ERNOD loppusuoralla: kuulumisia ja pohdintoja hankkeen päättötapahtuman jälkeen

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) järjesti päättötapahtumaan 8.8. Mikkelin pääkirjastolla. Koolla oli monialainen joukko nuorten kanssa toimivia ammattilaisia. Tapahtuman ideana oli tarjota katsaus siihen, mitä hankkeessa on tehty. Osallistujille tarjoutui mahdollisuus ottaa haltuun elämyksellisellä tavalla hankkeessa kehitettyjä mediavaikuttamisen menetelmiä. Tavoitteena oli saattaa toisilleen monilta osin vieraatkin osallistujat uuden oppimisen kokemuksen äärelle toistensa ammatillisiin vahvuuksiin ja yhteistyöhön tukeutuen, ja tällä tavalla inspiroitumaan digitaalisesta osallisuutta edistävästä työskentelystä. Hankkeessa vahvana punaisena lankana kulkenut kolmannen työn ajatus (ks. Purhonen 2017) tehtiin tällä tavalla näkyväksi. Ehkä näin toimien osallistujat löysivät joitakin uusia ajatuksia ammattien rajapinnoilta nuorten kanssa tehtävään työhön. Erään ryhmän kiteytys opitusta ”Tässä ryhmässä tämä oli luontaista ja helppo tapa toimia” voidaankin ajatella laveammin. Kenties se kuvaa juuri sellaista tilannetta, jossa on syntynyt oivallus lisäresurssista, joka toisten ammatilliseen osaamiseen ja yhteistyöhön luottamalla syntyy. Hankkeen aikana näitä kokemuksia on saatu erilaisissa kokoonpanoissa kokea.

Digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien kanssa työskennellessä tarvitaan luottamusta. Aina ei tarvitse itse tietää, osata tai edes onnistua. Digiaikaan sovitellussa kokeilemisen kulttuurissa prosessi jonkun tekemisen äärellä on jo itsessään arvokasta. Parhaimmillaan yhdessä työskentely antaa lisää ammatillisia valmiuksia ja yhteistyötaitoja sekä uskallusta ja rohkeutta luottaa kanssakulkijoihin.

Hankkeen aikana mediavaikuttamisen menetelmien pilotoinnissa on iloittu nuorten kanssa toimivien ammattilaisten vertaisoppimiskokemuksista. Myös päättötapahtuman osallistujien päivää siivitti vahva vertaisoppimiskokemus. Erään työryhmän sanoilla iltapäivän aikana opittiin yhdessä mm. ”erilaisia keinoja vaikuttamiseen, mielipiteiden keräämiseen, mielenkiinnon herättämiseen”. Nämä ovat asioita, joita hankkeen aikana pilottiryhmissä toimineet nuorten kanssa työskentelevät ovat myös nimenneet oppineensa.

Päättiskuva

Erityisryhmien nuorten mielipiteet eivät aina tule kuulluiksi, joten uusia menetelmiä tarvitaan. Hankkeen aikana kehitetyt menetelmät (ks. päättöjulkaisu) sopivat erityisryhmien kanssa työskentelyn ohella toki myös monenlaisten muidenkin ryhmien kanssa työskentelyyn. Olipa ryhmä mikä tahansa, tarvitaan ohjausta, joka huomioi ryhmän ja siinä olevien yksilöiden erityispiirteet. Esteettömällä ohjauksella voidaan madaltaa ja poistaa osallistumisen esteitä, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät nuoren ennakkoluuloihin omista kyvyistä ja mahdollisuuksista tehdä ja toimia digitaalisuutta hyödyntäen.

Tapahtuman työskentelyn aikana monia ryhmiä puhututtivat myös digilaitteet ja niiden käyttöön liittyvät haasteet erilaisissa tehtävissä. On inhimillistä ajatella, että teknologia ja sen monet mahdollisuudet uutuuttaan hämmentävät. On myös tarpeellista nostaa näitä asioita esiin ja pohtia yhdessä, mitkä tutut asiat pysyvät, vaikka välineet ja aika muuttuu. Yksi tällainen asia on vuorovaikutus. Sitä on ja tarvitaan edelleen, kun tehdään töitä ihmisten kanssa. Hankkeen aikana toteutetuissa mediavaikuttamistyöpajoissa on ollut hienoa huomata, kuinka pian mediataidot karttuvat ja kuinka hyvin sen jälkeen on löytynyt uusia tapoja hyödyntää laiteita, menetelmiä ja mediaa. Tapahtuman osallistujien kiteytys siitä, että ”laitteet eivät yksin riitä vaan tarvitaan vuorovaikutusta” onkin oiva muistutus oleellisesta. Osallisuuteen ja sen edistämiseen kytkeytyy vahvasti ihmisten välinen kanssakäyminen.

Digiajan osallisuuden edistämistä onkin mielekästä lähteä ajattelemaan asiaa kokonaisvaltaisesti. Hankkeen aikana laitteiden ja sovellutusten käytön harjoittelu on ollut luonteva osa digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien avulla toteutettua ryhmätoimintaa. Tästä tapahtuman osallistujat saivat omakohtaisen kokemuksen. Hankkeen aikana vastaavalla tavalla toimimalla on luotu mahdollisuuksia edistää vuorovaikutusta, joka tukee suurempia tavoitteita, kuten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Digiajan osallisuuden voidaan ajatella toteutuvan erilaisissa kokemusympäristöissä. Ne vaihtuvat ja muokkautuvat tiuhaan. Näin ollen jatkuvan ihmettelyn periaatteen omaksuminen osaksi omaa toimintaa voisi olla monella tapaa hyödyllistä. Hankkeen aikana on ollut antoisaa huomata, että aktiiviselle ihmettelylle antautumalla on saatu kokea erityisryhmien mediakasvatuksesta paljon enemmän kuin uskalsimme kuvitella.

Päättötapahtumassa esillä ollut hankkeemme toinen pilotoinnin osa-alue, virtuaalinen läksytuki, voidaan nähdä mediavaikuttamistyöpajojen ohella hyvänä esimerkkinä siitä, mitä digiajan osallisuus voi yksittäiselle nuorelle tarkoittaa. Pilotoinnin aikana maahanmuuttajataustaisten nuorten ja ohjaukseen osallistuneiden muiden nuorten väliset kohtaamiset jättivät jäljet, jotka kantavat elämässä eteenpäin. Merkityksiä syntyi kohtaamisissa; kokemus siitä, että on tullut kohdatuksi ja että on itse uskaltanut kohdata.

Kentien virtuaalisen läksytuen pilottimatkalta kuultujen ja videoina nähtyjen kokemusten siivittäminä innostus kokeilla jotakin itselle täysin uutta digitaalisuutta hyödyntävää pedagogista menetelmää kasvaa tapahtumaan osallistuneiden keskuudessa entisestään. Haluammekin kannustaa miettimään, mitä juuri sinä voisit näistä esitellyistä digiajan osallisuutta edistävistä tavoista viedä mukana omaan arkeesi? Ehkä innostut kokeilemaan jotakin esiteltyä toimintatapaa, tai muokkaamaan esiteltyä johonkin täysin uuteen tarkoitukseen!

Digitaalisuuden hyödyntäminen tällaisenaan on tätä päivää, huomenna se voi olla jo jotakin muuta. Selvää kuitenkin on, että me teemme yhdessä sen, miltä huominen näyttää. Siksi on myös tärkeää ottaa eri toimintaympäristöissä nuoria kohtaavien ammattilaisten ohella nuoret mukaan heille järjestettävän toiminnan suunnitteluun. Näin toteutus voisi parhaimmillaan olla nuorille mielekäs; heidän ja tulevan huomisen näköinen. Lisäksi kannattaa käyttää aikaa saavutettavuuden näkökulman tarkasteluun läpileikkaavasti kaikessa toiminnassa.

Päättötapahtuman lopuksi kuulimme saavutettavuuden edistämiseen liittyvästä pilotoinnista. Siihen liittyen hankkeessa on tehty esimerkiksi selko- ja viittomakielistä sisällöntuotantoa eri toimijoiden verkkosivuille, kuten esimerkiksi hankkeen sidosryhmiin kuuluneelle Mediakasvatusseuralle. Tapahtuman osallistujille avattiin muutamia konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla saavutettavuutta voi parantaa. Esimerkiksi kirjastojen infomateriaalia on tuotettu viittomakielellä, mikä lisää kielellisen erityisryhmän mahdollisuuksia saada verkkopalveluja äidinkielellään.

Hankkeemme kiittää kaikkia päättötapahtumaan osallistuneita sekä muita hankematkan varrella mukana olleita yhteistyöstä. Toivomme hankkeen tuottaman päättöjulkaisun inspiroivan käyttämään ja edelleen kehittämään menetelmiä, joilla jokainen nuori voi saada äänensä kuuluville ja tulla paremmin huomioiduksi arjessaan.

Virva Korpinen, TKI-asiantuntija

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Advertisements

Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen – opas julkaistu

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hankkeessa (ESR) edistettiin erityisryhmien nuorten osallisuutta järjestämällä mediavaikuttamistyöpajoja 15-29-vuotiaille, pilotoimalla vertaisoppimiseen pohjautuvaa virtuaalisen läksytuen mallia, tuottamalla selkokielisiä sekä viittomakielisiä sisältöjä ja kehittämällä erityisryhmien nuorten huomioimista järjestötoiminnassa. Osallisuuden edistämisessä oli useita tavoitteita ja siihen osallistui monia eri toimijoita esimerkiksi oppilaitoksista, kirjasto-, järjestö-, ja nuorisoalalta.

Elokuussa päättyvän hankkeen lopputuotoksena on nyt julkaistu opas: Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen. Julkaisu on kaksiosainen ja koostuu artikkelikokoelmasta sekä hankkeessa kehitettyjä digitaalisuutta soveltavia mediavaikuttamisen menetelmiä esittelevästä osiosta. Artikkeliosan tekstit kertovat hankkeessa tehdystä työstä ja niissä avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä, mediakasvatusta sekä mediavaikuttamista.

kansikuva

 

 

Oppaan kohderyhmää ovat nuorten kanssa työskentelevät, monialaisesti. Julkaisun avulla avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä ja sitä, kuinka media voidaan valjastaa kaikkien nuorten vaikuttamiseen.

Opas on digitaalinen ja se sisältää myös muutamia videoita. Julkaisuun on mahdollista virittäytyä oheisen esittelyvideon kautta.

Julkaisu tuotettiin osana Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanketta (ESR). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on erityisryhmien ja erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuuden edistäminen mediaa ja digiajan kanavia hyödyntäen

Avoimen kokeileva PopUp-kirjasto ponnahtaa Kouvolan Hansaan Eurooppa-päivänä 9.5.

ERNOD kysyy nuorilta: Miltä tulevaisuuden Eurooppa kuulostaa? Entä miltä se näyttää tulevaisuudessa?

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) hallinnoima Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) järjestää tiistaina 9.5. klo 14-17.30 Kouvolassa Kauppakeskus Hansassa avoimen kokeilevan PopUp-kirjaston nuorille. Toiminnallinen tapahtuma on osa Eurooppa-päivääEurooppa-päivän tavoitteena on tehdä EU:ta ja sen toimintaa tunnetuksi. Monet toimijat järjestävätkin päivään liittyen tilaisuuksia avointen ovien ajatuksella. Voit seurata Eurooppa-päivän tapahtumia somessa aihetunnisteella #EUopenday

ERNOD on yksi monista EU:n tuella toteutettavista hankkeista. Se saa rahoitusta kuudettakymmenettä toimintavuottaan juhlivalta Euroopan sosiaalirahastolta (ESR). Toiminnassaan ERNOD-hanke on pyrkinyt rahoitukseen liittyvän erityistavoitteen mukaisesti parantamaan palveluita, jotka sujuvoittavat siirtymävaiheita ja tukevat koulutuksellista tasa-arvoa. ERNOD on mm. kehittänyt sellaisia digitaalisuutta hyödyntäviä menetelmiä, joiden avulla erityisryhmien nuoret ovat voineet omaksua digiajan työelämätaitoja. Näitä menetelmiä hyödynnetään myös PopUp-kirjastossa; tapahtumassa pääsee ottamaan kantaa Tulevaisuuden Eurooppa -teemaan ja toteuttamaan omia vaikuttavia mediatuotoksia (esim. meemejä, äänimaailmoita tai rap-kappaleita) ohjatusti. Lisäksi osallistujille tarjotaan mahdollisuus sukeltaa virtuaalilasien avulla toisenlaiseen todellisuuteen eli virtuaaliseen maailmaan.

Tapahtuman järjestelyistä vastaavat ERNOD-hankkeen kirjasto- ja nuorisoalan toimijat. Tämän lisäksi voit bongata tapahtumapaikalta Xamkin Versus-hankkeen väkeä ja osallistua heidän haastekampanjaan #kuvaaterveys!

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

 

 

UUSI KOULU -seminaarissa 26.4.2017 syvennyttiin digiajan osallisuuteen

sdfsdf

Kerhokeskuksen mukaan mediataidot voidaan jakaa luoviin ja esteettisiin taitoihin, kriittisiin taitoihin, turvataitoihin ja vuorovaikutustaitoihin. Keskiviikkona 26.4.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla järjestetyn VIII UUSI KOULU -seminaarin mediavaikuttamistyöpajassa haastoimme osallistujat treenaamaan kaikkia edellä mainittuja mediataitoja. Yhdessä toimien osallistujat laativat monialaisissa tiimeissä mediatuotoksen, joka kuvasi heidän oivalluksiaan ja havaintojaan mediakasvatukseen liittyen.

Miten mediakasvatus näyttäytyy arjessa?

ERNOD-hankkeen yhteisöpedagogiharjoittelija Ville Eerikäisen vetämässä työpajassa orientoiduttiin digiajan osallisuuteen mediakasvatuksen ja -vaikuttamisen näkökulmasta. Ville johdatteli teemaan haastamalla osallistujat pohtimaan, kuinka mediakasvatus näyttäytyy monialaisen osallistujajoukon arjessa ja mitä media tarkoittaa nuorelle. Kuten keskustelusta ilmeni, mediakasvatus on laaja ja moniulotteinen asia. Välillä voi jopa tuntua, että mediakasvatus on kuin saippuapala, josta on vaikea saada otetta.

1

Tässä työpajan aikana syntyneessä mediatuotoksessa korostetaan sitä, kuinka mediakasvatuksessa ovat avainasemassa kannustus ja rohkeus. Mediakasvatusta tulee tehdä sisältö edellä, mutta jatkuvasti kehittyvän tekniikan mahdollisuudet tunnistaen.

Keskustelussa puhututti erityisesti se, kuinka mediakasvatus ei ole ainoastaan yksisuuntaista tiedottamista, vaan vuorovaikutusta ja yhteistä oppimista. Nuoren kanssa työskentelevien tehtävänä on olla rinnallakulkijoita mediaan liittyvien asioiden pohtimisessa. Aikuisen ei tarvitse olla besserwisser, vaan olennaista on aito tahto ja kiinnostus oppia asioista yhdessä lisää.

Työskentelyn aikana nostettiin esille myös yhteisen tekemisen tärkeys niin nuorten kuin muiden nuorten kanssa työskentelevien kanssa. Yhdessä tekeminen tuli esiin kaikissa työpajan aikana syntyneissä mediatuotoksissa, joita voit katsoa oheisesta diaesityksestä:

This slideshow requires JavaScript.

Mediakasvatus siltana digiajan osallisuuteen 

UUSI KOULU -seminaarin avanneen Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Anu Gretschelin puheenvuorossa tuli hienosti esiin se, kuinka osallisuuden edistäminen koostuu aidoista, konkreettisista teoista. Myös iltapäivän työpajan aikana alkoi viriämään konkreettisia ideoita nuorten digiajan osallisuuden ja mediataitojen edistämiseksi. Entä jos nuorisotalon mediasisältöjen tuottamisesta vastaisikin ensisijaisesti nuoret? Tai entä jos lähtisimme yhdessä nuorten kanssa hyödyntämään työpajassakin tutuksi tulleita menetelmiä? Tätä pitääkin nuorten kanssa yhdessä tuumia!  

Lämmin kiitos työpajan vetäneelle Villelle sekä aktiiviselle ja keskustelevalle osallistujajoukolle!

Sanna Lappalainen
projektipäällikkö
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

 

Mietteitä harjoittelusta ja ErnoD -hankkeesta

Hahmot puhuu (3)

Kuva: Ville Eerikäinen

Puolivälin krouvi alkaa häämöttää kymmenen viikon pituisessa yhteisöpedagogin työkentät- harjoittelussani ErnoD:ssä. Ensimmäiset viikot ovat vierähtäneet nopeasti hankkeeseen tutustumisen ja asioiden omaksumisen merkeissä. Aikaisempaa kokemusta ei hanketyöstä ollut. Informaatiota onkin tullut ovista ja ikkunoista: Hankesuunnitelmat, toimintasuunnitelma, hankkeessa käytettävät asiakirjat ja arviointilomakkeet ovat tulleet tutuiksi ja alussa sekavalta ja pirstaleiselta vaikuttaneen projektityön mysteerit ovat pikkuhiljaa selviämässä.

Pelkkää toimistotyötä ja byrokratiaa harjoittelu ei onneksi ole ollut. Hankkeen keskeisimpiin toimintoihin kuuluvien, kirjastojen ja koulujen kanssa yhteistyössä järjestettävien mediavaikuttamistyöpajojen suunnittelu ja toteuttaminen ovat saaneet ison osan työajastani, mikä on hyvä, sillä onhan ihmisten kohtaaminen yhteisöpedagogin työtä parhaimmillaan. Vaihtelun lisäksi työpajojen järjestäminen on tarjonnut oivan tilaisuuden toisen vuoden teoreettisten opintojen aikana hieman jo unohtuneiden ohjaus –ja vuorovaikutustaitojen elvyttämiseen.

Pääsin myös mukaan hankkeessa tuotettavaan menetelmäoppaan työstämiseen ja saanut herätellä vanhaa valokuvausharrastustani tekemällä siihen kuvitusta. Opas antaa nuorten parissa työskenteleville tietoa ja käytännön menetelmiä siitä, miten erityisnuorten –ja miksei muidenkin mediavaikuttamistaitoja ja digiajan osallisuutta edistetään. Se on ollut itsellänikin useasti käytössä työpajojen suunnittelussa.

On sanottava, että olen pitänyt tähänastisesta harjoittelustani ja minut on otettu erinomaisesti vastaan Juveniassa. Välillä tosin tuntuu, että tehtäviä on niin paljon, ettei tiedä mihin niistä tarttuisi. Olen huomannut, että hankkeessa työskentely vaatii rautaista taitoa priorisoida ja organisoida omaa työskentelyä. Toivonkin, että saisin tätä asiaa kehitettyä omassa työssäni vielä harjoittelun aikana.

Alun perin halusin hankkeeseen mukaan siksi, että minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta nuorten digitaalisen median työpajalla toimimisesta sekä vähän osaamista muun muassa valokuvauksesta ja journalismista. Koen myös hankkeen tärkeäksi niin nuorten kuin nuorten kanssa työskentelevienkin kannalta. Digimaailmassa toimiminen, vaikuttaminen ja osallisena oleminen on jo nyt, mutta etenkin tulevaisuudessa varmasti yksi yhteiskunnassa pärjäämisen avaimista.

Ajattelen hankkeen tärkeäksi juuri tulevaisuuden kannalta. Digitaaliset sovellukset ja niiden tarjoamat mahdollisuudet muuttuvat ja kehittyvät koko ajan, emmekä vielä edes pysty kuvittelemaan millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi virtuaalisen todellisuuden sovellutukset voivat jatkossa tarjota yhä useammille, vaikkapa juuri erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille. Tämä hanke luo mielestäni pohjaa sille, että digitaalisia välineitä käytetään ja sovelletaan ennakkoluulottomasti niin erityisnuorten kanssa työskentelevien kuin nuortenkin taholta. Digiaika on vasta alkamassa ja minusta on hienoa olla tukemassa kehitystä jossa se tuottaa hyvää mahdollisimman monelle.

Ville Eerikäinen
Yhteisöpedagogiopiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Kuolema saa odottaa? Kansalainen ja digitaalinen jäämistö

Näin marraskuun alun ja pyhäinpäivän lähestyessä – ja mielellään myös muulloin – on hyvä omistaa muutama ajatus kuolemalle. Ilman sitä elämä ei tuntuisi yhtä arvokkaalta kuin se nyt on. Kuolema yhdistää ihmisiä taustoista, kokemuksista ja kulttuurista riippumatta. Sen edessä olemme kaikki samanarvoisia, eikä sitä tarvitse pelätä.

Teknologia vaikuttaa tapoihimme käsitellä menetystä ja ikävää. The Vergen taannoinen artikkeli avasi huimaavalla tavalla sitä, miten tekoälyn avulla palautettiin kuollut ystävä Roman Mazurenko ”henkiin” bottina. Mitä pidemmälle tekoäly kehittyy, sitä paremmin se oppii jäljittelemään tapaa, jolla edesmennyt ystävä on asioihin reagoinut. Tällainen viestintä ei tietenkään korvaa menetettyä ihmistä, mutta se voi helpottaa jäljelle jääneiden surua.

mortality-401222_640

Kuoleman ja digitaalisen maailman kohtaaminen kiinnostaa myös suomalaisia tutkijoita. Esimerkiksi Anna Haverinen väitteli 2014 Turun yliopistossa siitä, millaisia ovat verkon kuolema- ja sururituaalit.

Digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskus Digitalian näkökulma kuolemaan on hieman toisenlainen. Haluamme olla luomassa henkilökohtaisten elämäntarinoiden aarreaittaa, luotettavaa avoimen lähdekoodin säilytyspalvelua, joka nyt kehittämisvaiheessa tunnetaan nimellä Kansalaisarkisto. Se antaa tavallisille ihmisille oikeuden koota ja hallita omia tietojaan vailla pelkoa siitä, että ylläpitäjäfirma lakkaa seuraavalla viikolla olemasta tai tiedot on jo myyty eteenpäin.

Toivomme Kansalaisarkiston ympärille rakentuvat laajemman avoimen yhteisön ja kansalaisliikkeen, jossa henkilökohtaisten aineistojen säilyttämisestä kiinnostuneet sukututkijat, akateemiset tutkijat, sovellusten kehittäjät, järjestöt ja niiden vaikuttajat kohtaavat.

Kehitystyön aluksi tilasimme Itä-Suomen yliopiston informaatio-oikeuden asiantuntijoilta selvityksen, joka avaa kattavasti henkilökohtaisiin arkistoihin liittyviä juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Selvitys julkaistaan loppusyksyllä Mamk:n julkaisusarjassa sähköisessä muodossa.

Oman digitaalisen elämäntarinan kannalta kuolemaan liittyy kaksi merkittävää ongelmaa.

”Verkkopalveluissa olevan tiedon ja sähköpostipalveluissa olevien viestien periminen ei ole yksiselitteistä. Sähköisen aineiston perimisestä ei laissa ole lainkaan säännöksiä. Vakiintuneen käytännön mukaan sähköinen aineisto siirtyy vainajan perillisille yleisseuraannon nojalla. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköistä aineistoa käsitellään perinnönjaossa samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta aineistoa kuten kirjeitä, muistikirjoja, valokuvia ja videotallenteita.” (Voutilainen – Galkin, 2016)

Vanhentuneen perintökaaren mukainen laki ei siis tässä suhteessa tunne käsitettä ”digitaalinen jäämistö”. Puhumme kyllä aineettomasta pääomasta ja sen tärkeydestä, mutta kuoleman hetkellä henkilökohtainen aineeton varallisuutemme typistyy kömpelösti nipuksi materiaa, jota se ei edes ole.

Toinen haaste liittyykin testamenttiin. Sellainen on aina tehtävä kuoleman varalta. Kahdenvälinen sopimus säilytyspalvelun tarjoajan ja käyttäjän välillä ei riitä.

Perikunta voi halutessaan noudattaa edesmenneen toiveita tietojen siirrosta ja käytöstä, mutta se ei sitoudu mihinkään. Testamentti taas on tiukasti määrämuotoinen ja laadittava kahden todistajan läsnäollessa. Tämän vuoksi testamenttia ei ole vielä nykypäivänä mahdollista tehdä sähköisesti siten, että sitä ei voitaisi kiistää.

Em. ongelmista johtuen on vaikeaa turvata digitaalisten elämäntarinoiden säilyminen sukupolvelta toiselle. Innokkaimmilta snappi- ja pilvifaneilta tuntuu unohtuvan se, ettemme elä pelkästään kertakäyttöinformaatiosta. Tarvitaan myös jälkiä, joiden perusteella voimme rakentaa omaa ja yhteisömme identiteettiä, ymmärtää, keitä olemme ja mistä olemme tulleet. Jos oma kiinnostuksesi suvun historiaan ei ole vielä herännyt, ei hätää: tilanne muuttuu viimeistään keski-iässä.

Vähintä mitä jokainen netinkäyttäjä voi tässä ja nyt tehdä, on ohjeistaa läheiset kirjallisesti siitä, mitä haluaa omille digitaalisille materiaaleilleen tapahtuvan.

Itse hyperaktiivina somettajana rikon kaikkia tietoturvaohjeistuksia säilyttämällä paperilla listaa salasanoista, joilla pääsee verkkopalvelutileilleni. Salasanojen rinnalla on säilytä-poista –merkinnät. Olen ajatellut liittää mukaan myös ”kaiken varalta” –muistokirjoituksen, joka on mahdollista julkaista henkilökohtaisessa blogissani siinä vaiheessa, kun en enää itse ole tiliä päivittämässä. Se päättyisi tietenkin sanoihin ”That’s all, folks!

Toinen hyvä nyrkkisääntö on välttää kuolemista niin kauan, kuin lainsäädäntömme ei pysy mukana digikehityksessä.

Teksti: Miia Kosonen, TKI-asiantuntija, Digitalia

P.S.: Olethan jo tietoinen siitä, että voit nimetä Facebook-tilillesi perintöyhdyshenkilön, eli testamentata tilisi?

Osallisuus on yhteinen asia

esedu1

ERNOD-hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää, levittää ja jalkauttaa mediavaikuttamisen menetelmiä sekä digitaalisia oppimiskäytäntöjä monialaisissa toimintaympäristöissä. Formaalin koulutuksen parissa hanke on tehnyt kehittämistyötä niin nuorisoalan korkeakouluissa kuin 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisessa (erityis)opetuksessa mediavaikuttamistyöpajoja on järjestetty koko hankkeen ajan erityisesti nivelvaiheen koulutuksissa, kuten esimerkiksi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (VALMA) sekä työhön ja itsenäiseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TELMA). Mediavaikuttamistyöpajoissa nuoret pääsevät treenaamaan mediataitoja, jotka ovat digiajan tärkeitä työelämävalmiuksia ja -taitoja.

Jotta työtavat ja menetelmät juurtuvat paremmin oppilaitosten arjen käytäntöihin, olemme järjestäneet mediavaikuttamistyöpajoja myös nuorten kanssa työskenteleville. Perjantaina 21.10.2016 jalkauduimme Mamkin projektihenkilöstön toimesta Esedun henkilöstön kehittämispäivään. Henkilöstölle suunnatussa mediavaikuttamistyöpajassa Esedun henkilöstö pääsi pohtimaan, mitä on osallisuus ja sen edistäminen erityisesti oman oppilaitoksen kontekstissa. Aihetta lähestyttiin tekemällä sarjakuvia ja meemejä lego-hahmoja hyödyntäen.

Osallisuuden edistäminen on yhteinen asia

Siitäkin huolimatta, että työpaja järjestettiin muutama tunti ennen syysloman alkamista, osallistujat heittäytyivät rohkeasti työskentelyyn mukaan. Vaikka kysymykset osallisuudesta ja sen edistämisestä saattoivatkin äkkiseltään tuntua vaikeilta, löytyi vastauksia kysymyksiin yhteisen keskustelemisen ja konkreettisen tekemisen kautta. Sarjakuvia ja meemejä suunnitellessa osallistujat kävivät hienoja keskusteluja siitä, mitä osallisuus ja sen edistäminen omassa organisaatiossa on. Näissä keskusteluissa tuli esiin muun muassa yhteisen tekemisen, rinnallakulkemisen, läsnäolon, vastuunantamisen, on demand -ohjauksen ja nuorista kiinnostumisen merkitys. Keskusteluissa pohdittiin myös vanhempien ja isovanhempien merkitystä osallisuuden edistämisessä. Kaiken kaikkiaan keskusteluissa tuli vahvasti esiin se, että opiskelijoiden osallisuus on kaikkien yhteinen asia. Se ei koske vain opetushenkilöstöä, vaan on asia, johon jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Työpajatuotokset koottiin Padlet-seinälle:

Made with Padlet

Työpajasta vinkkejä omaan työhön

Sen lisäksi, että osallistujat pohtivat työskentelyn aikana osallisuutta ja sen edistämistä, oppivat he myös hyödyntämään mediavaikuttamisen tekniikkaa. Oli ilo kuunnella, kuinka työpajatyöskentely viritti ajatuksia siitä, kuinka vastaavaa työskentelytapaa voisi hyödyntää omassa opetuksessa tai esimerkiksi tiimipalaverissa. Työskentely osoitti, että asioista voi olla helpompi keskustella konkreettisen tekemisen kautta. Uudella tavalla tekeminen voi myös haastaa omaa ajattelua sekä auttaa tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Digitaaliset tuotokset voi myös helposti jakaa niin oman organisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin, jolloin teemat saadaan laajempaan keskusteluun.

 

Kiitos työpajaan osallistuneille sekä erityisesti työpajan järjestelyihin osallistuneelle AURA-hankkeelle. Osallistumisenne innokkuus teki vaikutuksen.

Sanna Lappalainen, projektipäällikkö
ERNOD – Erityisnuoret ja digiajan osallisuus

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.