Kuva: Ville Eerikäinen
Järjestö- ja nuorisoalan ammattilaisena on kiinnostavaa syventyä siihen, miten kirjasto paikkana taipuu nuorisotyön tekemiseen, joka ei ehkä perinteisesti ole sille ominta kenttää. Tai niin olen itse mieltänyt asian, joskaan en ole tullut aikaisemmin juurikaan miettineeksi kirjaston roolia nuorten ja nuorten toiminnan näkökulmasta. Mitä kirjastolla on nuorille, mitä he sieltä mahdollisesti hakevat ja saavat? Minkälaista on kirjastoissa toteutettava nuorisotyö, ja minkälaisiin tarpeisiin se pyrkii vastaamaan? Ketkä sitä toteuttavat? Opinnäytetyötäni varten olen haastatellut kirjastotyöntekijöitä, joiden toimenkuvaan nuoret kuuluvat tavalla tai toisella.
Taustalla vaikuttavat erilaiset tekijät
Kirjastoissa nuoret ovat yksi asiakasryhmä muiden joukossa. Niin heille kuin muullekin asiakaskunnalle on sekä yhteistä että kohdennettua toimintaa. Kirjastoissa toteutettavan nuorisotyön taustalla on monenlaisia asioita. Yksi niistä on nuorten hengailu julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Hengailuun johtavat muun muassa seuravat seikat: nuorille ei ole tarpeeksi omia kokoontumistiloja yleisesti ottaen, nuorisotiloja on lakkautettu kokonaan tai ne ovat kiinni tiettyinä päivinä, toisaalta nuorisotilatoiminta ei edes kiinnosta kaikkia nuoria, ja nuoret myös mielellään hakeutuvat paikkoihin, joissa ei ole samantyyppistä kontrollointia kuin esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloissa. Onkin syntynyt tarvetta vastata tähän hengailuilmiöön ja nuorten tarpeisiin.
Toisekseen on havaittu, että nuorten kohtaamiseen tarvitaan lisää valmiuksia. Sitä kautta on lähdetty rakentamaan erilaisia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Kirjastolla on myös intressi pitää nuoret asiakkaina ja/tai saada heidät takaisin aktiivikäyttäjiksi. Nuorten kiinnostus jakaantuu hyvin monen asian ympärille nykymaailmassa, ja kirjaston osuus siinä on vaihteleva. Pidemmän tähtäimen toiveena on sekin, että aktiivinen kirjaston asiakkuus säilyisi vanhemmallekin iälle, ja että nykyiset nuoret totuttaisivat aikanaan omat lapsensa kirjaston käyttäjiksi.
Meneillään on myös muutos, jossa kirjaston luonne muuttuu perinteistä sosiaalisemmaksi, tapahtumapainotteisemmaksi ja erilaisia palveluja tarjoavaksi. Mielekkään tekemisen tarjoaminen nuorille sopii hyvin uudistuvaan konseptiin ja mahdollistaa monenlaisia asioita. Kaiken kaikkiaan nuorisotyön ja kirjaston yhteistyön kehittämisen taustalla on merkityksellisiä yhteiskunnallisia tarpeita, jotka limittyvät nuorisotyön ja kirjastotyön ydintehtäviin muun muassa kohtaamisen, osallistamisen ja yhteisöllisyyden näkökulmista.
Kolmas työ muodostuu ammatillisessa yhteistyössä
Eri ammattikuntien, tässä tapauksessa siis sekä kirjastotyötä että nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten, yhdessä toteuttaman työmuodon/-tavan yhteydessä voidaan puhua käsitteestä ”kolmas työ”. Sille tyypillistä on, että työtä ei ajatella niinkään kahden ammattikunnan ammattiorientaatioiden kautta, vaan keskiössä on nuori ja hänen tarpeensa. Sen ympärille ammattilaiset rakentavat yhdessä omasta osaamisesta puuttuvat kohtaamisen lähestymistavat. Asia voidaan mieltää toisen osaamisen lainaamisena itselle joko hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Kolmannessa työssä työ muotoillaan sopivaksi kulloiseenkin toimintaympäristöön yhdessä toimintaympäristön muiden ammattilaisten kanssa.
Yhdessä tehdään monipuolista nuorisotyötä
Kirjastonuorisotyötä on monenlaista. Se näyttäytyy monipuolisena, ja olennaista on yhteistyö. Kirjastotyöntekijöiden kertomana piirtyy kuvaa muun muassa tällaisista toiminnoista: kirjavinkkaukset ja tiedonhaun opetus koululaisille, erilainen kouluyhteistyö, kirjastolaisten jalkautuminen nuorten pariin kouluihin ja nuorisotaloille, erilaisten tapahtumien järjestäminen kirjastossa ja sen ulkopuolella, yönuokkarin sekä kerho- ja nuorten iltojen pitäminen kirjastossa, liikkuvan nuorisotilan toiminta kirjastossa, yhteinen pelaaminen, nikkarointi ja askartelu, nuorten kanssa keskustelu ja ongelmatilanteiden selvittely mahdollisuuksien mukaan, nuorten osallistaminen kirjaston hankintoihin ja suunnitteluun, mediakasvatus, kirjaston palvelujen tutuksi tekeminen, työntekijöiden työkierto kirjaston ja nuorisotilan välillä, kirjastotyöntekijöiden osallistuminen nuorisotoimen ehkäisevään päihdetyöhön osana Valintojen putkea, yhteistyö Aseman Lapset ry:n Walkers-bussin kanssa sekä tilojen tarjoaminen muiden tahojen järjestämälle, nuoriin suuntautuvalle toiminnalle.
Turvaverkko pitää otteessaan ja vastaa nuorten tarpeisiin
Kirjastot ovat puolijulkisia tiloja. Ne mahdollistavat nuorille lämpimän, ilmaisen, turvallisen ja rauhallisen paikan olla. Hektisessä koulunkäynnin, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ja viihteen täyttämässä arjessa kirjastossa voi oleilla rennosti, ilman että kukaan pakottaa tai aikatauluttaa mihinkään. Osa nuorista viettää paljon aikaa kirjastossa; se koetaan tärkeäksi paikaksi.
Paikallisina toimijoina kirjastot pyrkivät vastaamaan alueellisiin tarpeisiin ja erityispiirteisiin. Useampi haastateltu kirjastotyöntekijä kertoi, että monella lapsella ja nuorella on suuri tarve turvallisen aikuisen seuralle ja huomioiduksi tulemiselle. Se näyttäytyy eri tavoin, muun muassa huomion kerjuuna vaikkapa häiriökäyttäytymisen muodossa. Monikulttuurisuuskysymykset, perheiden huono-osaisuus, päihdeongelmat ja sosiaaliset ongelmat ovat joidenkin alueiden arkea. Alueelliset erityispiirteet vaikuttavat suoraan siihen, minkälaista toimintaa nuorille järjestetään. Ne tuovat mukanaan omanlaisiaan haasteita ja mahdollisuuksia, joiden keskellä työntekijät joutuvat varmasti tasapainoilemaan. Eri kirjastojen välillä voi olla suuria eroja.
Jotkut kirjastotyöntekijät haluaisivat auttaa ja tukea nuoria, joilla on vaikeuksia – saada heille paremman olon ja elämän. Kirjastotyöntekijöillä on kuitenkin koulutus ja toimenkuva huomioiden rajalliset keinot tällaiseen. Myöskään oma ammatillinen rajanveto ei näyttäydy aina selkeänä, ja siinä esiintyy persoonakohtaisia eroja. Hyvin on kuitenkin sisäistetty se, että nuoren kuuntelu ja eteenpäin ohjaaminen ovat jo riittävän pitkälle meneviä toimenpiteitä. Kirjastotyöntekijän ei tarvitse olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä, vartija tai viranomainen. Toisaalta kolmas työ ja sille ominainen työn lainaaminen voivat antaa lisää valmiuksia.
Yhteistyö nähdään tärkeänä ja kirjastot toteuttavat sitä monien tahojen kanssa. Eräs haastateltu kiteytti hyvin sen, miten yhteistyön arvon voi nähdä nuoren elämässä. Ajatuksen mukaan lapselle/nuorelle on tärkeää ja turvallista, että päivästä tehdään kokonainen. Vertauksena omasta lähialueesta muodostuu kokonainen, kun mahdollisimman moni lapsen tai nuoren elämään vaikuttavasta tahosta tuntee toisensa, toimii yhdessä ja on häntä varten. Useampi muu haastateltu kuvasi samankaltaista ajatusta turvaverkkona, jonka yhtenä osana kirjastolla on roolinsa.
Elisa Korsoff
Kirjoittaja opiskelee ylemmän ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogitutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa ja tekee siihen kuuluvan opinnäytetyön kirjastoissa toteutettavasta nuorisotyöstä ERNOD-hankkeelle.
LÄHTEET:
Korsoff, Elisa 2017. Haastatteluaineisto. Julkaisematon opinnäytetyö.
Purhonen, Kirsi 2017. Ammattien rajapinnoilla ja kolmannen työn äärellä. Uusiutuva ammattiosaaminen ja nuorten kohtaaminen. Kolmannen työn määritelmä, reunaehdot ja mahdollisuudet. Etelä-Savon Kulttuurirahasto.
Hokkanen, Laura 2012. Viiden tähden olohuone. Kirjastot nuorisotyön uutena toimin-taympäristönä. Teoksessa Komonen, Katja & Suurpää, Leena & Söderlund, Markus (toim.). Kehittyvä nuorisotyö.
Erityisnuoret ja digiajan osallisuus-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot. www.xamk.fi/ernod
Xamk tutkii ja kehittää 