työstävät tehtäviä käsitellyistä asioista oman yrityksen näkökulmasta. Tavoitteena on saada työpajan tuloksena uusia keinoja ja välineitä markkinointiviestintään.

Tilaisuudet järjestetään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikkelin kampuksella salissa D 127 (Patteristonkatu 3 D, Mikkeli) seuraavan aikataulun mukaisesti:

Torstai 9.3.2017 klo 15-18 Tunnetko asiakkaasi arvomaailmaa?
Keskiviikko 29.3.2017 klo 15-18 Miten saat vastuullisuudesta kilpailuetua?
Torstai 27.4. 2017 klo 15-18 Mitkä viestintäkanavat sopivat parhaiten toimintaasi?
Torstai 11.5. 2017 klo 15-18 Miten tehostat sisällön tuottamista markkinointiviestintään?

Tilaisuuksiin voi ilmoittautua jo nyt, mutta viimeistään viikkoa ennen niiden alkamista tästä .

Lisätietoja:

Pekka Turkki
projektipäällikkö
XAMK/ Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle –hanke
pekka.turkki@xamk.fi
www.xamk.fi/valtti

Elintarvikkeiden allergia- ja intoleranssimerkintöjen tilanne asiakasnäkökulmasta

Elintarvikeallalla vastuullisen toimijan tulee hallita valtava määrä erilaisia lainsäädännön velvoitteita. Eräs elintarvikelainsäädännön velvotteista on elintarvikkeen sisältämien allergiaa ja intoleransseja aiheuttavien ainesosien ilmoittaminen kuluttajalle. Laiminlyönnit siinä voivat aiheuttaa kuluttajille terveydellistä haittaa tai jopa hengenvaaran. Tekemämme selvityksen mukaan petrattavaa löytyy – eniten kebabravintoloissa, pitserioissa, grilleissä ja torimyynnissä.

Hankeemme puitteissa tehtiin marras-joulukuussa 2016 selvitys siitä, millä tavalla ruoka-allergiaa, -intoleransseja ja keliakiaa potevat henkilöt kokevat saavansa tietoa heille haitallisista aineista pakatuista tai pakkaamattomista elintarvikkeista. Selvityksen teki opinnäytetyönsä osana Xamkin opiskelija Julia Roikonen. Asiaa selvitettiin Etelä-Savon alueella yhteistyössä Mikkelin seudun Allergia ja Astmayhdistyksen ja Keliakialiiton Itä-Suomen aluetoimiston kanssa. Näiden alueyhdistysten 218 jäsenelle lähetettyyn kyselyyn saatiin 64 vastausta.

Vastaajista noin 63% koki saavansa riittävästi tietoa heille haitallisista aineista. Toisaalta hieman yli puolet vastaajista (56%) oli viimeisen kahden vuoden aikana saanut yhden tai useamman kerran terveydellistä haittaa puuttuvien tai epäselvästi ilmoitettujen tietojen vuoksi.

Ruokakaupassa olevien elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä sai suurin osa vastaajista (59%) hyvin tai erittäin hyvin tarvitsemansa tiedot heille haitallisista aineista. Pahimpina puutteina pidettiin merkintöjen epäselvyyttä tai puuttumista kokonaan. Erityisesti pakkauksessa olevan ainesosaluettelon pieni kirjasinkoko koettiin ongelmaksi. Allergiaa ja intoleransseja aiheuttavat aineet tulisi olla pakkauksen ainesosaluettelossa selvästi korostettu ja erottuvia muista luetelluista ainesosista.

Tarjoilupaikoissa tilannetta ei pidetty kaikilta osin niin hyvänä kuin ruokakauppojen pakattujen elintarvikkeiden kohdalla. Tyytyväisimpiä tiedonsaantiin oltiin pitopalveluiden osalta (54% piti hyvänä tai erittäin hyvänä). A la carte ravintoloiden tilannetta pidettiin “kohtalaisena”, joskin hieman pitopalveluja heikompana. Lounasravintolat ja kahvilat eivät puolestaan yltäneet edellisten tasolle. Niiden osalta vain noin 35% vastaajista piti tiedon saantia hyvänä tai erittäin hyvänä. Kebab-ravintoloissa, pitserioissa ja grilleissä niitä käyttävät vastaajat pitivät tilannetta voittopuolisesti huonona tai erittäin huonona. Tarjoilupaikoissa puutteellisen tiedonsaannin syiksi mainittiin yhtä usein kirjallisten tietojen puuttuminen tai epäselvyydet niissä kuin henkilöstön osaamattomuuskin.

Muissa pakkaamattomia elintarvikkeita myyvissä kohteissa ruokakauppojen tai kauppahallien palvelutiskit ja tuote-esittely- ja myyntitiskit arvioitiin tiedon saannin kannalta hyvin samankaltaisiksi. Hieman yli puolet vastaajista sai näiden palvelupisteiden kautta hyvin tai erittäin hyvin tietoa allergiaa tai intoleransseja aiheuttavista aineista. Saman tasoiseksi koettiin tiedon saaminen myös maatilojen suoramyyntipaikoissa tai tehtaanmyymälöissä. Sen sijaan torimyynti arvioitiin tiedonsaannin kannalta selvästi edellisiä huonommiksi. Vastaajien mielestä pakkaamattomien elintarvikkeiden myynnissä puutteellinen tiedonsaanti johtui useammin kirjallisten tietojen puuttumisesta tai epäselvyyksistä kuin myyjiltä saatavan tiedon puuttumisesta tai epäluotettavuudesta.

Lisätietoja selvityksestä:
Pekka Turkki
projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

 

Tietoiskuja merkintämääräyksistä

Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hankkeen puitteissa järjestettiin infotilaisuuksia elintarvikealan yrittäjille uusista elintarvikemääräyksistä, jotka määrittelevät mitä tietoa tuotteista tulee välittää kuluttajille. Muutamat aiheet kiinnostivat yrittäjiä erityisesti. Näihin aiheisiin liittyvää ohjeistusta kokosimme tietoiskuiksi seuraaviin videoleikkeisiin.

Pakatuille elintarvikkeille on nyt pakollista ravintoarvon ilmoittaminen pakkauksessa. Tietyn tyyppiset pakatut elintarvikkeet on kuitenkin vapautettu ravintoarvoilmoituksesta. Katso tästä, mitkä ovat sellaisia poikkeustapauksia.

Tuotteiden ravintoarvon laskeminen voi aiheuttaa pienissä yrityksissä pulmatilanteita, kun kaiken muun työn lisäksi pitäisi ehtiä perehtymään ravintoarvolaskelman tekemiseen. Erityisen haasteellinen tilanne on sellaisille yrityksille, joiden tuotteet koostuvat useista eri komponenteista tai eri ainesosien seoksista. Vinkkejä alkuun pääsemiseksi ravintoarvojen laskemisessa näet tästä.

Allergiaa ja intoleransseja aiheuttavien ainesosien ilmoittaminen on pakollista sekä pakattuna että pakkaamattomana myytävistä elintarvikkeissa. Ohjeistusta siitä, miten näistä haitallisista aineista tulee ilmoittaa ravintola-asiakkaalle on tässä videoleikkeessä.

Merkintämääräyksiä koskeva uusi lainsäädäntö on jo voimassa kokonaisuudessaan. Yrittäjien on vielä mahdollisuus saada yksityiskohtaista opastusta pakkausmerkintöihin ja muihin kuluttajalle annettaviin merkintöihin kahdessa hankkeemme järjestämässä iltapäiväseminaarissa. Tilaisuudet järjestetään 17.1. Mikkelissä ja 19.1. Savonlinnassa. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja niihin voi ilmoittautua 9.1. mennessä tästä. Hyvä tietolähde tähän aihepiiriin on myös Eviran julkaisema Pakkausmerkintäopas.

Pekka Turkki
projektipäällikkö
Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle -hanke

Elintarvikkeiden merkintämääräyksille annettu siirtymäaika päättyi 13.12.2016

Pakattujen elintarvikkeiden ravintosisältöilmoitus tuli pakolliseksi ja tieto eräiden pakkaamattomienkin elintarvikkeiden rasva- ja suolapitoisuudesta on nyt oltava saatavissa kaupan palvelutiskeillä. Hankeemme puitteissa eteläsavolaiset yritykset voivat vielä saada apua merkintämääräysten soveltamisessa.

EU-parlamentti sääti jo vuonna 2011 asetuksen elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (N:o 1169/2011) eli ns. elintarviketietoasetuksen. Sen piiriin kuuluivat elintarvikkeiden pakkausmerkinnät tai muuten myynnin yhteydessä elintarvikkeista annettavia tiedot. Asetuksessa on tarkasti määritelty, mitä tietoja valmiiksi pakatuista elintarvikkeista tulee antaa.

Pakkaamattomien elintarvikkeiden (esim. kaupan palvelumyynti) ja ammattikeittiöiden kautta luovutettavien elintarvikkeiden osalta kuluttajalle annettavista tiedoista säädettiin kansallisesti (MMM 834/2014). Samaan merkintämääräyksiin liittyvään kokonaisuuteen kuuluu myös Maa- ja metsätalousministeriön antama asetus eräiden elintarvikkeiden ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi (1010/2014).

Ravintosisältömerkintä on nyt pakatuille elintarvikkeille pakollinen

 

Erityisesti pakkausmerkintämääräyksiä koskeville määräyksille lainsäätäjät ovat onneksi antaneet siirtymäaikaa, jotta elintarvikeyritykset voivat käyttää vanhat pakkausvarastonsa loppuun ja ehtivät saada uudet merkinnät hankkimiinsa pakkauksiin. Elintarviketietoasetus tuli kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen voimaan 13.12.2014 alkaen kuitenkin niin, että ravintoarvoilmoitus on pakkauksissa oltava viimeistään 13.12.2016. Myös edellä mainitut Maa- ja metsätalousministeriön asetukset tulevat voimaan 13.12.2016.

Edellä mainittuihin säädöksiin liittyvät siirtymäajat päättyivät 13.12.2016 seuraavasti:

Siirtymäajoista huolimatta kaikki yritykset eivät ole ehtineet saada tuotteitaan ja toimintojaan määräaikaan mennessä lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Vastuullisuudesta valttia eteläsavolaiselle ruoalle hanke järjestää eteläsavolaisille yrityksille vielä kaksi maksutonta valmennustyöpajaa, jossa merkintämääräyksien soveltamista käsitellään tapauskohtaisesti.

Valmennustyöpajat järjestetään seuraavasti:

Tiistai 17.1.2017 klo 13-16, Kyyhkylän kartano, Mikkeli
Torstai 19.1.2017 klo 13-16, Spahotel Casino, Savonlinna

 Pyydä tarkempi ohjelma tai ilmoittaudu valmennustyöpajaan allekirjoittaneelle.

Pekka Turkki
Projektipäällikkö
Mikkelin ammattikorkeakoulu/ Vastuullisuudesta valttia -hanke
pekka.turkki@mamk.fi
p. 040 5079391