Ruokamatkailuun enemmän tekemistä ja kokemista – lähiruokaan markkinointia

Ruokamatkailuideoita Saimaan seudulle hankkeen loppuseminaarissa 19.10 Ravintola Tallissa koottiin yhteen hankkeen aikana saatuja tuloksia.

Lähiruoan merkitys on kasvanut ja vakiinnuttanut asemansa ruokatrendinä. Yksin Etelä-Savossa on lähes 49 000 vapaa-ajan asuntoa, joten mökkiläiset ovat tärkeä kohderyhmä lähiruoan myyntiä ajatellen.Tässä hankkeessa vapaa-ajan asukkaille tehdyn kyselyn perusteella lähiruoan saatavuus koettiin kuitenkin hankalaksi. Mielikuva lähiruoasta on erittäin positiivinen, mutta esteitä sen hankkimiselle on. Lähiruoan ostopaikkoja ei tunneta, joten viestintää ja sähköistä markkinointia tulee aidosti lisätä.

Huomioitavaa kuitenkin on, että ruoan verkkokauppaan suhtaudutaan vielä vapaa-ajan asukkaiden keskuudessa varsin kielteisesti. Tietoa voidaan etsiä verkosta, mutta varsinainen ostaminen halutaan tehdä paikanpäällä. Tieto lähiruokapaikoista on verkossa edelleen kovin hajallaan. Kommentteja lähiruoan viestintää koskien oli muun muassa “Liian vähän tietoa paikallisista tuottajista”, “Turisteille ei markkinoida mitenkään, vain paikalliset tietävät hyvät ostopaikat ja tuotteet”, ” Ostopaikat pitäisi olla listattuna..” Aitoja makuja-sivustolla on tällä hetkellä listattuna maakuntien lähiruoan ostopaikkoja. Lista ei kuitenkaan ole täysin kattava. Käytössä on myös muita sähköisiä näkyvyyskanavia kuten ruokaretki.fi-blogi sekä REKO-ruokapiirit Facebookissa. Miten lähiruokatuottajat sekä matkailijat ja mökkeilijät saadaan kohtaamaan verkossa onkin haastavaa.  Markkinointiyhteistyö muiden toimialojen kuten matkailun kanssa onkin vapaa-ajanasukkaita ajatellen hyvin luontevaa.

wp_20160818_023

Kiinnostus lähiruokaan ja sen alkuperään kasvaa

 

TKI -asiantuntija Pekka Turkin tuore tutkimus “Lähiruokaa mökille” on luettavissa kokonaisuudessaan e-julkaisuna tästä. Julkaisu muodostaa hyvän kokonaiskuvan Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden tämänhetkisestä ruokaostoskäyttäytymisestä.

Uudet ruokamatkailuideat yritysten käyttöön

Matkailijoiden viesti yrittäjille ruokamatkailun kehittämiseen maakunnassa ja maaseudulla oli selkeä. Ideoiden perusteella voidaan todeta, että erilaiset teemaruokailut, yhdessä tekeminen ja osallistuminen, opastetut kierrokset maaseudun lähiruokakohteissa sekä perinteiden vaaliminen toimivat tulevaisuudessa ruokamatkailun kärkenä matkailijoiden mielestä.  Ideat ovat  vapaasti yritysten käytettävissä heidän tuote-ja palvelukehityksessä. Niiden toivotaan olevan apuna siihen miten yksittäinen matkailutoimija voisi vastata ruokamatkailun kysynnän kasvuun. Matkailijat kaipaavat myös ruokatapahtumia lisää.  Esitys uusista ruokamatkailuideoista sekä asiakaskyselyn tuloksista on luettavissa tästä .

wp_20160819_004

Hillojen ja marmeladien valmistus marjatilalla on yksi uusista ruokamatkailutuotteista

 

Hankkeen aikana syntyi myös uusia avauksia yhteistyöhön. Lähiruokatuottajat ja matkailuyrittäjät ovat jatkaneet verkostoitumista, joiden seurauksena yhteistyökuvioita on suunnitelmissa. Alueelliset matkailuorganisaatiot ovat halukkaita nostamaan lähiruokatuottajat omille sivuistoilleen blogien muodossa. Matkailuyrittäjien kommenttien mukaan matkailijoiden ideat ovat olleet tervetulleita.  “Nämä eivät ole meille niinkään uusia ideoita, mutta ehkä ajankohta on nyt otollinen”. Yritykset, jossa ruokamatkailua on ollut aiemminkin ohjelmistossa ovat ottaneet ideoita käyttöönsä. “Kansainväliset asiakkaat ovat näistä elämyksistä valmiita maksamaan”. Pienemmät maaseutuyritykset pohtivat mukaan lähtemistä. Kansainvälinen matkailija on vaativa. Saksalaiset ovat vastuullisia kun taas italialaiset ja britit pitävät osallistumisesta ja elämyksellisyydestä. Haasteena onkin yrittäjien keskuudessa saada laajennettua ruokamatkailun käsitettä maaseutua ajatellen. Ruokamatkailu on muutakin kuin “Fine Dining”. Tilavierailut ja retket lähiruoan alkulähteille ovat mitä parasta ruokamatkailua, jossa monen – vaativankin matkailijan toiveet toteutuvat. Hankkeen aikana on noussut esille tarve tuotteistuksen sekä sähköisen markkinoinnin koulutuksen lisäämisestä maaseudun matkailuyrityksissä. Kirsi Mutka-Paintolan esityksen yhteistyön merkityksestä ruokamatkailussa on luettavissa tästä yhteistyolla-ruokamatkailua-kehittamassa.

Etelä-Savon maakuntaliiton kehittämispäällikkö Heli Gynther totesi seminaarin lopussa ruokamatkailun jatkavan kulkuaan alueen vahvana kärkenä. Tuleva maakuntastrategia onkin nostanut ruoan kasvun kärkikolmikkoon. Etelä-Savoa tuodaan esille jatkossa entistä enemmän ruokamatkailun keskittymänä. Vahva ruokakulttuuri on meidän kilpailuetu. Hankkeessa olemme tuoneet maaseudun matkailuyrityksille ajatuksia ja ehdotuksia oman yritystoiminnan kehittämiseen ruokamatkailun osalta. Jatkossa yritysryhmät sekä yksittäiset yritykset jatkavat tuotekehitystään luoden meille matkailijoille aina vaan onnistuneempia elämyksiä.

Tervetuloa testaamaan ja ruokamatkailemaan maakuntaamme!

Marjut Kasper, projektipäällikkö

TUNNETTEKO TYYPIT? Art Goes Mediaklubi ja yhteistä arviointia hankkeen onnistumisista ja haasteista

 

Seitsenhenkinen #ERNOD projektiryhmämme kokoontui Mikkelin ammattikorkeakoulussa lokakuun lopussa. Syysloma oli lähes autioittanut kampusalueen, mutta projektiryhmän intensiivistä työskentelyä se ei haitannut. Muotokuvat ovat projektiryhmän yhteistoiminnallisesti tuottamia näkemyksiä projektiryhmän jäsenistä. Ernod-hankkeessa yhtenä keskeisenä toimintamuotona ovat vaikuttavat mediaklubit, joita on pidetty eri puolilla Suomea moninaisten ryhmien kanssa. Nyt projektiryhmän jäsenet pääsivät itse kokeilemaan toiminnallista menetelmää tapaamisen aluksi. Kasvokuvat on tehty yhteistoiminnallisesti iPadeille piirrosvuoroja nopeasti vaihtamalla. Yhteinen piirtäminen digitaaliselle alustalle sai ryhmäläiset nauramaan heti aamusta – positiivinen aloitus siniharmaalle syyspäivälle! Projektiryhmän jäsenet haastattelivat lisäksi toisiaan ja näin päästiin keskustelemaan mm. omista ”Erno-helmistä”, onnistuneista ja mieleenpainuvista Ernod-hankkeen kokemuksista. Tällaisten kokemusten jakaminen onkin tärkeää, sillä projektiryhmämme jäsenet työskentelevät eri puolilla Suomea. Muotokuvan piirtäminen on hyvä esimerkki, miten hankkeessa käytettäviä menetelmiä voidaan hyödyntää monipuolisesti ja soveltaen. Toiminnallisia menetelmiä olisi toivottavaa ottaa käyttöön suomalaisessa työelämässä laajemminkin. Tekeminen aktivoi, yhteinen nauru ja asioiden jakaminen vaikuttavat myönteisesti työskentelyyn.

Merkittävä osa hanketyöskentelyä on tehdyn työn reflektoiminen ja arviointi. Kukin projektissa työskentelevä pohtii varmasti omaa työskentelyään arjessa ja pyrkii arvioimaan, miten tehty työ on onnistunut. Hanketyöskentely edellyttää jatkuvaa reflektointia, asioiden uudelleen asettelua ja kehittämistä. Tämän rinnalla kulkee mukana koko hankkeen arviointi, jota tehdään systemaattisesti. Ernodin alkuvaiheessa koordinaatiohanke järjesti arviointityöpajan, jossa hankkeessa työskentelevät saivat valmennusta hankkeen arvioinnin suunnitteluun ja toteutukseen.

Osa arviointia ovat lisäksi ulkoiset arvioinnit. Hankkeen väliarviointipäivä järjestettiin Mikkelissä 27.9.2016. Arviointipäivän toteutuksesta ja raportoinnista vastasi Tutkimus ja Kehitys Ajatustalo Oy. Arviointipäivään osallistui 18 henkilöä ja se toteutettiin Learning cafe -menetelmällä. Väliarviointipäivässä jokaisesta Ernod-hankkeen osa-alueesta käytiin kahvilapöydässä keskustelua. Päivään osallistujat tekivät osuvia ja tärkeitä kysymyksiä sekä huomioita tehdystä työstä. Kysymykset ovat arvokkaita, sillä ne auttavat projektissa työskenteleviä jäsentämään ongelmakohtia ja suunnittelemaan työtä eteenpäin. Kriittinen, avoin ja keskusteleva arviointi on tähdellinen osa hanketyötä.

Väliarviointipäivässä pohdittiin niin kolmannen työn, virtuaalisen läksytuen, mediaklubien, selkokielen & saavutettavuuden sekä järjestötyön teemojen haasteita hankkeessa. Kahvilapäivän tuotoksista ulkoinen arvioija laati raportin, jonka pohjalta projektityöryhmä jatkoi nyt arviointityötä.

Projektityöryhmä pohti jokaisen teeman keskeisiä kysymyksiä ja esille nousseita huomioita. Kaikista osa-alueista käytiin vilkasta keskustelua, ja samalla projektiryhmän jäsenet saivat mahdollisuuden tarkastella hankkeen seuraavia askeleita ja konkreettisia tehtäviä. Projektiryhmä tarkasteli lisäksi väliarviointipäivässä esitettyjä yleisiä hanketyöskentelyn haasteita. Päivän aikana keskusteltiin mm. työtehtävien jakamisesta ja eri vastuualueista sekä keskeisten kumppanuuksien tunnistamisesta. Vaikka Ernod-hanke on käynnissä syksyyn 2017 saakka, hahmoteltiin päivän aikana hankkeen päätösvaiheen kannalta keskeisiä askelmerkkejä. Nyt projektityöryhmämme ryhtyy työstämään yhdessä hankkeen menetelmäopasta. Ernod tekee yhteistyötä Näkymättömät-hankkeen kanssa.

Ernod-projektityöryhmän eli Erno-perheen puolesta

Hanna-Kaisa Turja (muotokuvassa raitapaitainen rillipää)
Humak
ERNOD – Erityisnuoret ja digiajan osallisuus

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Kuolema saa odottaa? Kansalainen ja digitaalinen jäämistö

Näin marraskuun alun ja pyhäinpäivän lähestyessä – ja mielellään myös muulloin – on hyvä omistaa muutama ajatus kuolemalle. Ilman sitä elämä ei tuntuisi yhtä arvokkaalta kuin se nyt on. Kuolema yhdistää ihmisiä taustoista, kokemuksista ja kulttuurista riippumatta. Sen edessä olemme kaikki samanarvoisia, eikä sitä tarvitse pelätä.

Teknologia vaikuttaa tapoihimme käsitellä menetystä ja ikävää. The Vergen taannoinen artikkeli avasi huimaavalla tavalla sitä, miten tekoälyn avulla palautettiin kuollut ystävä Roman Mazurenko ”henkiin” bottina. Mitä pidemmälle tekoäly kehittyy, sitä paremmin se oppii jäljittelemään tapaa, jolla edesmennyt ystävä on asioihin reagoinut. Tällainen viestintä ei tietenkään korvaa menetettyä ihmistä, mutta se voi helpottaa jäljelle jääneiden surua.

mortality-401222_640

Kuoleman ja digitaalisen maailman kohtaaminen kiinnostaa myös suomalaisia tutkijoita. Esimerkiksi Anna Haverinen väitteli 2014 Turun yliopistossa siitä, millaisia ovat verkon kuolema- ja sururituaalit.

Digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskus Digitalian näkökulma kuolemaan on hieman toisenlainen. Haluamme olla luomassa henkilökohtaisten elämäntarinoiden aarreaittaa, luotettavaa avoimen lähdekoodin säilytyspalvelua, joka nyt kehittämisvaiheessa tunnetaan nimellä Kansalaisarkisto. Se antaa tavallisille ihmisille oikeuden koota ja hallita omia tietojaan vailla pelkoa siitä, että ylläpitäjäfirma lakkaa seuraavalla viikolla olemasta tai tiedot on jo myyty eteenpäin.

Toivomme Kansalaisarkiston ympärille rakentuvat laajemman avoimen yhteisön ja kansalaisliikkeen, jossa henkilökohtaisten aineistojen säilyttämisestä kiinnostuneet sukututkijat, akateemiset tutkijat, sovellusten kehittäjät, järjestöt ja niiden vaikuttajat kohtaavat.

Kehitystyön aluksi tilasimme Itä-Suomen yliopiston informaatio-oikeuden asiantuntijoilta selvityksen, joka avaa kattavasti henkilökohtaisiin arkistoihin liittyviä juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Selvitys julkaistaan loppusyksyllä Mamk:n julkaisusarjassa sähköisessä muodossa.

Oman digitaalisen elämäntarinan kannalta kuolemaan liittyy kaksi merkittävää ongelmaa.

”Verkkopalveluissa olevan tiedon ja sähköpostipalveluissa olevien viestien periminen ei ole yksiselitteistä. Sähköisen aineiston perimisestä ei laissa ole lainkaan säännöksiä. Vakiintuneen käytännön mukaan sähköinen aineisto siirtyy vainajan perillisille yleisseuraannon nojalla. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköistä aineistoa käsitellään perinnönjaossa samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta aineistoa kuten kirjeitä, muistikirjoja, valokuvia ja videotallenteita.” (Voutilainen – Galkin, 2016)

Vanhentuneen perintökaaren mukainen laki ei siis tässä suhteessa tunne käsitettä ”digitaalinen jäämistö”. Puhumme kyllä aineettomasta pääomasta ja sen tärkeydestä, mutta kuoleman hetkellä henkilökohtainen aineeton varallisuutemme typistyy kömpelösti nipuksi materiaa, jota se ei edes ole.

Toinen haaste liittyykin testamenttiin. Sellainen on aina tehtävä kuoleman varalta. Kahdenvälinen sopimus säilytyspalvelun tarjoajan ja käyttäjän välillä ei riitä.

Perikunta voi halutessaan noudattaa edesmenneen toiveita tietojen siirrosta ja käytöstä, mutta se ei sitoudu mihinkään. Testamentti taas on tiukasti määrämuotoinen ja laadittava kahden todistajan läsnäollessa. Tämän vuoksi testamenttia ei ole vielä nykypäivänä mahdollista tehdä sähköisesti siten, että sitä ei voitaisi kiistää.

Em. ongelmista johtuen on vaikeaa turvata digitaalisten elämäntarinoiden säilyminen sukupolvelta toiselle. Innokkaimmilta snappi- ja pilvifaneilta tuntuu unohtuvan se, ettemme elä pelkästään kertakäyttöinformaatiosta. Tarvitaan myös jälkiä, joiden perusteella voimme rakentaa omaa ja yhteisömme identiteettiä, ymmärtää, keitä olemme ja mistä olemme tulleet. Jos oma kiinnostuksesi suvun historiaan ei ole vielä herännyt, ei hätää: tilanne muuttuu viimeistään keski-iässä.

Vähintä mitä jokainen netinkäyttäjä voi tässä ja nyt tehdä, on ohjeistaa läheiset kirjallisesti siitä, mitä haluaa omille digitaalisille materiaaleilleen tapahtuvan.

Itse hyperaktiivina somettajana rikon kaikkia tietoturvaohjeistuksia säilyttämällä paperilla listaa salasanoista, joilla pääsee verkkopalvelutileilleni. Salasanojen rinnalla on säilytä-poista –merkinnät. Olen ajatellut liittää mukaan myös ”kaiken varalta” –muistokirjoituksen, joka on mahdollista julkaista henkilökohtaisessa blogissani siinä vaiheessa, kun en enää itse ole tiliä päivittämässä. Se päättyisi tietenkin sanoihin ”That’s all, folks!

Toinen hyvä nyrkkisääntö on välttää kuolemista niin kauan, kuin lainsäädäntömme ei pysy mukana digikehityksessä.

Teksti: Miia Kosonen, TKI-asiantuntija, Digitalia

P.S.: Olethan jo tietoinen siitä, että voit nimetä Facebook-tilillesi perintöyhdyshenkilön, eli testamentata tilisi?

Tiedekulmassa keskusteltiin ilmastonmuutoksesta

Helsingin yliopiston Tiedekulmassa keskusteltiin tiistaina 18.10. siitä, millaista ilmasto-osaamista Suomi tarvitsee. Minulla oli tilaisuus olla mukana edustamassa ammattikorkeakoulutusta, koska osallistuin  Ilmasto.nyt -koulutusmaterialin testaukseen viime keväänä.  Muut keskustelijat olivat  kuvataiteilija Elina Aho, asiantuntija Liisa Lahti Sitrasta ja ympäristötekniikan professori Lassi Linnanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Puhetta  johdatteli Helsingin yliopiston tutkija Laura Riuttanen, joka kokosi Ilmasto.nyt -paketin verkkoon.

tiedekulma-18102016-sanna-liisa-sihto-nissila

Keskustelu Tiedekulmassa 18.10. Vasemmalta Laura Riuttanen, Elina Aho, Liisa Lahti, Eeva Koivula ja Lassi Linnanen. Kuva:  Sanna-Liisa Sihto-Nissilä

Keskustelu oli ainakin itselleni kiinnostava ja inspiroiva, sillä jokaisella oli hiukan erilainen näkökulma ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Oma näkemykseni osaamisesta ja asenteesta on tiivistetysti, että kaikilla pitää olla  ymmärrystä ekologiasta ja tunne siitä, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa. Lisäksi pitää olla tietoa oman alan päästölähteistä ja mahdollisuuksista vaikuttaa niihin. Ja olla aktiivinen!

Muita keskustelussa esille tulleita tärkeitä  näkökulmia olivat mm. kyky hyödyntää teknologiaa päästöjen vähentämiseksi ja myös nielujen kehittämiseksi sekä monialainen yhteistyö. Muutokseen tarvitaan myös  vaikuttamista taiteen keinoin ja sinä yhteisöllinen taide on erityisen hedelmällistä.  Tiedon ja toimintaohjeiden lisäksi on välttämätöntä, että ilmastonmuutos koskettaa meitä myös tunnetasolla. Jokaisen on syytä pohtia ilmastonmuutoksen hillitsemistä oman elämänsä valinnoissa ja nähdä muutoksessa myös uusia positiivisia vaikutuksia.

Matkailusta puhuttaessa yleisö tarttui odotetusti lentoliikenteen päästöihin, josta käytiin keskusteluja vielä paneelin jälkeenkin. Keskusteluissa tuli esille ne kolme keskeistä syytä, joiden vuoksi matkailijoiden on todettu olevan vaikeaa muuttaa matkustustottumuksiaan vähähiilisempään suuntaan:

1) On totuttu toimimaan tietyllä tavalla, joten muita vaihtoehtoja ei pidetä mahdollisina. Muunlaisia tapoja matkustaa pidetään hankalina, eikä niistä usein ole riittävästi tietoa.

2) Oma matkustaminen koetaan niin tärkeänä, ettei totutusta mallista haluta luopua. Perustellaan myös matkustamisen sosiaalisia ja kulttuurisia hyötyjä itselle ja lähtöalueelle sekä taloudellisia hyötyjä kohdealueelle.

3) Koetaan, ettei omalla käyttäytymisellä ole merkistystä kokonaisuuden kannalta. Esitetään muita tahoja, joiden toiminnalla on suurempi merkitys ja joilla siis on vastuu ilmatonmuutoksen hillitsemisestä. Näin väistetään vastuu omasta toiminnasta.

Toivottavasti keskustelu jatkuu vilkkaana eri foorumeilla!

 

Keskustelun tallenne verkossa:  https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/1d430217-f918-46ca-829b-6505d74e7a03

Ilmastonmuutos.nyt -aineisto verkossa:  http://www.ilmastonyt.fi/

Eeva Koivula

Lehtori, projektipäällikkö

VÄHIMAT – Kohti vähähiilistä matkailua Etelä-Savossa  -hanke

Mielenterveyttä paikallisesti – Nuorten palveluiden kehittäminen monialaisesti

Jos tuplattaisiin kaikki nuoria auttavien tahojen resurssit, niin mitä tapahtuisi? – Näin ei näytä olevan tapahtumassa, mutta jos olisi, niin apu voisi jalkautua moniammatillisesti sitä tarvitsevan luokse niin nopeasti että se tuntuisi osuvan siihen hetkeen kun sitä eniten tarvitaan.

mamk_xinno_17-10-2016

Monialainen kehittämisryhmä 17.10.2016

Ohjaamojen tuki – hankkeen syksyllä 2015 toteutetun kuntakohtaisen tilanneselvityksen aikana nousi puheisiin se että pienempien kuntien nuoret ja heitä paikallisesti auttavat työntekijät eivät koe isoihin yksiköihin keskitettyjen palveluiden olevan nuorten käytössä samalla tavalla kuin kaupungissa asuvilla. Vaikka alueellisesti palvelut kuuluvat kaikille, voivat esimerkiksi välimatkat ja aikataulujen järjestäminen osoittautua haasteellisiksi. Jokaisessa kunnassa nuorille on tarjolla myös paikallista tukea esimerkiksi etsivän nuorisotyön osalta, mutta erityispalvelut koetaan olevan kaukana.
Samaan aikaan käynnissä olevan ESSO-hankkeen työntekijöiden kanssa päätettiin kokeilla, kuinka kahden hankkeen verkostot voisivat yhdessä ratkaista visaisia kysymyksiä. ESSO-hankkeen tavoitteena kun on luoda uusi toimintamalli, jossa toimintojen keskittämisellä keskussairaalan alueelle luodaan perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon integraatio saumattomasti asiakaslähtöisten palveluketjujen aikaan saamiseksi. Yhteisen pöydän ääreen kutsuttiin Etelä-Savon sairaanhoitopiirin nuorten mielenterveystyön verkoston jäsenet, sekä Ohjaamojen tuki – hankkeen avainhenkilöitä sairaanhoitopiirin alueen kunnista.

Työskentely yhdessä alkoi ennakkotehtävien kysymysten asettelulla.

1. Miten nuori joka asuu syrjäseudulla saa samat palvelut kuin kantakaupungissa asuvat?
2. Mikä on nykyisessä järjestelmässä esteenä, ettei nuori saa palveluita?

Vastauksia saatiin runsaasti, ja näistä koostettiin yhdessä käsiteltävät aiheet ensimmäiseen yhteiseen palaveriin, joka toteutettiin Moision sairaalalla Mikkelissä 31.8.2016. Työskentelyyn osallistui toimijoita laajasti koko sairaanhoitopiirin alueelta, mukaan lukien koko nuorisopsykiatrian poliklinikan. Päivän jälkeen käsiteltävä aihekokonaisuus oli jäsentynyt kuuteen osa-alueeseen.

1. Jalkautuvan työn vahvistaminen
2. Ammattilaisten konsultaatiokäytäntöjen kehittäminen
3. Tekniikan hyödyntäminen
4. Nuorten osallisuuden toteutuminen
5. Yhteinen työ ja jokaisen työn tunnustaminen
6. Poliittiseen tahtoon vaikuttaminen

On selvää että nuorten elämä on muuttunut ajassa niin, että palveluiden tarve ja tavoitettavuus tulisi ideaalitilanteessa olla jatkuvaa, eli 24/7 periaatteella tarjottava mahdollisuus edistää omaa asiaansa palveluverkostossa. Usein se hetki jolloin nuori itse olisi kaikkein motivoitunein ottamaan avun vastaan, tapahtuu muulloin kuin virka-ajan puitteissa.
Kunnissa olevat lähityöntekijät pystyvät tavoittamaan nuoren ja tietävät usein hyvin paikkakunnalla asuvat kohderyhmäläisensä. Näin ollen rinnalla kulkeva ammattilainen kykenee yhdessä nuoren kanssa raivaamaan tietä kohdennettujen erityispalveluiden piiriin. Tässä apuna voidaan käyttää myös teknisiä ratkaisuita, mutta haasteena on vielä ainakin laitteiden ja ohjelmien yhteen sopimattomuus, käyttöön tottumattomuus sekä tietoturvakysymykset.
Yhtenä monialaisen yhteistyön rajoitteena on työtä tekevien henkilöiden kalentereissa oleva väljyyden puute. Tahtoa työn jakamiselle nuoren parhaaksi olisi enemmän kuin mitä oman työn resurssien puitteessa pystyy antamaan. Yksi muoto yhteisen työn kehittämiselle on spontaanin ja oikea-aikaisen konsultoinnin mahdollistaminen, jota varten sopiva väljyys kalenterissa olisi erittäin tarpeellista.

parhaat_ideat_syntymassa

Ideat vielä osallistujien ajatuksissa 31.8.2016

Elokuun tapaamisen jälkeen yhteinen työskentely sai jatkoa 17.10.2016 Mikkelin ammattikorkeakoululla, jossa aikaisempaa pienempi aktiivien joukko kävi ryhmäkeskustelua teemojen sisältä. Työskentely tiivistyi tuolloin lopulta kahteen osa-alueeseen.

1. Jalkautuvan työn vahvistaminen
2. Konsultaatiokäytäntöjen kehittäminen

Ymmärrys nuorten auttamiskentän tilanteesta on monialaisesti ajatellen työpajojen jälkeen osallistujilla jäsentyneempi. Keskustelua käytiin siitä miten erityispalvelut voisivat kulkea bussilla sinne missä nuoret ovat, sekä siitä miten paljon saavutettaisiin yksinkertaisesti vahvistamalla paikallisella tasolla olevaa palvelua.
Tekniikan hyödyntämisessä jo nyt pystyisi hyödyntämään enemmän esimerkiksi nettiterapiaa, niin että paikallistason rinnalla kulkija osallistuisi nuoren tukena harjoituksiin ja tapaamisiin. Näin myös heikommin itsenäiseen työskentelyyn kykenevä nuori saisi avun lähipalvelun omaisesti.
Yksi työstettävä ongelma on se miten tieto jo nyt tarjolla olevista palveluista saataisiin leviämään kaikille nuorten kanssa työskenteleville. Tarvetta olisi ainakin selkeälle koonnille turvalliseksi todetuista verkkopalveluista, sekä listalle niistä puhelinnumeroista joiden kautta saadaan palvelut jalkautumaan nuorten luokse. Tiedot eivät aina tavoita henkilöitä oikeaan aikaan.
Sellaiset palvelut jotka toimivat nuoren tilanteen selvittämistarkoituksessa ovat usein pyydettävissä apuun yksinkertaisella ammattilaisten ”lähetteellä”, ja näin ollen esimerkiksi sairaanhoitopiirin Välimaaston työryhmä ja paikallinen nuoren tilanteen tunteva etsivä nuorisotyö saavat toisistaan työskentelyn apua. Rakenteita on olemassa, ja niitä voi ja tulee käyttää.

moision_sairaala_31-8-2016

Suurin joukko asian äärellä 31.8.2016

Yhteistä tahtoa toimia nuorten parhaaksi löytyy, ja niin jo toimitaankin. Kokemukset palveluiden tavoittamattomuudesta ovat silti todellisia. Jonkun pitää kuulla nuoren hätä silloin kun nuori on valmis siitä puhumaan, ja kaikkien tulee yhdessä saada apu sinne missä nuori on. Juuri tästä on lopulta kyse, ja ainakin Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ja kuntien alueella toimivat rinnalla kulkijat ovat aihetta yhdessä pohtineet.
Yhteiset kohtaamiset ovat olleet tarpeellisia. Aina kun ihmiset kohtaavat, syntyy uusia oivalluksia ja tärkeitä kontakteja. Lisäksi hankkeiden verkostojen yhteistapaamisista on syntynyt materiaalia, joiden pohjalta myös Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijat jatkotyöstävät kehittämisen ideoita.

 

Heikki Kantonen
TKI-asiantuntija

Osallisuus on yhteinen asia

esedu1

ERNOD-hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää, levittää ja jalkauttaa mediavaikuttamisen menetelmiä sekä digitaalisia oppimiskäytäntöjä monialaisissa toimintaympäristöissä. Formaalin koulutuksen parissa hanke on tehnyt kehittämistyötä niin nuorisoalan korkeakouluissa kuin 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisessa (erityis)opetuksessa mediavaikuttamistyöpajoja on järjestetty koko hankkeen ajan erityisesti nivelvaiheen koulutuksissa, kuten esimerkiksi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (VALMA) sekä työhön ja itsenäiseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TELMA). Mediavaikuttamistyöpajoissa nuoret pääsevät treenaamaan mediataitoja, jotka ovat digiajan tärkeitä työelämävalmiuksia ja -taitoja.

Jotta työtavat ja menetelmät juurtuvat paremmin oppilaitosten arjen käytäntöihin, olemme järjestäneet mediavaikuttamistyöpajoja myös nuorten kanssa työskenteleville. Perjantaina 21.10.2016 jalkauduimme Mamkin projektihenkilöstön toimesta Esedun henkilöstön kehittämispäivään. Henkilöstölle suunnatussa mediavaikuttamistyöpajassa Esedun henkilöstö pääsi pohtimaan, mitä on osallisuus ja sen edistäminen erityisesti oman oppilaitoksen kontekstissa. Aihetta lähestyttiin tekemällä sarjakuvia ja meemejä lego-hahmoja hyödyntäen.

Osallisuuden edistäminen on yhteinen asia

Siitäkin huolimatta, että työpaja järjestettiin muutama tunti ennen syysloman alkamista, osallistujat heittäytyivät rohkeasti työskentelyyn mukaan. Vaikka kysymykset osallisuudesta ja sen edistämisestä saattoivatkin äkkiseltään tuntua vaikeilta, löytyi vastauksia kysymyksiin yhteisen keskustelemisen ja konkreettisen tekemisen kautta. Sarjakuvia ja meemejä suunnitellessa osallistujat kävivät hienoja keskusteluja siitä, mitä osallisuus ja sen edistäminen omassa organisaatiossa on. Näissä keskusteluissa tuli esiin muun muassa yhteisen tekemisen, rinnallakulkemisen, läsnäolon, vastuunantamisen, on demand -ohjauksen ja nuorista kiinnostumisen merkitys. Keskusteluissa pohdittiin myös vanhempien ja isovanhempien merkitystä osallisuuden edistämisessä. Kaiken kaikkiaan keskusteluissa tuli vahvasti esiin se, että opiskelijoiden osallisuus on kaikkien yhteinen asia. Se ei koske vain opetushenkilöstöä, vaan on asia, johon jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Työpajatuotokset koottiin Padlet-seinälle:

Made with Padlet

Työpajasta vinkkejä omaan työhön

Sen lisäksi, että osallistujat pohtivat työskentelyn aikana osallisuutta ja sen edistämistä, oppivat he myös hyödyntämään mediavaikuttamisen tekniikkaa. Oli ilo kuunnella, kuinka työpajatyöskentely viritti ajatuksia siitä, kuinka vastaavaa työskentelytapaa voisi hyödyntää omassa opetuksessa tai esimerkiksi tiimipalaverissa. Työskentely osoitti, että asioista voi olla helpompi keskustella konkreettisen tekemisen kautta. Uudella tavalla tekeminen voi myös haastaa omaa ajattelua sekä auttaa tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Digitaaliset tuotokset voi myös helposti jakaa niin oman organisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin, jolloin teemat saadaan laajempaan keskusteluun.

 

Kiitos työpajaan osallistuneille sekä erityisesti työpajan järjestelyihin osallistuneelle AURA-hankkeelle. Osallistumisenne innokkuus teki vaikutuksen.

Sanna Lappalainen, projektipäällikkö
ERNOD – Erityisnuoret ja digiajan osallisuus

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

 

Monihallinnollinen yhteistyö – miten se syntyy?

Ohjaamo-toiminta perustuu eri hallinnonaloilla ja organisaatioissa toimivien ammattilaisten tiiviiseen yhteistyöhön nuoren parhaaksi. Aidon yhteistyön syntyminen vaatii paljon töitä ja sitoutumista. Näihin teemoihin pureuduttiin Ohjaamojen tuki -hankkeen koulutuksessa Juvalla.

Koulutusteeman hengessä tilaisuuden osallistujat pääsivät heti alkuun tutustumaan toisiinsa kouluttajan, Nuorten Akatemian toimitusjohtaja Heikki Vuojakosken johdolla. Lämmittelynä rakennettiin monialaisissa ryhmissä torneja spagetista ja vaahtokarkeista. Rakennelmat olivat kekseliäitä ja kisa tiukka – ainakin allekirjoittaneen kilpailuhenki ehti kymmenessä minuutissa täysin valloilleen… Rento aloitus loi kuitenkin koulutuspäivään positiivisen ja yhteisöllisen ilmapiirin.

ryhmatyoskentelya-4

Koulutus oli toiminnallinen ja osallistava. Emme nähneet yhtään PowerPoint-esitystä tai kuulleet yhtään yksipuolista puheenvuoroa. Keskusteluja rytmittivät erilaiset tehtävät, ja lämmittelyn jälkeen jokainen pääsikin hahmottelemaan omaa verkostokarttaansa. Lisäksi pohdittiin, kenen kanssa yhteistyö sujuu helposti ja kenen kanssa se vaatii enemmän energiaa. Ketkä sinun verkostossasi ovat nuoren kannalta tärkeimmät kontaktit?

Verkostopohdinnan ohessa hahmottui teemoja pienryhmätyöskentelyn aiheiksi:

Miten uusi yhteistyökumppani otetaan mukaan?

miten-uusi-yhteistyokumppani-otetaan-mukaan

Miten saavutetaan yhteiset tavoitteet?

miten-asetetaan-tavoitteet

Miten päästään ammattijargonista eroon?

miten-paastaan-ammattijargoniasta-eroon

Miten haastavan kumppanin kanssa toimitaan?

miten-haastavan-kumppanin-kanssa-toimitaan

Päivä eteni nopeasti yhteisen työskentelyn, muutamien keskustelujen ja iloisten naurunremakoiden siivittämänä. Aika loppui lähes kesken. Viimeisenä tehtävänään osallistujat muodostivat päivän aikana heränneiden ajatusten pohjalta konkreettisen toimintasuunnitelman yhteistyön edistämiseksi. Millainen sinun toimintasuunnitelmasi olisi?

Sonja Miettinen
projektipäällikkö

Kuvat: Heikki Vuojakoski

Mikkelin ammattikorkeakoulun Ohjaamojen tuki -hanke on alkanut 1.6.2015 ja se päättyy 31.5.2017. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.