ERNOD loppusuoralla: kuulumisia ja pohdintoja hankkeen päättötapahtuman jälkeen

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) järjesti päättötapahtumaan 8.8. Mikkelin pääkirjastolla. Koolla oli monialainen joukko nuorten kanssa toimivia ammattilaisia. Tapahtuman ideana oli tarjota katsaus siihen, mitä hankkeessa on tehty. Osallistujille tarjoutui mahdollisuus ottaa haltuun elämyksellisellä tavalla hankkeessa kehitettyjä mediavaikuttamisen menetelmiä. Tavoitteena oli saattaa toisilleen monilta osin vieraatkin osallistujat uuden oppimisen kokemuksen äärelle toistensa ammatillisiin vahvuuksiin ja yhteistyöhön tukeutuen, ja tällä tavalla inspiroitumaan digitaalisesta osallisuutta edistävästä työskentelystä. Hankkeessa vahvana punaisena lankana kulkenut kolmannen työn ajatus (ks. Purhonen 2017) tehtiin tällä tavalla näkyväksi. Ehkä näin toimien osallistujat löysivät joitakin uusia ajatuksia ammattien rajapinnoilta nuorten kanssa tehtävään työhön. Erään ryhmän kiteytys opitusta ”Tässä ryhmässä tämä oli luontaista ja helppo tapa toimia” voidaankin ajatella laveammin. Kenties se kuvaa juuri sellaista tilannetta, jossa on syntynyt oivallus lisäresurssista, joka toisten ammatilliseen osaamiseen ja yhteistyöhön luottamalla syntyy. Hankkeen aikana näitä kokemuksia on saatu erilaisissa kokoonpanoissa kokea.

Digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien kanssa työskennellessä tarvitaan luottamusta. Aina ei tarvitse itse tietää, osata tai edes onnistua. Digiaikaan sovitellussa kokeilemisen kulttuurissa prosessi jonkun tekemisen äärellä on jo itsessään arvokasta. Parhaimmillaan yhdessä työskentely antaa lisää ammatillisia valmiuksia ja yhteistyötaitoja sekä uskallusta ja rohkeutta luottaa kanssakulkijoihin.

Hankkeen aikana mediavaikuttamisen menetelmien pilotoinnissa on iloittu nuorten kanssa toimivien ammattilaisten vertaisoppimiskokemuksista. Myös päättötapahtuman osallistujien päivää siivitti vahva vertaisoppimiskokemus. Erään työryhmän sanoilla iltapäivän aikana opittiin yhdessä mm. ”erilaisia keinoja vaikuttamiseen, mielipiteiden keräämiseen, mielenkiinnon herättämiseen”. Nämä ovat asioita, joita hankkeen aikana pilottiryhmissä toimineet nuorten kanssa työskentelevät ovat myös nimenneet oppineensa.

Erityisryhmien nuorten mielipiteet eivät aina tule kuulluiksi, joten uusia menetelmiä tarvitaan. Hankkeen aikana kehitetyt menetelmät (ks. päättöjulkaisu) sopivat erityisryhmien kanssa työskentelyn ohella toki myös monenlaisten muidenkin ryhmien kanssa työskentelyyn. Olipa ryhmä mikä tahansa, tarvitaan ohjausta, joka huomioi ryhmän ja siinä olevien yksilöiden erityispiirteet. Esteettömällä ohjauksella voidaan madaltaa ja poistaa osallistumisen esteitä, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät nuoren ennakkoluuloihin omista kyvyistä ja mahdollisuuksista tehdä ja toimia digitaalisuutta hyödyntäen.

Tapahtuman työskentelyn aikana monia ryhmiä puhututtivat myös digilaitteet ja niiden käyttöön liittyvät haasteet erilaisissa tehtävissä. On inhimillistä ajatella, että teknologia ja sen monet mahdollisuudet uutuuttaan hämmentävät. On myös tarpeellista nostaa näitä asioita esiin ja pohtia yhdessä, mitkä tutut asiat pysyvät, vaikka välineet ja aika muuttuu. Yksi tällainen asia on vuorovaikutus. Sitä on ja tarvitaan edelleen, kun tehdään töitä ihmisten kanssa. Hankkeen aikana toteutetuissa mediavaikuttamistyöpajoissa on ollut hienoa huomata, kuinka pian mediataidot karttuvat ja kuinka hyvin sen jälkeen on löytynyt uusia tapoja hyödyntää laiteita, menetelmiä ja mediaa. Tapahtuman osallistujien kiteytys siitä, että ”laitteet eivät yksin riitä vaan tarvitaan vuorovaikutusta” onkin oiva muistutus oleellisesta. Osallisuuteen ja sen edistämiseen kytkeytyy vahvasti ihmisten välinen kanssakäyminen.

Digiajan osallisuuden edistämistä onkin mielekästä lähteä ajattelemaan asiaa kokonaisvaltaisesti. Hankkeen aikana laitteiden ja sovellutusten käytön harjoittelu on ollut luonteva osa digitaalisuutta hyödyntävien menetelmien avulla toteutettua ryhmätoimintaa. Tästä tapahtuman osallistujat saivat omakohtaisen kokemuksen. Hankkeen aikana vastaavalla tavalla toimimalla on luotu mahdollisuuksia edistää vuorovaikutusta, joka tukee suurempia tavoitteita, kuten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Digiajan osallisuuden voidaan ajatella toteutuvan erilaisissa kokemusympäristöissä. Ne vaihtuvat ja muokkautuvat tiuhaan. Näin ollen jatkuvan ihmettelyn periaatteen omaksuminen osaksi omaa toimintaa voisi olla monella tapaa hyödyllistä. Hankkeen aikana on ollut antoisaa huomata, että aktiiviselle ihmettelylle antautumalla on saatu kokea erityisryhmien mediakasvatuksesta paljon enemmän kuin uskalsimme kuvitella.

Päättötapahtumassa esillä ollut hankkeemme toinen pilotoinnin osa-alue, virtuaalinen läksytuki, voidaan nähdä mediavaikuttamistyöpajojen ohella hyvänä esimerkkinä siitä, mitä digiajan osallisuus voi yksittäiselle nuorelle tarkoittaa. Pilotoinnin aikana maahanmuuttajataustaisten nuorten ja ohjaukseen osallistuneiden muiden nuorten väliset kohtaamiset jättivät jäljet, jotka kantavat elämässä eteenpäin. Merkityksiä syntyi kohtaamisissa; kokemus siitä, että on tullut kohdatuksi ja että on itse uskaltanut kohdata.

Kentien virtuaalisen läksytuen pilottimatkalta kuultujen ja videoina nähtyjen kokemusten siivittäminä innostus kokeilla jotakin itselle täysin uutta digitaalisuutta hyödyntävää pedagogista menetelmää kasvaa tapahtumaan osallistuneiden keskuudessa entisestään. Haluammekin kannustaa miettimään, mitä juuri sinä voisit näistä esitellyistä digiajan osallisuutta edistävistä tavoista viedä mukana omaan arkeesi? Ehkä innostut kokeilemaan jotakin esiteltyä toimintatapaa, tai muokkaamaan esiteltyä johonkin täysin uuteen tarkoitukseen!

Digitaalisuuden hyödyntäminen tällaisenaan on tätä päivää, huomenna se voi olla jo jotakin muuta. Selvää kuitenkin on, että me teemme yhdessä sen, miltä huominen näyttää. Siksi on myös tärkeää ottaa eri toimintaympäristöissä nuoria kohtaavien ammattilaisten ohella nuoret mukaan heille järjestettävän toiminnan suunnitteluun. Näin toteutus voisi parhaimmillaan olla nuorille mielekäs; heidän ja tulevan huomisen näköinen. Lisäksi kannattaa käyttää aikaa saavutettavuuden näkökulman tarkasteluun läpileikkaavasti kaikessa toiminnassa.

Päättötapahtuman lopuksi kuulimme saavutettavuuden edistämiseen liittyvästä pilotoinnista. Siihen liittyen hankkeessa on tehty esimerkiksi selko- ja viittomakielistä sisällöntuotantoa eri toimijoiden verkkosivuille, kuten esimerkiksi hankkeen sidosryhmiin kuuluneelle Mediakasvatusseuralle. Tapahtuman osallistujille avattiin muutamia konkreettisia esimerkkejä, millä tavalla saavutettavuutta voi parantaa. Esimerkiksi kirjastojen infomateriaalia on tuotettu viittomakielellä, mikä lisää kielellisen erityisryhmän mahdollisuuksia saada verkkopalveluja äidinkielellään.

Hankkeemme kiittää kaikkia päättötapahtumaan osallistuneita sekä muita hankematkan varrella mukana olleita yhteistyöstä. Toivomme hankkeen tuottaman päättöjulkaisun inspiroivan käyttämään ja edelleen kehittämään menetelmiä, joilla jokainen nuori voi saada äänensä kuuluville ja tulla paremmin huomioiduksi arjessaan.

Virva Korpinen, TKI-asiantuntija

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen – opas julkaistu

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hankkeessa (ESR) edistettiin erityisryhmien nuorten osallisuutta järjestämällä mediavaikuttamistyöpajoja 15-29-vuotiaille, pilotoimalla vertaisoppimiseen pohjautuvaa virtuaalisen läksytuen mallia, tuottamalla selkokielisiä sekä viittomakielisiä sisältöjä ja kehittämällä erityisryhmien nuorten huomioimista järjestötoiminnassa. Osallisuuden edistämisessä oli useita tavoitteita ja siihen osallistui monia eri toimijoita esimerkiksi oppilaitoksista, kirjasto-, järjestö-, ja nuorisoalalta.

Elokuussa päättyvän hankkeen lopputuotoksena on nyt julkaistu opas: Aika digittää – näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen. Julkaisu on kaksiosainen ja koostuu artikkelikokoelmasta sekä hankkeessa kehitettyjä digitaalisuutta soveltavia mediavaikuttamisen menetelmiä esittelevästä osiosta. Artikkeliosan tekstit kertovat hankkeessa tehdystä työstä ja niissä avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä, mediakasvatusta sekä mediavaikuttamista.

 

 

Oppaan kohderyhmää ovat nuorten kanssa työskentelevät, monialaisesti. Julkaisun avulla avataan erityisryhmien nuorten mediankäyttöä ja sitä, kuinka media voidaan valjastaa kaikkien nuorten vaikuttamiseen.

Opas on digitaalinen ja se sisältää myös muutamia videoita. Julkaisuun on mahdollista virittäytyä oheisen esittelyvideon kautta.

Julkaisu tuotettiin osana Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanketta (ESR). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on erityisryhmien ja erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuuden edistäminen mediaa ja digiajan kanavia hyödyntäen

Kirjastot nuorisotyön toteuttajina

Kuva: Ville Eerikäinen

Järjestö- ja nuorisoalan ammattilaisena on kiinnostavaa syventyä siihen, miten kirjasto paikkana taipuu nuorisotyön tekemiseen, joka ei ehkä perinteisesti ole sille ominta kenttää. Tai niin olen itse mieltänyt asian, joskaan en ole tullut aikaisemmin juurikaan miettineeksi kirjaston roolia nuorten ja nuorten toiminnan näkökulmasta. Mitä kirjastolla on nuorille, mitä he sieltä mahdollisesti hakevat ja saavat? Minkälaista on kirjastoissa toteutettava nuorisotyö, ja minkälaisiin tarpeisiin se pyrkii vastaamaan? Ketkä sitä toteuttavat? Opinnäytetyötäni varten olen haastatellut kirjastotyöntekijöitä, joiden toimenkuvaan nuoret kuuluvat tavalla tai toisella.

Taustalla vaikuttavat erilaiset tekijät

Kirjastoissa nuoret ovat yksi asiakasryhmä muiden joukossa. Niin heille kuin muullekin asiakaskunnalle on sekä yhteistä että kohdennettua toimintaa. Kirjastoissa toteutettavan nuorisotyön taustalla on monenlaisia asioita. Yksi niistä on nuorten hengailu julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Hengailuun johtavat muun muassa seuravat seikat: nuorille ei ole tarpeeksi omia kokoontumistiloja yleisesti ottaen, nuorisotiloja on lakkautettu kokonaan tai ne ovat kiinni tiettyinä päivinä, toisaalta nuorisotilatoiminta ei edes kiinnosta kaikkia nuoria, ja nuoret myös mielellään hakeutuvat paikkoihin, joissa ei ole samantyyppistä kontrollointia kuin esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloissa. Onkin syntynyt tarvetta vastata tähän hengailuilmiöön ja nuorten tarpeisiin.

Toisekseen on havaittu, että nuorten kohtaamiseen tarvitaan lisää valmiuksia. Sitä kautta on lähdetty rakentamaan erilaisia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Kirjastolla on myös intressi pitää nuoret asiakkaina ja/tai saada heidät takaisin aktiivikäyttäjiksi. Nuorten kiinnostus jakaantuu hyvin monen asian ympärille nykymaailmassa, ja kirjaston osuus siinä on vaihteleva. Pidemmän tähtäimen toiveena on sekin, että aktiivinen kirjaston asiakkuus säilyisi vanhemmallekin iälle, ja että nykyiset nuoret totuttaisivat aikanaan omat lapsensa kirjaston käyttäjiksi.

Meneillään on myös muutos, jossa kirjaston luonne muuttuu perinteistä sosiaalisemmaksi, tapahtumapainotteisemmaksi ja erilaisia palveluja tarjoavaksi. Mielekkään tekemisen tarjoaminen nuorille sopii hyvin uudistuvaan konseptiin ja mahdollistaa monenlaisia asioita. Kaiken kaikkiaan nuorisotyön ja kirjaston yhteistyön kehittämisen taustalla on merkityksellisiä yhteiskunnallisia tarpeita, jotka limittyvät nuorisotyön ja kirjastotyön ydintehtäviin muun muassa kohtaamisen, osallistamisen ja yhteisöllisyyden näkökulmista.

Kolmas työ muodostuu ammatillisessa yhteistyössä

Eri ammattikuntien, tässä tapauksessa siis sekä kirjastotyötä että nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten, yhdessä toteuttaman työmuodon/-tavan yhteydessä voidaan puhua käsitteestä ”kolmas työ”. Sille tyypillistä on, että työtä ei ajatella niinkään kahden ammattikunnan ammattiorientaatioiden kautta, vaan keskiössä on nuori ja hänen tarpeensa. Sen ympärille ammattilaiset rakentavat yhdessä omasta osaamisesta puuttuvat kohtaamisen lähestymistavat. Asia voidaan mieltää toisen osaamisen lainaamisena itselle joko hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Kolmannessa työssä työ muotoillaan sopivaksi kulloiseenkin toimintaympäristöön yhdessä toimintaympäristön muiden ammattilaisten kanssa.

Yhdessä tehdään monipuolista nuorisotyötä

Kirjastonuorisotyötä on monenlaista. Se näyttäytyy monipuolisena, ja olennaista on yhteistyö. Kirjastotyöntekijöiden kertomana piirtyy kuvaa muun muassa tällaisista toiminnoista: kirjavinkkaukset ja tiedonhaun opetus koululaisille, erilainen kouluyhteistyö, kirjastolaisten jalkautuminen nuorten pariin kouluihin ja nuorisotaloille, erilaisten tapahtumien järjestäminen kirjastossa ja sen ulkopuolella, yönuokkarin sekä kerho- ja nuorten iltojen pitäminen kirjastossa, liikkuvan nuorisotilan toiminta kirjastossa, yhteinen pelaaminen, nikkarointi ja askartelu, nuorten kanssa keskustelu ja ongelmatilanteiden selvittely mahdollisuuksien mukaan, nuorten osallistaminen kirjaston hankintoihin ja suunnitteluun, mediakasvatus, kirjaston palvelujen tutuksi tekeminen, työntekijöiden työkierto kirjaston ja nuorisotilan välillä, kirjastotyöntekijöiden osallistuminen nuorisotoimen ehkäisevään päihdetyöhön osana Valintojen putkea, yhteistyö Aseman Lapset ry:n Walkers-bussin kanssa sekä tilojen tarjoaminen muiden tahojen järjestämälle, nuoriin suuntautuvalle toiminnalle.

Turvaverkko pitää otteessaan ja vastaa nuorten tarpeisiin

Kirjastot ovat puolijulkisia tiloja. Ne mahdollistavat nuorille lämpimän, ilmaisen, turvallisen ja rauhallisen paikan olla. Hektisessä koulunkäynnin, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ja viihteen täyttämässä arjessa kirjastossa voi oleilla rennosti, ilman että kukaan pakottaa tai aikatauluttaa mihinkään. Osa nuorista viettää paljon aikaa kirjastossa; se koetaan tärkeäksi paikaksi.

Paikallisina toimijoina kirjastot pyrkivät vastaamaan alueellisiin tarpeisiin ja erityispiirteisiin. Useampi haastateltu kirjastotyöntekijä kertoi, että monella lapsella ja nuorella on suuri tarve turvallisen aikuisen seuralle ja huomioiduksi tulemiselle. Se näyttäytyy eri tavoin, muun muassa huomion kerjuuna vaikkapa häiriökäyttäytymisen muodossa. Monikulttuurisuuskysymykset, perheiden huono-osaisuus, päihdeongelmat ja sosiaaliset ongelmat ovat joidenkin alueiden arkea. Alueelliset erityispiirteet vaikuttavat suoraan siihen, minkälaista toimintaa nuorille järjestetään. Ne tuovat mukanaan omanlaisiaan haasteita ja mahdollisuuksia, joiden keskellä työntekijät joutuvat varmasti tasapainoilemaan. Eri kirjastojen välillä voi olla suuria eroja.

Jotkut kirjastotyöntekijät haluaisivat auttaa ja tukea nuoria, joilla on vaikeuksia – saada heille paremman olon ja elämän. Kirjastotyöntekijöillä on kuitenkin koulutus ja toimenkuva huomioiden rajalliset keinot tällaiseen. Myöskään oma ammatillinen rajanveto ei näyttäydy aina selkeänä, ja siinä esiintyy persoonakohtaisia eroja. Hyvin on kuitenkin sisäistetty se, että nuoren kuuntelu ja eteenpäin ohjaaminen ovat jo riittävän pitkälle meneviä toimenpiteitä. Kirjastotyöntekijän ei tarvitse olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä, vartija tai viranomainen. Toisaalta kolmas työ ja sille ominainen työn lainaaminen voivat antaa lisää valmiuksia.

Yhteistyö nähdään tärkeänä ja kirjastot toteuttavat sitä monien tahojen kanssa. Eräs haastateltu kiteytti hyvin sen, miten yhteistyön arvon voi nähdä nuoren elämässä. Ajatuksen mukaan lapselle/nuorelle on tärkeää ja turvallista, että päivästä tehdään kokonainen. Vertauksena omasta lähialueesta muodostuu kokonainen, kun mahdollisimman moni lapsen tai nuoren elämään vaikuttavasta tahosta tuntee toisensa, toimii yhdessä ja on häntä varten. Useampi muu haastateltu kuvasi samankaltaista ajatusta turvaverkkona, jonka yhtenä osana kirjastolla on roolinsa.

Elisa Korsoff

Kirjoittaja opiskelee ylemmän ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogitutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa ja tekee siihen kuuluvan opinnäytetyön kirjastoissa toteutettavasta nuorisotyöstä ERNOD-hankkeelle.

LÄHTEET:

Korsoff, Elisa 2017. Haastatteluaineisto. Julkaisematon opinnäytetyö.

Purhonen, Kirsi 2017. Ammattien rajapinnoilla ja kolmannen työn äärellä. Uusiutuva ammattiosaaminen ja nuorten kohtaaminen. Kolmannen työn määritelmä, reunaehdot ja mahdollisuudet. Etelä-Savon Kulttuurirahasto.

Hokkanen, Laura 2012. Viiden tähden olohuone. Kirjastot nuorisotyön uutena toimin-taympäristönä. Teoksessa Komonen, Katja & Suurpää, Leena & Söderlund, Markus (toim.). Kehittyvä nuorisotyö.

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Oma harrastusarki ja arvot jäsennellysti näkyväksi mediavaikuttamisen menetelmin – katso mediatuotokset

Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) toteutti toukokuun puolivälissä mediavaikuttamistyöpajan Nuorisoseurafoorumissa, nuorisoseuraväen yhteisessä kokoontumisessa Paukkulassa. Työpaja vastasi osaltaan nuorisoseuranuorten tekemään valtuustoaloitteeseen, jossa he toivoivat nuorten ääntä aiempaa vankemmin kuuluville järjestössään ja peräsivät mahdollisuuttaan vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Työpajassa otettiin haltuun menetelmiä, joilla voidaan digitaalisuutta hyödyntäen tehdä ajatuksia näkyväksi. ERNOD-hankkeen kaksivuotisen hankekauden aikana on viety eteenpäin yhdenvertaisuutta edistävää viestiä; jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Aina äänen kuuluville saaminen ei kuitenkaan ole helppoa, jolloin hankkeessa kehitetyt menetelmät voivat osaltaan tulla avuksi. Esimerkiksi tiedonkulkuun ja -saavutettavuuteen liittyviä esteitä voidaan purkaa vaikka visualisuutta hyödyntäen. Kuva- ja äänituotokset voivat avata uudenlaisen ymmärryksen esimerkiksi arjesta, jota elämme. Digiaika tarjoaa osallisuutta edistäviä mahdollisuuksia, joita voidaan ottaa haltuun yhteisesti. 

Nuorisoseurafoorumissa nuoret tekivät mediavaikuttamisen menetelmiä hyödyntämällä omaa nuorisoseura-arkeaan näkyväksi. Miltä arki nuorisoseuroissa näyttää, mitä he pitävät tärkeänä ja enne kaikkea -mitä he haluavat kertoa siitä muille? Ohessa työpajassa syntyneitä tuotoksia:

Enter a caption

Yllä olevien kuvatuotosten lisäksi työskentelyn tuotoksista syntyi oheiset videotuotokset:

Video 1

Video 2

Nuoret latasivat tuotokset myös Nuorisoseurojen tarinankeruu- ja tapahtumahankkeen 1000 tarinaa, sata tapahtumaa verkkosivuille. Työpajan jatkoina syntyi nuorilla aito halu esitellä omaa nuorisoseuralaisuuttaan jatkossakin. Tähän heidän kanssaan tullaan luomaan kanavaksi Nuorisoseurojen Snapchat-tili, joka kesän ja alkusyksyn aikana kiertää nuorten matkassa eri puolilla maata tapahtumissa, kesäteatterissa ja ihan vaan arjessa.

Joonas Pokkinen, projektityöntekijä, Suomen Nuorisoseurat 

Virva Korpinen, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

Mediaklubi Iiriksessä 13.-14.5.2017

ERNOD-hankkeen viimeisimpien joukossa oleva mediaklubi näkövammaisille nuorille järjestettiin Iiriksessä Näkövammaisten liitossa 13.-14.5.2017. Järjestäjinä olivat ERNOD-hankkeen toteuttajatahot: Suomen Nuorisoseurat, Mikkelin ja Kouvolan kaupunginkirjastot sekä  yhteistyökumppanina Näkövammaisten liitto. Keskeisenä näkökulmana oli vaikuttaminen nuorille tärkeisiin asioihin. Mediatuotosten aiheet nuoret saivat valita vapaasti kiinnostuksensa mukaan. Mediaklubi näkövammaisille nuorille oli yksi ERNOD-hankkeen mediavaikuttamistyöpajoista, jossa tuotettiin erilaisia mediasisältöjä.

Kävimme Näkövammaisten liitossa keskustelemassa etukäteen nuorisotoimen suunnittelijan ja yhden “aktiivisen” (paljon nuorisotoimintaan osallistuvan) nuoren kanssa, millaisia tarpeita nuorilla olisi. Mediaklubi pohjautui tämän keskustelun pohjalta seuraviin tarpeisiin: Näkövammaisten nettiäänilehti Nyöriin tarvittiin lisää tekijöitä. Juttujen tekemiseen toivottiin “koulutusta”. Nuorisotoimen suunnittelija oli kerännyt etukäteen tietoa, ovatko nuoret kiinnostuneita tekemään radio- vai lehtijuttuja. Olimme pitäneet “laitteiden testaus-illan”, jossa selvitimme, millaisia mediamuotoja nuoret käyttävät, ja millaisilla laitteilla heidän on helpointa työskennellä. Testausillassa oli eri nuoret, kuin itse pajassa. Näissä puitteissa syntyi viikonlopun mittainen mediaklubi.

Nuoret pääsivät kokeilemaan podcast-juttujen tekemistä ja videon tekemistä. Juttujen tekemisestä, äänimaailmoista, juttutyypeistä ja rakenteista kävi luennoimassa Ylen toimittaja Eero Mäntymaa. Itäkeskuksen kauppakeskus Itiksen ohikulkijat saivat osallistua mediaklubiin gallupin muodossa. Nuoret oppivat tekemään äänimaailmoja, haastatteluja sekä editointia. Viikonlopun aikana syntyi podcast-juttuja sekä haastatteluja, joiden aiheena oli mediaklubi ja Näkövammaisten liiton leirit. Lisäksi tehtiin gallup Suomen jääkiekkojoukkueen menestyksestä. Haastateltavat olivat sekä mediaklubiin osallistuneita nuoria että satunnaisia ohikulkijoita kauppakeskus Itiksessä. Viikonlopun aikana syntyi myös nuoren kuvaus teknologiasta ja välineistä, joita hän käyttää. Lisäksi toteutettiin videojuttu sosiaalisesta mediasta ja sen vaikutuksista ihmisten kommunikointiin.  Tämä video sisälsi kommunikoinnin vertailua ennen ja nyt, ja se oli tehty kerronnallisessa ja pohdiskelevassa muodossa. Yksi nuori teki myös lehtiartikkelin EU:n moninaisuudesta, vaiheista ja vaikutuksista.

Tuotokset löytyvät linkistä: http://mediaviikonloppu.blogspot.fi/

Mediaklubin tavoitteet olivat klubien tapaan seuraavat: Nuorten mediataitojen vahvistaminen, mediakasvatus, yhdenvertaisten osallistumis-ja vaikuttamismahdollisuuksien esille nostaminen. Oman äänen kuuluviin saaminen.

 

Tuike Merisaari
Suomen Nuorisoseurat ry

Kirjoittaja osallistui sekä mediaklubin suunnitteluun että toteutukseen yhdessä muiden nuorten kanssa. 

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

AIKA DIGITTÄÄ II tiistaina 8.8.2017 klo 12.00-15.30

AIKA DIGITTÄÄ II
Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hankkeen päätöstapahtuma

AIKA: tiistai 8.8.2017 klo 12-15.30

PAIKKA: Mikkelin kaupunginkirjasto, Mikkeli-sali (Raatihuoneenkatu 6, Mikkeli)

OHJELMA:

12.00 Tapahtuman avaus

12.15-13.15 Kolme casea digiajan osallisuudesta

13.15-13.30 Kahvitarjoilu (hanke tarjoaa)

13.30-15.30 Aika digittää kirjastossa – elämyksellinen tutustuminen hankkeessa kehitettyihin työtapoihin ja menetelmiin

Ilmoittautuminen 1.8.2017 mennessä: https://www.webropolsurveys.com/S/6BC30083A8E2C0FB.par

Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton.

Lisätiedot: Sanna Lappalainen (sanna.lappalainen@xamk.fi, puh. 040 637 7903)

AIKA DIGITTÄÄ II on ”Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä” -hankkeen päätöstapahtuma. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja hankkeen osatoteuttajina toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta yhdessä toteuttajatahojen kanssa. Hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Lisätietoja: www.xamk.fi/ernod

Avoimen kokeileva PopUp-kirjasto ponnahtaa Kouvolan Hansaan Eurooppa-päivänä 9.5.

ERNOD kysyy nuorilta: Miltä tulevaisuuden Eurooppa kuulostaa? Entä miltä se näyttää tulevaisuudessa?

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) hallinnoima Erityisnuoret ja digiajan osallisuuden tukeminen monialaisissa toimintaympäristöissä -hanke (ERNOD) järjestää tiistaina 9.5. klo 14-17.30 Kouvolassa Kauppakeskus Hansassa avoimen kokeilevan PopUp-kirjaston nuorille. Toiminnallinen tapahtuma on osa Eurooppa-päivää. Eurooppa-päivän tavoitteena on tehdä EU:ta ja sen toimintaa tunnetuksi. Monet toimijat järjestävätkin päivään liittyen tilaisuuksia avointen ovien ajatuksella. Voit seurata Eurooppa-päivän tapahtumia somessa aihetunnisteella #EUopenday

ERNOD on yksi monista EU:n tuella toteutettavista hankkeista. Se saa rahoitusta kuudettakymmenettä toimintavuottaan juhlivalta Euroopan sosiaalirahastolta (ESR). Toiminnassaan ERNOD-hanke on pyrkinyt rahoitukseen liittyvän erityistavoitteen mukaisesti parantamaan palveluita, jotka sujuvoittavat siirtymävaiheita ja tukevat koulutuksellista tasa-arvoa. ERNOD on mm. kehittänyt sellaisia digitaalisuutta hyödyntäviä menetelmiä, joiden avulla erityisryhmien nuoret ovat voineet omaksua digiajan työelämätaitoja. Näitä menetelmiä hyödynnetään myös PopUp-kirjastossa; tapahtumassa pääsee ottamaan kantaa Tulevaisuuden Eurooppa -teemaan ja toteuttamaan omia vaikuttavia mediatuotoksia (esim. meemejä, äänimaailmoita tai rap-kappaleita) ohjatusti. Lisäksi osallistujille tarjotaan mahdollisuus sukeltaa virtuaalilasien avulla toisenlaiseen todellisuuteen eli virtuaaliseen maailmaan.

Tapahtuman järjestelyistä vastaavat ERNOD-hankkeen kirjasto- ja nuorisoalan toimijat. Tämän lisäksi voit bongata tapahtumapaikalta Xamkin Versus-hankkeen väkeä ja osallistua heidän haastekampanjaan #kuvaaterveys!

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

 

 

UUSI KOULU -seminaarissa 26.4.2017 syvennyttiin digiajan osallisuuteen

Kerhokeskuksen mukaan mediataidot voidaan jakaa luoviin ja esteettisiin taitoihin, kriittisiin taitoihin, turvataitoihin ja vuorovaikutustaitoihin. Keskiviikkona 26.4.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla järjestetyn VIII UUSI KOULU -seminaarin mediavaikuttamistyöpajassa haastoimme osallistujat treenaamaan kaikkia edellä mainittuja mediataitoja. Yhdessä toimien osallistujat laativat monialaisissa tiimeissä mediatuotoksen, joka kuvasi heidän oivalluksiaan ja havaintojaan mediakasvatukseen liittyen.

Miten mediakasvatus näyttäytyy arjessa?

ERNOD-hankkeen yhteisöpedagogiharjoittelija Ville Eerikäisen vetämässä työpajassa orientoiduttiin digiajan osallisuuteen mediakasvatuksen ja -vaikuttamisen näkökulmasta. Ville johdatteli teemaan haastamalla osallistujat pohtimaan, kuinka mediakasvatus näyttäytyy monialaisen osallistujajoukon arjessa ja mitä media tarkoittaa nuorelle. Kuten keskustelusta ilmeni, mediakasvatus on laaja ja moniulotteinen asia. Välillä voi jopa tuntua, että mediakasvatus on kuin saippuapala, josta on vaikea saada otetta.

Tässä työpajan aikana syntyneessä mediatuotoksessa korostetaan sitä, kuinka mediakasvatuksessa ovat avainasemassa kannustus ja rohkeus. Mediakasvatusta tulee tehdä sisältö edellä, mutta jatkuvasti kehittyvän tekniikan mahdollisuudet tunnistaen.

Keskustelussa puhututti erityisesti se, kuinka mediakasvatus ei ole ainoastaan yksisuuntaista tiedottamista, vaan vuorovaikutusta ja yhteistä oppimista. Nuoren kanssa työskentelevien tehtävänä on olla rinnallakulkijoita mediaan liittyvien asioiden pohtimisessa. Aikuisen ei tarvitse olla besserwisser, vaan olennaista on aito tahto ja kiinnostus oppia asioista yhdessä lisää.

Työskentelyn aikana nostettiin esille myös yhteisen tekemisen tärkeys niin nuorten kuin muiden nuorten kanssa työskentelevien kanssa. Yhdessä tekeminen tuli esiin kaikissa työpajan aikana syntyneissä mediatuotoksissa, joita voit katsoa oheisesta diaesityksestä:

This slideshow requires JavaScript.

Mediakasvatus siltana digiajan osallisuuteen 

UUSI KOULU -seminaarin avanneen Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Anu Gretschelin puheenvuorossa tuli hienosti esiin se, kuinka osallisuuden edistäminen koostuu aidoista, konkreettisista teoista. Myös iltapäivän työpajan aikana alkoi viriämään konkreettisia ideoita nuorten digiajan osallisuuden ja mediataitojen edistämiseksi. Entä jos nuorisotalon mediasisältöjen tuottamisesta vastaisikin ensisijaisesti nuoret? Tai entä jos lähtisimme yhdessä nuorten kanssa hyödyntämään työpajassakin tutuksi tulleita menetelmiä? Tätä pitääkin nuorten kanssa yhdessä tuumia!  

Lämmin kiitos työpajan vetäneelle Villelle sekä aktiiviselle ja keskustelevalle osallistujajoukolle!

Sanna Lappalainen
projektipäällikkö
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod 

 

Mietteitä harjoittelusta ja ErnoD -hankkeesta

Kuva: Ville Eerikäinen

Puolivälin krouvi alkaa häämöttää kymmenen viikon pituisessa yhteisöpedagogin työkentät- harjoittelussani ErnoD:ssä. Ensimmäiset viikot ovat vierähtäneet nopeasti hankkeeseen tutustumisen ja asioiden omaksumisen merkeissä. Aikaisempaa kokemusta ei hanketyöstä ollut. Informaatiota onkin tullut ovista ja ikkunoista: Hankesuunnitelmat, toimintasuunnitelma, hankkeessa käytettävät asiakirjat ja arviointilomakkeet ovat tulleet tutuiksi ja alussa sekavalta ja pirstaleiselta vaikuttaneen projektityön mysteerit ovat pikkuhiljaa selviämässä.

Pelkkää toimistotyötä ja byrokratiaa harjoittelu ei onneksi ole ollut. Hankkeen keskeisimpiin toimintoihin kuuluvien, kirjastojen ja koulujen kanssa yhteistyössä järjestettävien mediavaikuttamistyöpajojen suunnittelu ja toteuttaminen ovat saaneet ison osan työajastani, mikä on hyvä, sillä onhan ihmisten kohtaaminen yhteisöpedagogin työtä parhaimmillaan. Vaihtelun lisäksi työpajojen järjestäminen on tarjonnut oivan tilaisuuden toisen vuoden teoreettisten opintojen aikana hieman jo unohtuneiden ohjaus –ja vuorovaikutustaitojen elvyttämiseen.

Pääsin myös mukaan hankkeessa tuotettavaan menetelmäoppaan työstämiseen ja saanut herätellä vanhaa valokuvausharrastustani tekemällä siihen kuvitusta. Opas antaa nuorten parissa työskenteleville tietoa ja käytännön menetelmiä siitä, miten erityisnuorten –ja miksei muidenkin mediavaikuttamistaitoja ja digiajan osallisuutta edistetään. Se on ollut itsellänikin useasti käytössä työpajojen suunnittelussa.

On sanottava, että olen pitänyt tähänastisesta harjoittelustani ja minut on otettu erinomaisesti vastaan Juveniassa. Välillä tosin tuntuu, että tehtäviä on niin paljon, ettei tiedä mihin niistä tarttuisi. Olen huomannut, että hankkeessa työskentely vaatii rautaista taitoa priorisoida ja organisoida omaa työskentelyä. Toivonkin, että saisin tätä asiaa kehitettyä omassa työssäni vielä harjoittelun aikana.

Alun perin halusin hankkeeseen mukaan siksi, että minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta nuorten digitaalisen median työpajalla toimimisesta sekä vähän osaamista muun muassa valokuvauksesta ja journalismista. Koen myös hankkeen tärkeäksi niin nuorten kuin nuorten kanssa työskentelevienkin kannalta. Digimaailmassa toimiminen, vaikuttaminen ja osallisena oleminen on jo nyt, mutta etenkin tulevaisuudessa varmasti yksi yhteiskunnassa pärjäämisen avaimista.

Ajattelen hankkeen tärkeäksi juuri tulevaisuuden kannalta. Digitaaliset sovellukset ja niiden tarjoamat mahdollisuudet muuttuvat ja kehittyvät koko ajan, emmekä vielä edes pysty kuvittelemaan millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi virtuaalisen todellisuuden sovellutukset voivat jatkossa tarjota yhä useammille, vaikkapa juuri erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille. Tämä hanke luo mielestäni pohjaa sille, että digitaalisia välineitä käytetään ja sovelletaan ennakkoluulottomasti niin erityisnuorten kanssa työskentelevien kuin nuortenkin taholta. Digiaika on vasta alkamassa ja minusta on hienoa olla tukemassa kehitystä jossa se tuottaa hyvää mahdollisimman monelle.

Ville Eerikäinen
Yhteisöpedagogiopiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

 

Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Kohtaaminen on mediataito?

Tällä viikolla meitä kaikkia on herätelty pohtimaan mediataitoja digiajan kansalaistaitoina. Valtakunnalliseen mediataitoviikkoon on sisältynyt erilaisia kampanjoita, tempauksia ja toimintoja, joiden avulla mediakasvatuksen merkitystä on tarkasteltu useista eri näkökulmista. Yhteistä näille näkökulmille on ollut se, että kaiken keskiössä on ihmisten tarve kohdata, ymmärtää ja kuunnella toisiamme.  Ihmisten Internet mahdollistaa, että nämä kohtaamiset voivat tapahtua myös ajasta ja paikasta riippumatta. 

Case virtuaalinen läksytuki 

Olemme Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hankkeessa pilotoineet virtuaalisen läksytuen mallia yhteistyössä korkea-asteen oppilaitosten ja yleisten kirjastojen kanssa. Oheisessa videossa kuvataan virtuaalisen läksytuen perusidea:

 

Virtuaalisen läksytuen pilotoinneissa vapaaehtoisina on toiminut sekä ammattikorkeakoulun että yliopistojen nuoriso- ja opetusalan opiskelijoita. Vapaaehtoiset kuvasivat virtuaalisen läksytuen olleen merkityksellistä monella eri tasolla: vapaaehtoiset oppivat tärkeitä kohtaamista tukevia digiajan työelämätaitoja ja mukana olleet nuoret saivat tukea opintoihin ja oppimiseen sekä ennen kaikkea mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa toisen henkilön kanssa. Virtuaalisen läksytuen pilotointiin osallistui muun muassa maahanmuuttajanuoria, jotka kertoivat muuten olevan hyvin vähän vuorovaikutuksessa kantasuomalaisten kanssa. Virtuaalinen läksytuki osoittautui matalan kynnyksen palveluksi, johon osallistuminen oli nuorelle helppoa ja mielekästä. Kohtaamisia syntyi myös vapaaehtoisten välille, kun virtuaalista läksytukea kokoonnuttiin antamaan samaan tilaan. Tämä mahdollisti vapaaehtoisten välisen vuorovaikutuksen, keskinäisen tsemppauksen ja tuen.

“Kysyin nopeasti lopuksi, että oliko läksytuesta nuorelle hyötyä ja ainakin vastaus oli, että paljon apua ja oli kivaa, että olin auttamassa. Uskoisin, että jo suomen puhuminen jonkun eri ihmisen kanssa on hyödyllistä. Myös opiskeluun keskittyminen saattaa olla helpompaa, kun on tiedossa, että joku muukin on varannut aikaa minun vuokseni.”

Vapaaehtoinen

“Ainakin minun tuettavani sanoi että tämä on todella mukavaa ja se on pienempi kynnys kirjautua skypeen kuin vaikka mennä jonnekkin muualle.”

Vapaaehtoinen

 

“Olen tosi huono tekemään läksyjä yksin, niitä on paljon helpompi tehdä kun jonkun kanssa voi pohtia ääneen”

Läksytukeen osallistunut nuori

Kohtaaminen mediataitona?  

Virtuaalisen läksytuen pilotointi osoitti, että kohtaaminen ja sen mahdollistamat vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä mediataitoja median tuottamiseen, arviointiin ja turvalliseen käyttöön liittyvien mediataitojen ohella. Ihmisten Internetissä ei tarvita digitaikoja, vaan aitoja kohtaamisen taitoja. Nämä taidot mahdollistavat yhdessä oppimisen, vuorovaikutuksen ja ymmärretyksi tulemisen.

Sanna Lappalainen
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus -hanke
projektipäällikkö

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.